Leirielämää

Vähän-Isompi on tällä hetkellä Tenavaleirillä. Sai kutsun entiseltä joukkueelta, että jos haluaisi lähteä leirille vahvistukseksi. Kiva että huolivat vielä joukkoon. Täällä uudella paikkakunnalla ei ole sopivanikäisten junnupesis oikein saanut suurta suosiota. Mies on lupautunut valmentajaksi jos halukkaita ilmaantuu tarpeeksi. Pesiskoulussa on paljon innokkaita junnuja, joten jospa ensi talveksi saadaan Vähän-Isommalle harjoittelukavereita.

Tänään käytiin moikkaamassa leiriläistä, ja katsomassa pari peliä. Lähes vuoden pelaamattomuus näkyy jossain määrin, mutta hyvin on vanhaan joukkueeseensa uudelleen sopeutunut. Mukava nähdä miten rennosti pelaavat, eikä tunnu missään vaikka kaikki pelit ovat hävinneet 2- 0. Viimeisessä alkusarjan ottelussa tulikin sitten voitto. Näyttää siltä että homma on mukavaa ja pojat mielellään pelaavat, ja niinhän sen pitää ollakin. Joidenkin muiden joukkueiden aikuiset sen sijaan tuntui olevan vähän liian tosissaan, karjuivat naama punaisena jos jokin meni vähän pieleen.. Aika raakaa, kuitenkin kyse on 11-12-vuotiaista nassikoista.. Eipä ehkä tarvi ihmetellä jos peliura loppuu lyhyeen kun ei enää huvita. Tai ehkä se vaan "jalostaa luonnetta" ja "opettaa elämän realiteetteja", tiedä häntä.


Ja koska oltiin vähän niinkuin reissussa, pitihän siihen näin kesäpäivänä sisällyttää hiukan rantailuakin. Hetki kahlailtiin ja Pienin lillui rantavedessä. Sitten tuli mieleen sinilevät, ja käytiin tarkistamassa tilanne ilmoitustaululta ja tänä aamuna olikin varoituslappu sinne tuotu. Ei näyttänyt muita rannankäyttäjiä haittaavan, pikkulapset tonki ahkerasti vedenpohjaa ja isommat hyppi tornista. Me sitten häivyttiinkin paikalta. Ja kotona heti suihkuun kun rannalla ei sellaista mahdollisuutta ollut.


Siilinjärvellä oli aikaa myös käväistä parilla kirpparilla, pitsalla ja pakolliset ruokaostoksetkin täytyi lähtiessä tehdä. Ostarilla bongattiin jätti-Jättis, kyllä tällaisella lähtis jäätelönälkä vähäksi aikaa..


Ja nyt täytyy alkaa katsomaan urheilukanavalta naisten superpesisottelua Siilinjärveltä, leiriläiset on katsomossa. Ties vaikka näkyisivät telkkarissa, kuten sunnuntain miesten itä-länsi -ottelussa.

Lomalla

Ollaan vaan ja naatiskellaan. Vaikka nurinperin, tuumaa Nappula kasvihuoneen lattialla suodatinkankaan päällä kölliessään.. Miksihän tämä joskus haluaa laittaa kuvat ihan tahallaan väärinpäin?


Auringon lämpö iholla, paljaat varpaat nurmikossa, unettavan laiskat kuumat iltapäivät. Syödään jätskiä ja uusia perunoita, mehua kuluu kannukaupalla. Tehdään mitä huvittaa. Keskiyöllä pidetään koko perheen sulkapalloturnaus. Ei aikatauluja eikä kiirettä. Nukkumaan mennään kun väsyttää eli ei melkein koskaan, ja herätään kun on nukuttu tarpeeksi. Eikä kukaan tiedä mikä päivä tänään on.

Vaalenee

Juhannuksen pyhät olikin mainiota maalausaikaa. Sain vihdoin valmiiksi sen tammikuussa alottamani makuuhuoneen paneeliseinän maalaamisen. Kolme kerrosta valkoista piti sutia hyvinpatinoituneiden puunväristen paneelien pintaan.

Makuuhuoneen jälkeen kiikutin maalipurkin alakertaan. Eteisestä listat pois, yhdeltä seinältä tavarat toisaalle ja sutimaan. Voi kuinka nopea homma se olikaan. Yhden maalikerroksen sutimiseen kului noin tunti, ja vuorokauden päästä aloituksesta seinä oli jo kolmeen kertaan maalattu.

