Onko sulla puoli tuntia aikaa?

Siinä tapauksessa kato tämä: http://areena.yle.fi/1-2409480

Uusimmassa Luomu-lehdessä oli pikku juttu aiheeseen liittyen:

"Maailman Terveysjärjestön WHO:n syöpätutkijat totesivat tänä vuonna, että glyfosaatti todennäköisesti aiheuttaa syöpää. Kuluttajina meidän tulee vaatia, ettei ravinnossa ole glyfosaattia. Glyfosaatti lisää imusolmukesyövän riskiä, toteaa ruotsalainen syöpälääkäri Lennart Hardell.

Kasvinsuojelussa yleisesti käytetty glyfosaatti sai aikalisän 30. kesäkuuta 2016 asti. Asiasta päätettiin EU:n pysyvän komitean kasvinsuojeluainejaoston kokouksessa Brysselissä syyskuun lopulla. Alun perin päätös aineen käytöstä kasvinsuojelutehoaineena piti tehdä tämän vuoden loppuun mennessä.

Antamassaan päätöksessä komissio on joutunut myöntämään aikalisää glyfosaatin lisäksi myös usealle muulle tehoaineelle, koska komissiolla on päätettävänään satoja tehoaineita ja resurssit päätösten valmistelemiseksi ovat rajatut. Glyfosaatin saaman julkisuuden vuoksi komissio joutuu erityisesti paneutumaan asiaan, jotta erilaiset väittämät saadaan läpinäkyvästi ja perusteellisesti käsiteltyä EU-tasolla.

Saksalainen mikrobiologi Monika Krüger on löytänyt glyfosaattia ihmisten ja eläinten elimistöstä. Sitä on muun muassa äidinmaidossa Saksassa. Krügerin mukaan glyfosaatti saattaa tappaa suoliston hyvät mikrobit kuten maitohappobakteerit. Näin se tekee tilaa tauteja aiheuttaville bakteereille.

Osa EU-maista kuten Hollanti ja Saksa on jo rajoittanut glyfosaatin käyttöä. Suomessa Evira testaa vain 20 elintarviketta vuodessa. Testejä pitäisi Turun yliopistolehtori Irma Saloniemen mukaan tehdä kymmenkertaisesti enemmän.

Evira on löytänyt glyfosaattia viljasta vain pari kertaa, ja silloin 1-6 mg/kilo. Tällaisia pitoisuuksia voidaan pitää näyttönä siitä, että on ruiskutettu glyfosaattia viljan tuleennuttamiseksi, mikä on Suomessa kiellettyä."

Tässä vielä yks linkki: Torjunta-aineesta on tullut syöpäriski

Loppuun vielä luomuohrapelto tältä kesältä, luonnollisestikin ilman glyfosaattia tai muitakaan lisäaineita, ja ihan hyvin on kasvanut:

Seitsemän kymmenestä lomarakentajasta päätyy hirteen..!?

Täällä on meneillään Projekti isolla peellä. Pikkuhiljaa nousee kehikko, vaikka koko ajan tuntuu puuttuvan jotain, jos ei ruuveja tai eristettä niin vähintäänkin virtaa ruuvarin akusta. Ihan ensiksi meinas kuitenkin loppua into, sen verran huonoa jälkeä on ns. hirsiveistäjät tehneet. Päätettiin että hyvä siitä tulee anyway eikä enää jakseta kirota joka välissä, onkin ollut paljon mukavampaa rakentaminen sen jälkeen. Ja muuten tosi hyvää parisuhdeaikaa tuommonen yhteinen juttu! Kelitkin on olleet mitä parhaat. Nyt me raksaajat joudutaan pitämään pikku pakkotauko, kun pellavanauha loppui. Ehkä onkin aiheellista välillä hetkeksi keskittyä sisätiloissa vallitsevaan kaaokseen, plääh..

 

 

 

Tän tarina

Sain blogitarina-haasteen Marjatilan emännältä, kiitos Katri-Maija! Mua vähän ärsyttää se, kun nykyään ihan kaikkee myydään tarinoilla, mut tämä haaste ei ärsytä yhtään, päinvastoin :o)

Miten blogi sai alkunsa? Tuli muutto uudelle paikkakunnalle, kauas entisestä kodista, sukulaisista, ystävistä ja tutuista. Päätin jo ennen muuttoa että alan kirjoittamaan blogia vähänku päiväkirjaksi itselle, ja sieltä voi muutkin kätevästi meidän kuulumisia seurata. Muutosta kului kuitenkin puolisen vuotta ennenkuin aloitin, melkein seittemän vuotta sitten!

Kuinka blogi on kehittynyt ajan saatossa? Ainakin kuvat on nyt himppusen isompia kuin alussa, ja saattaa kamerakin olla vähän parempi. Sisällöstä on paha mennä mitään sanomaan, samanlaista sillisalaattia edelleen, ja hyvä niin. Ehkä olen vuosien kuluessa tullut hieman vähemmän ujoksi ja uskallan avautua enemmän, kuten mulle käy yleensäkin ihmisten kanssa. Hassua että sitä ikäänkuin on jo tuntevinaan ne ruudun toisella puolella olevat, vaikka ihan varmasti siellä on muutama ihan muukalainenkin. Musta on kiva ettei tästä ole tullut yhtään suositumpi, haluan säilyttää sellasen kotoisuuden ja intiimiyden, ihanku nää asiat olis vaan mun pään sisällä ja ite päätän kenelle ne kerron. Kehitystä on kait sekin, että nykyään pyrin vastaamaan niille harvoille jotka jotain kommentoivat, aluksi en niin tehnyt, ehkä siksi kun kaikki oli vieraita..

Mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia? Mitään erityisen merkittävää ei blogiuralta tule mieleen. Elämän merkittävät taitekohdat viimeisen vajaan seitsemän vuoden ajalta on todennäköisesti luettavissa blogista, jos ei postauksista suoraan niin ainakin rivien välistä. Tervemenoa lukemaan! Niin määkin joskus aina teen, ja vaikka ite sanonki niin sanon silti kuten meidän yks tämänvuotinen wwoofferi: I wish I had a friend like me :o)

Päivä itselle

Joskus, kuten tänään, käy näitä onnekkaita tapauksia että yhtäkkiä huomaa saavansa ihan kokonaisen päivän melkein kokonaan itselleen. Aamulla heräämisen jälkeen laittelee koululaiset rauhassa matkaan, Ukkokin lähtee päiväksi pois, eikä ole mitään pakollisia menoja tai tekemisiä ennenkuin vasta illalla hakea yksi lapsi kotiin. Loistotilaisuus lähteä treffeille oman itsen kanssa!

Silloin tehdään kirpsakassa pakkassäässä koiran kanssa aamupäivän metsälenkki, otetaan pitkä suihku, höpötellään ystävän kanssa netissä, suunnitellaan seuraavaa reissua ainakin ajatuksen tasolla, tehdään pikkusen vielä maalaushommaa, opetellaan puuhellan lämmitystä, on pyykkiä ja tiskiäkin tottakai, saunapuiden hakua, musiikkia, muutama pikkuhomma koneella, sitten loppuikin mielikuvitus. Ehkä keksin vielä jotain kivaa..!

Kaikkea muuta kuin istumista

Tässä nyt vähän toista viikkoa kotona olleena on tehnyt mieli tehdä ihan muuta kuin istuskella paikallaan. On yritetty kasata erästä hirsikehikkoa, yritykset jatkunee ensi viikolla. On raivattu ja rempattu, vieläkin on liikaa tavaraa ja maalattavia lattioita. On opeteltu kehotietoisuutta, taojoogaa ja muutaman liikkeen taiji -sarja, sekä panostettu hieman parisuhteeseen. Veikkaanpa että sama meno jatkuu vielä jonkun aikaa, plus vielä on peltotöitäkin hieman tekemättä, ei ihan vielä pakkasten tarttis alkaa. Sitten onkin aika siirtyä rästissä odotteleviin paperitöihin.. Ihanaa alkavaa viikkoa itse kullekin ♥

Päivä 3

Viimeinen päivä: Visby ja pohjoisosa. Aurinkoisen päivän ensimmäinen pysähdys samalla kalliolla kuin ekanakin päivänä. Ihanat värit: kalliot, havut, meri, ruska ♥ Päätimme pistäytyä Visbyssä, ja olihan se kyllä näkemisen arvoinen paikka! Auton sai kahdeksi tunniksi kiekolla parkkiin, ja siinä ajassa ehti hyvin nähdä muurien sisäpuoleltakin paljon. Mää vaan niin tykkään noista kivirakennelmista, muureista, seinistä, raunioista.. Kaupungilla näkyi vähän muitakin turisteja, muualla oltiinkin melkein ainoita muukalaisia. Matka jatkui kohti saaren pohjoisosaa. Harmittavasti Lummelundagrottan oli suljettu (onpahan jotain näkemistä ens kerrallakin), eikäpä pohjoisessa oikein muutenkaan paljon mitään ollut, semmosta erämaata enimmäkseen. Löytyi sieltä Blå Lagunen, vanha kalkkikivikaivos, nykyään suosittu uimapaikka. Eipä tullut uikkarit mukaan.. Käytiin vielä lauttarannassa katsomassa kuinka lähellä Fårö on, ensi kerralla mennään kyllä sinne katsomaan niitä kaikkein hienoimpia raukkeja. Viimeinen auringonlasku Gotlannissa, mökin siivous, pakkaaminen, ja päälle hyvät unet, jotta aamulla jaksaa herätä kello 5 ja kääntää autonnokan kohti kotia..

Päivä 2

Etelä- ja Itä-Gotlanti. Ilman aikatauluja, kätköt ladattuna kännykkään, pikkuhiljaa valuen kohti saaren eteläkärkeä. Muutama pikkupysähdys matkalla, ensimmäinen pitempi (eväs)tauko Hoburgsgubbenin luona. Ja kyllä jätkät jaksoikin kiipeillä! Siitä pikkuhiljaa Närsholmeniin, "savannille" seikkailemaan. Kurkistus Ljugarnin suositulle uimarannalle (ei mitenkään ole Hailuodon veroinen!), ja ajelua auringonlaskussa pikkuhiljaa pikkuteitä pitkin (loma)kotiinpäin. Illanhämyssä auringonlaskun aikaan venehautapaikalla päivysti valkoinen yksisarvinen! Ei mitattu kilometrejä, aikaa tien päällä taukoineen meni ehkä yhdeksisen tuntia.