Taas kissapostaus

Heräsin kesken yön, ja sen jälkeen näin unta että torkuin sohvalla, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kissan tassujen rapinaa ja maukumista. Kuulin kun kissa tuli makkarista mua kohti, ja tunsin että se hyppäsi syliin kehräämään, mutta se oli näkymätön. Seinällä tapetissa oli piilokirjoituksella teksti: Kiitos Miska. Siinä ajattelin että eihän se haittaa vaikka Miskaa ei pystykään näkemään, kun kuitenkin tietää ja tuntee että se on siinä. Ja joku viesti tässä nyt saattaa olla, pitää vähän tutkia vielä..

Ehkä tämä hassu uni juontui siitä, kun yhtenä iltana kissavahtina ollessani istuin keittiössä ja kuulin kuinka joku hyppäsi ulkona ikkunalaudalle ja maukui. (Kissat kulkee keittiön ikkunasta sisään ja ulos, joten ihan loogista.) Hetken päästä olin että häh, kaikki omat kissat on sisällä, kuka siellä maukuu. Menin lampun kanssa ulos, ja sieltä ulkoportaiden alta näkyi jonkun silmät ja taas kuului mau. Yritin saada nähtyä kuka se on, ja vaikka en ihan suoraa näköhavaintoa saanutkaan, epäilen vahvasti että se on vanha ystävämme ViKi, joka vietti syksyllä pitkät pätkät meidän pihapiirissä. Sittemmin kävi ilmi että Viki onkin Manu, joka oli lähtenyt tutkimusmatkalle muutaman kilometrin päästä, eikä halunnut/osannut takas kotiin ennen kuin haettiin. Nyt näyttää siltä että Manu on lähtenyt taas seikkailulle. Luultavasti osaa siis reitin kotiinkin, kun näköjään osaa kotoaan meille.

(Alimman kuvan maailman pienin kissa ♥ on bongattu viime kesän Avoimista Puutarhoista)

Henkilökohtainen uusi vuosi

Taas kääntyi sivu omassa vuosikalenterissa, just ennen täysikuuta. En ole tutkinut numerologiaa enkä muitakaan merkkejä että tietäisin mitään alkaneen vuoden teemoista, eiköhän ne tässä matkan varrella selviä. Sen tiedän että synttärit on aina porttipäivänä, ja tällä kertaa (jos joskus aiemminkin) sen on kyllä huomannut selkeästi. Nyt alkaa olo olla jo tunnistettavissa omaksi, ja hyvä niin, vaikka on se välillä hyvä tonkia pohjamutiakin, nytkin sieltä löytyi ainakin yksi iso oivallus. Päivän hellyttävin hetki oli kun ihan vieras numero soitti, vastasin, ja sieltä kuului: Hei mummu, hyvää syntymäpäivää ♥

(Kaks vuotta sitten vietin synttäripäivää Farossa)

Kaksoiselämää

Olin kyllä jossain määrin varautunut siihen, että vielä muuton jälkeenkin "asun" osittain entisessä kodissa. Olen lupautunut aina viikonloppuisin kissavahdiksi kun eksä on hirvimettällä, sekä myöskin siksi aikaa kun se lähtee noin kolmeksi viikoksi vapaaehtoistöihin. Muttamutta, tässä on ollut hieman erinäisiä auto-ongelmia, ja olen joutunut luovuttamaan omaa autonpuolikastani välillä toisten käyttöön, ja silti pitää vielä joka ilta ajella töihin paikkoihin mihin ei mitkään julkiset milloinkaan kulje. Välillä olen joutunut yllättäen keskellä viikkoakin ruokkimaan kissoja aamuin illoin, joten on vaan paljon helpompaa yöpyä itse siellä missä kissatkin. Ja nyt vielä näyttää siltä, että mun autonpuolikas lähtee perjantaina kohti Tanskaa, joten rouva Neitin kanssa sumplitaan heidän autolle ajovuorot, ja kasaan taas kimpsut ja "muutan" hetkeksi takas maalle. Huoh. Kun vois vaan elää ihan yksinkertaista elämää, herätä aamulla omassa kodissa ja ajaa illalla omalla autolla töihin.. No se aika koittaa vielä! Eniten tässä rassaa taas lumet ja vedet ja muut käytännön jutut, tuolla sivistyksen parissa on niin helppoo kun ei tarvi huolehtia yhtään mistään.