Tiesin jo aloittaessani että kaikki listat täytyy maalata myös: lattialistat, kattolistat, ikkunalistat ja kaikkien kolmen oven listat. Lisäksi tietysti ovet ja ikkunatkin, sekä katto ja lattia. Ainoa mihin en aio pensselillä koskea on hirret, ja niitä onkin eteisessä kolme seinällistä. Kaikki muu tulee valkoiseksi paitsi lattia, johon on hakusessa kaunis väri sekä myös (perinne)maali joka kestää meidän kulutusta. Nyt keräilen rohkeutta aloittaa katon maalaamista.. Mies saapi etsiä listoille sopivan maalipurkin. Ja näyttää siltä että hylly ja korilaatikotkin saattaavat kokea kevyen sipauksen..

Ja koska ajattelin että eteinen valmistuu pikaisesti, aloin sisustamaan sitä jo puolivalmiina. Kaivoin varastosta vanhan, sukulaiselta yli kymmenen vuotta sitten saadun peilin. Sitä on ilmeisesti alunperin säilytetty hieman liian kosteissa oloissa. Hopeointi on halkeillut, ja muutenkin peili on sopivasti himmeä ja kulunut.


Huonoa feng shuita, mutta olkoon, sillä kyllä tästä itsensä pystyy sentään tunnistamaan. Sitä paitsi tämä on meidän ainoa peili vessan peilin lisäksi..

Keskikesän tunnelmapaloja

Kokko, makkaraa, juhannustaikoja. Tuleen tuijottelua. Luonnonkukkia, syreenien tuoksua. Mansikkakakkua.

Loppujen lopuksi aurinkokin paistoi eikä pelkästään pilkahdellut. Vettä sen sijaan ei näkynyt. Ei joen, järven eikä sateen muodossa.

Kaik yhes koos

Koulun loppumisesta alkaa olla kolme viikkoa, ja tänään on ensimmäinen päivä kun kukaan ei ole lähdössä reissuun, tulossa reissusta tai meillä ei ole yövieraita.. Nyt on pari päivää aikaa hengähtää. Peltotyöt on alkukesän osalta tehty, seuraava rutistus on sitten jo ennen kuun loppua kun pitää vielä kylvää apilaa ja alkaa avokesannoimaan tulevaa mansikkamaata. Luomumansikan taimia pitää alkaa jo metsästämään, samoin syysrukiin siemenet saisi olla ajoissa hankittuna. Mutta ensin levätään vähän..

Ajattelin keittää juhannusjuustoa. Siihen tarvitaan vanhanajan maitoa ja juustonjuoksutinta. Palloilin kaupan maitohyllyllä pitkään ennen kuin tajusin että ehkä juhannusjuusto ei olekaan savolainen perinneherkku. Ei auttanut kuin hakea naapurista maitoa melkein suoraan lehmästä, ja juoksutin apteeksita.

Ostin myös rasiallisen mansikoita (maksoi muuten mansikoita!) täytekaakkua varten. Jospa sillä saisi vähän juhannusfiilistä taiottua. Meillä ei ole edes sääskiä tarpeeksi.. Ukkelit on kasanneet pellolle kokkopuita, niitä poltellaan jos huomenna ei sada kovin kovaa. Tänä juhannuksena ei myöskään käydä soutelemassa, mutta kukkaistaikoja voidaan tehdä. Pellot ja pientareet on täynnä erilaisia luonnonkukkia, ainakin seitsemää eri sorttia. Ja ties vaikka innostuttaisiin lämmittämään savusauna..


Ihanaa juhannusta ja auringonpilkahduksia teille ihanat ihmiset!

Jollotusta

Kesäkekkereitä ja pikkureissuja. Aurinkoa ja puolipilvistä, välillä kunnon sadekuuroja. Viileää järvivettä - lämmintä kuulemma, lapsilta lähti talviturkit. Öttiäisiä ja kukkasia Mummin puutarhasta. Riemunkiljahduksia. Valoisia kesäöitä. Peltotöitä, ja ihan vähän laiskaa oleilua. Juhannusta odotellessa..

Tänään tuulee taas, on viileämpää.

Muuttumisleikki

Parturikäynti kesän kunniaksi. Vähän-Isomman piiitkät, helposti takkuuntuvat hiukset ennen parturin käsittelyä..


..ja jälkeen. Lupasi leikata pari senttiä, eikä "silleen suorasti". Latvoista lähti senttejä kuitenkin reilummin, ja kommentti lopuksi oli "ihan ku ei ois tehty mittään", eli hyvin meni.. Parturitäti oli kovin tuskaisen näköinen kun joutui tekemään omasta mielestään epäsiistiä työtä, mutta totesi että pääasiahan on tyytyväinen asiakas. Kaupan päälle saatiin hyvät kotihoito-ohjeet: huolellinen hoitoaineistus aina pesun jälkeen, yöksi hiukset kiinni ja harjaus aamuin illoin. Tai muuten voi olla että pitkien hiusten pitäminen on liian työlästä. Saapa nähdä miten oppi menee perille..


Pienimmän suloisen vaalea pitkä tukka ennen leikkaamista. Tässä kuvassa muuten kotiväkikin luuli olevan Vähän-Isomman. Ovat pojat kovin samannäköisiä takaapäin, nyt kun tämänkin hiukset on kasvaneet..


Tai olivat, sillä tämä halusikin lyhyet kesähiukset! Parturi kysyi että leikataanko pitkät vai lyhyet, Pienin vastasi pitkät lyhyet, eiku lyhyet. Piti vielä varmistaa että aivanko varmasti, ja sitten kimputettiin hiukset ja letti lähti parilla saksienheilautuksella. Vähän vaati vielä viimeistelyä sen jälkeen, mutta hieno tuli. Tämä kaveri on vielä hieman vieraan näköinen, mutta eiköhän tähän pian totu..


Kolmas pitkätukkapoika on saanut parturikammon, joten ei ollut tälläkään reissulla mukana.

Neiti sen sijaan on harrastanut kotiparturointia. Hamppurastat on tiessään, jäljelle jäi omista hiuksista väännetyt patukat ja paljon suoria hiuksiakin. Kaunis kampaus näinkin, ja varmasti paljon kevyempi..

Suuren suurena isojen kangaspalojen fanina Neiti bongasi seinänviereltä harson jolla olen suojannut kukkia yökylmiltä. Näin voi käydä kun Neiti ja sata neliömetriä kasvuharsoa kohtaavat..

Vakoilua ja muuta jännää

Pari hehtaaria peltoa on otettu käyttöön. Ensin naapuri kävi kyntämässä voikukat piiloon, sitten ajettiin karhilla koko ala. Kivien keräämisessä meni koko perheeltä pari päivää. Ja taas täytyi pelto karhita kerran pari. Sitten tuli taas A nuapurista kylvökoneen kanssa. Ohralle kylvettiin aluskasviksi puna-apilaa, timoteita ja nurminataa. Saapi sitten kaksi seuraavaa vuotta kasvaa pelkästään noita aluskasveja. Eli saadaan heinää ja samalla toimii viherlannoituksena. Kylvön jälkeen pelto täytyi vielä jyrätä ettei sade - mikä sade, täällä ei ole vieläkään satanut yhtään - vie siemeniä mennessään.

Pieni pala pellosta varattiin perunalle. Ei kun vakoilukone traktorin perään ja apulaiset kyytiin. Jokainen sai vuorollaan vakoilla, paitsi Pienin, epäreilua. Kesävieraskin joutui hommiin, mitäs tuli kyläilemään potutusaikaan..


Saunapuidenhakumatkalla viileänä kesäiltana laskeva aurinko kultaa maiseman. Lasten nauru raikaa, lehmänkellot kalkattaa. Olen onnellinen. Juuri tässä. Juuri nyt.

Satoa saatu

Mitään hirmuisia sadonkorjuukekkereitä ei näillä eväillä vielä järjestellä, mutta on kiva kun on jo jotain mitä voi kiikuttaa pihalta pataan. Raparperi koki hurjan muodonmuutoksen. Kun nyhtää varret irti, lehdet kannattaa laittaa nurinperin vaikkapa herukoiden juurelle katteeksi, näin neuvoi anoppi, superMartta. Ja riittipä niitä vähän raparperinkin juurelle. Komeita kukintoja en raaskinut hävittää. Kiisseli on keitetty ja syöty, pakastimeenkin riitti monta rasiallista raparperinpaloja.

Tänään satoi. Ihan vähän vain, maanpinta hädintuskin kastui. Lämmintäkin on jo lähes kymmenen astetta. Ensi yöksi luvassa nollaa, vaikka täällä korkealla hallat onkin tosi harvinaisia. Täytyy illalla ehkä kantaa perintöpelargonit kasvihuoneeseen suojaan. Leivinuunissa on tulet jo toisena päivänä peräkkäin. Lämmöt on käännetty pois päältä, eikä varmasti laiteta takas ennen kuin syyskuussa. Nyt on kaivettu villapaidat ja -sukat taas esiin. On ihan lämmintä. Ja illalla syödään nokkossämpylöitä.