Marraskuun aurinko

Loppukesällä mun tamperelaislapsi kysyi ehdinkö käydä kylässä ennen kuin lähden taas marraskuussa reissuun. Jaaa-aa.. Tänä vuonnapa ei reissata vaan tehdään oikeita töitä. Tähän asti onkin kyllä ollut mahtavan epämarraskuinen sää, lunta ja kunnon pakkasta, eli siis aurinkoakin! Naapuritalo tuntuu olevan hieman liian lähellä (tai korkea), nyt just ja just aurinko vielä kiipeää katonharjan yli ja sinkoilee sateenkaaria ja valoviipaleita ympäri kämppää. Viikonlopuksi luvattu plussakelejä, ja tänäänkin on harmaa taivas mutta lumen kanssa kaunista ja kirkasta.

(Tasan vuosi sitten seikkailin Sagrada Familiassa!)

Hyppy syvään päähän

Siltä tämä koko joogaopettajakoulutus on totisesti tuntunut! Täytyy myöntää että vähän tuli itsellekin yllätyksenä koko homma. Ensimmäisen kerran ajatus joogaopeksi ryhtymisestä laitettiin mun päähän jo vuosia vuosia sitten eräällä kansalaisopiston tunnilla kun joogaope etsi itselleen seuraajaa, ja sanoi mulle että etkö sinä voisi opiskella opettajaksi. Olin ihan että häh, minäkö muka olisin tuolla kaikkien edessä puhumassa ja esiintymässä, no way! Mutta never say never, vuodet kului, löytyi sellanen joogamuoto ja etenkin joogaope josta tykkäsin tosi paljon. Ja tästä opesta tuli mun erittäin hyvä ja tärkeä ystävä, ja hän sit kerran ohimennen sanoi mulle et nyt ois Kuopioon tulossa sellanen koulutus, johon kannattaisi ehdottomasti hakea. Niinpä sitä on sukellettu syvälle joogaan ja itseen, ponnisteltu, ja lopulta pysytty pinnalla. Ja tässä sitä nyt ollaan todistus kourassa, ja joka viikko jopa kuudessa eri salissa enimmäkseen syrjäkylillä joogauttamassa enimmäkseen mummoja. Jos suakin kiinnostaa hypätä jooga-altaan syvään päähän, niin etsipäs lisätietoa samatva-joogaopettajakoulutuksista, niitä alkaa vähän väliä eri puolilla maata. Ja jos jotain, niin tämä koulutus on kyllä todella laaja ja ennen kaikkea laadukas, tosin pieniä parannusehdotuksiakin loppukoepäivänä vielä keksittiin.

Kolmas salaisuus

Ykseyteen johtaa neljä polkua

Kaikki tästä eteenpäin esiteltävät henkiset salaisuudet edellyttävät että hyväksyt yhden todellisuuden olemassaolon. Jos yhä vielä ajattelet sen olevan toisten vaalima ajatus, ei kokemuksesi elämästä muutu. Yksi todellisuus ei ole ajatus. Se on ovi täysin uuteen tapaan osallistua elämään.

Aivot ovat kvanttikone: ne luovat jo kaiken mitä näet, kuulet, kosketat, maistat ja haistat. Sittenkin kun olet saavuttanut viisauden ja oivallat, että omat aivosi tuottavat kaiken sinua ympäröivän, luomisen hallintakytkin pysyy saavuttamattomissa. On kuitenkin olemassa keino. Jokaisen kokemuksen takana on kokija, joka tietää mitä tapahtuu. Jos pystyn olemaan siellä, missä kokijakin, olen tyynessä pisteessä, jonka ympäri koko maailma pyörii. Sinne pääseminen on prosessi, joka alkaa läsnä olevasta hetkestä.

Jokainen kokemus tulee kohdallemme jollakin neljästä tavasta. Se tulee joko tunteena, ajatuksena, toimintana tai vain aistimuksena olemisesta. Odottamattomina hetkinä kokija on tavallista paremmin läsnä näissä neljässä seikassa. Kun niin tapahtuu, tunnemme muutoksen, hienoisen eron tavalliseen todellisuuteen verrattuna. Seuraavana on luettelo tällaisista hienovaraisista muutoksista, joita olen muutamien viikkojen aikana merkinnyt muistikirjaani:

TUNTEET

Keveys kehossani.