Päivä ilman sähköä

Kuopiossa ei kannattanut eilen kulkea puistoissa puiden kaatumisvaaran takia.
Myrskytuuli kaatoi puita sähkölinjojen päälle. Meidänkin metsässä kuusen ja pari koivua.
Yli 18 000 taloutta oli vielä eilisiltanakin ilman sähköjä. Me myös, me myös..



Meillä sähköt oli poikki eilisestä puoliltapäivin tähän aamuun asti. Ruuat jääkaapissa ehti lämmetä melkoisesti. Onneksi on kellari eli maakuoppa - tai ehkä eilen olisi riittänyt ruokatavaroiden kantaminen pihalle, sen verran kylmää oli.. Pakasteetkin alkoi jo sulamaan. Lapset leikkivät koko päivän, sisällä viileässä ja ulkona kylmässä. Joku halusi paahtoleipää.. Evääksi lämmitettiin edellisen päivän ruokaa kaasugrillin sivukeittimellä. Mies alkoi soittamaan sähkövikapäivystykseen, mutta kas, kännykästä olikin akku lähes loppu - laturiin siis.. Vesi loppui putkistosta, eikä pumppu nostanut lisää lähteestä. Juomavettä sai sentään haettua kanisterilla, mutta ei sillä suihkua saanut otettua. Pimeässä vessassa - meidän vessa on keskellä taloa ja ihan ikkunaton - joku oli pissannut ohi pytystä, vaikka oikeastaan olisi pitänyt käydä vain puskapissillä. Tänä aamuna sängyistä nousi melkoisia likanassuja, iltapesu kun oli tehty vesitilkalla kynttilänvalossa..

Oikea perinnepäivä.. Selvittiinhän sitä ennenvanhaankin, jopa ilman kaasugrilliä.

Iloa päivään toi tuore harrastajamaanviljelijä, joka revitteli hymyssäsuin traktorilla pitkin pomppuisia peltoja.


Meillä ei ole satanut kuin pari pisaraa, kohta kaivataan vettä. Ja lämpöä vähän lisää, kiitos!

Konevoimaa

Traktoritallissa talven lymyillyt McCormick International vuosimallia -63 on päässyt ulkoilemaan. Ensi hommiksi kävi vetäisemässä rullakarhin ladosta päivänvaloon. Pihassa odottaa myös upouusi varmaan samanikäinen kuin traktorikin kaksisiipinen aura, vähän ruosteessa mutta eiköhän sillä jotain tee. Toisessa ladossa majailee perunanvakoilukone(!), sitä lapset odottaa innolla pääsevänsä tutkimaan ja ehkäpä sillä jopa vakoilemaan perunoita.. Hetipaikalla tarvittavista koneista puuttuu vielä kylvökone.

Reilu kaksi hehtaaria peltoa on kynnetty naapurin koneilla, perunoita tilattu pihaan 500 kg ja ohrat löytyikin niin läheltä kuin Kiuruvedeltä, ne käydään itse hakemassa. Heti kun pelto on valmiina ottamaan siemeniä vastaan ja on saatu hommattua jostain se kylvökone - ettei tarvi käsin kylvää..


Ja tietysti asiaan kuuluu myös karvanopat, ou jee!

Kesän ensimmäisenä päivänä

Vielä-Isompi täyttää vuosia aina kesän ensimmäisenä päivänä. Tällä kertaa halusi lähteä juhlimaan kavereidensa luokse, joten juhlajärjestelyt jäikin sitten Mummun tehtäväksi. Me täältä vaan huudellaan onnitteluita, ja toivotaan että kakkua on syöty meidänkin puolesta. Ja odotellaan milloin päästään kuljettamaan nuorisoa mopokouluun..

Taas kerran ollaan kahdestaan kotona pari päivää, Pienin ja minä. Onpa ihanaa kun helleaalto ei enää tänään ole kiusannut. Oli kyllä kamalan kuuma viikonloppu. Ei hyvä pihatöitä ajatellen. Tänään tuulikin tuntuu taas kylmemmältä, vaikkakin olen viihtynyt ihmeen hyvin sisätiloissa. Innostuin mööbleeraamaankin, mikä on kyllä melkoisen harvinaista. Katotaan mitä porukka tuumii "uudesta" kodista kun tulevat.. Samalla tuli siivottua isot kasat karvoja pois nurkista pyörimästä. Eteisestä lähti - juu nyt jo - iiso pino talvivaatteita ja kenkiä pyykkiin ja säilöön. Tuli ihan mökkifiilis, niittykukkia maljakossa ja silleen.

Tänään tapahtui myös muuta jännää. Ollaan saatu kuunnella hieman erilaista pörinää.. Tästä se lähtee.