Virtaava tunne kehossa.

Tunne, että kaikki on hyvin, että olen kotona maailmassa.

Täydellinen rauha.

Tunnen seisahtuvani ja rauhoittuvani kuin auto, joka liukuu vauhdista pysähdyksiin.

Tunne, että laskeudun pehmeään kohtaan, jossa olen turvassa. 

Tunne, että en ole mitä näytän olevan, että olen näytellyt roolia, joka ei ole todellinen minä. 

Tunne, että taivaan tai peilin tuolla puolen on jotakin.

AJATTELU

"Tiedän, että olen enemmän kuin luulen tietäväni."

"Minun täytyy ottaa selvää, mikä on todellista."

"Minun täytyy ottaa selvää, kuka todella olen.

Mieleni levottomuus vähenee, se tahtoo rauhoittua.

Sisäiset äänet ovat käyneet hyvin hiljaisiksi.

Mielessäni tapahtuva keskustelu on yhtäkkiä vaimennut.

TOIMINTA

Yhtäkkiä tunnen, että tekoni eivät ole omiani.

Tunnen suuremman voiman tekevän työtä kauttani.

Tekoni tuntuvat symbolisoivan sitä, kuka olen ja miksi olen täällä. 

Toimin täydellisestä eheydestä. 

Lakkasin hallitsemasta, ja se mitä halusin, tuli minulle itsestään. 

Lakkasin kamppailemasta, ja asiat sujuivat paremmin sen sijaan että olisivat menneet pieleen. 

Toimintani on osa suunnitelmaa, jota tuskin pystyn havaitsemaan, mutta tiedän sen olevan olemassa. 

OLEMINEN

Tajuan, että minusta pidetään huolta. 

Tajuan, että elämälläni on tarkoitus, että minulla on merkitystä. 

Tunnen, että sattumalta eteen tulevat tapahtumat eivät ole irrallisia vaan ne muodostavat hienosyisiä kokonaisuuksia. 

Näen olevani ainutlaatuinen. 

Tajuan, että elämä kykenee ohjaamaan itseään. 

Tunnen vetoa kohti kaiken keskipistettä. 

Tajuan hämmästellen, että elämä on äärimmäisen antoisaa.

Kun kyllästyt sydänjuuriasi myöten maailman väkivaltaan ja erimielisyyksiin, ainoa vaihtoehto on alusta aloittaminen. Et enää katsele heijastumia vaan käännyt kohti sisäistä alkulähdettä. Maailmankaikkeus on neutraali, kuten kaikki peilit. Se heijastaa kaiken, mitä sen edessä on, vääristelemättä ja tuomitsematta. Ratkaisevan luopumisen askeleen olet ottanut silloin, kun pystyt luottamaan siihen. Olet luopunut uskomuksesta, että olet ulkoisen maailman vallassa. Tähän pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin ykseyteen johtavalla polulla: totuuden eläminen tekee siitä totta.

Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja

Valoa

Kävin Deepthin alias Kirsi Rannon Valoa -mantralaulukonsertissa ystävän kanssa Jyväskylässä viime perjantaina. Sitä ennen aamujoogaohjaus, jännittävä bussimatka (bussi hajosi ja odotettiin noin tunti varabussia keskellä korpea), sekä mahan täydeltä nepalilaista ruokaa. Lauantaina matka jatkui Tampereelle ja eilen kotiin. Hyvä jos tämä vekslaaminen kesä- ja talviajan välillä joskus loppuu, mutta en ymmärrä perusteluja sille, miksi pitäisi ottaa normaaliaika normaaliksi. Oli niin pimeää jo neljän jälkeen matkata kotiin. Nyt kun olisi mahdollisuus, niin miksi ihmiset ei haluaisi venyttää valoisaa aikaa iltapäivästä mahdollisimman pitkälle..? Toki oli ihanaa tänään aamulla herätessä kun oli jo valoisaa ja yöllä satanut lumi teki maisemasta vieläkin kirkkaamman, mutta eihän tämä kauaa kestä. Jo parin viikon päästä saa silmiä raotella säkin pohjalla, eli aamut on pimeitä kuitenkin. Mää ainakin ottaisin sen vähän valon mieluummin sinne "päivän" loppupäähän.

(Kuvat läppärin rajallisesta kuvavalikoimasta, yritän pian saada mun kuva-arkistonkin raahattua uuteen kotiin!)