Valoa tunnelin päässä

Sunnuntai-iltana innostuin tuhoamaan keittiönkaappeja. Lähdön saivat kaikki listat (lattianrajasta, kaappien päältä ja varsinkin ne turhat listat yläkaappien alta) sekä epäkäytännöllinen matala kaappi jääkaapin päältä. Olisin repinyt jääkaapin ympäriltäkin levyt pois, mutta siihen on asennettu pistorasia, joten ne nyt vielä on siinä. Maanantaina huomasi jo aamulla että jotain on toisin, ja keskipäivän auringossa se tosiaan pisti silmään: pimeän ruuanlaittokuilun umpipimeään jääkaappinurkkaukseen tulvii valoa! Kuvan mukaan näyttäisi siltä kuin koko keittiö jääkaapin takaa olisi pelkkää valkoista, niinhän ei tietenkään ole mutta onpa hienosti hämätty.. Seuraavaksi lähdön saa kaappien sokkelit ja pari ylimääräistä alakaappia, sekä pöytätaso ikkunan edestä. Kohta päästään lattianmaalaushommiin!

Toinen valoisuutta aiheuttava asia löytyi Unelmien mummonmökki -blogista: haaste luopua viikon aikana 20 tavarasta. Mulle ei tuskaa tuota niinkään tavaroista luopuminen vaan se, etten halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, ja sinne kirpparille on niin vaikeaa saada lähdettyä. Ihan takuulla ainakin parikymmentä tavaraa on tuossa nurkassa jo pitkään ollut odottamassa sinne vientiä. Jospa nyt viikonloppuna saisi aikaiseksi, kun on muutenkin käyntiä kaupungissa. Ajattelin jatkaa tuota projektia niin, että yritän luopua kahdestakymmenestä tavarasta joka viikko. Onkohan vähän liian kunnianhimoista.. No, se jää nähtäväksi. Aloin heti kehitellä itselleni omia sääntöjä tähän haasteeseen liittyen. Poisheitettäväksi en tietenkään laske normaaleja kierrätysroskia (biojäte, kartongit, paperit, pahvit, lasit, metallit) enkä myöskään esim. muovipakkauksia, vaan pelkästään oikeita tavaroita. Aion myöskin pitää kirjaa sekä ulosmenevistä että sisääntulevista tavaroista. Täytyy vielä omassa päässä tarkentaa näitä sääntöjä. Pyrin raportoimaan tänne viikottain miten projekti etenee, ja mitä on heitetty pois tai hankittu lisää. Ja toivottavasti tavaroiden määrä ei meidän huushollissa ainakaan kasva..

Taikuutta

Taikojen tekemiseen tarvitaan pieniä esineitä, muottisilikonia ja sitten sitä varsinaista ihmeainetta, eli hopeasavea. Eipä uskoisi kuinka hieno vaikkapa Bioniclen tulimiekka on hopeisena.

Kolmen päivän kurssilla ensin tehtiin hopeasavipastalla maalattu lehti. Tarjolla ei ollut kuin murattia, mutta kunhan kesä koittaa niin aion käyttää puutarhan lehtiä myös tähän tarkoitukseen.. Sitten harjoiteltiin muotin tekemistä korkkisavesta, ja sen päälle pursotettiin ruiskulla hopeasavisyheröä. Siitä syntyi pari sydäntä ja yksi poikkimennyt rinkula. Lopuksi kopioitiin muotoja silikonimuotteihin ja paineltiin niihin hopeasavea. Joka välissä kuivateltiin työt kunnolla, viilaitiin liikoja pois, liitettiin irronneita ja poikkimenneitä osia pastalla (miekan terä neljä kertaa, ötökän jalat/leuat sata kertaa) ja lopuksi töistä poltettiin orgaaninen aines pois, niin että jäljelle jäi vain hopea. Silkkaa taikuutta!

Viikonlopun saldona seitsemän valmista hopeaesinettä (joista se syherörinkula siis hajosi polton jälkeen) plus ötökkä (joka on vielä kesken, noiden ohuenohuiden jalkojen takia ei ollut ihan helpoimmasta päästä) sekä tikku jalkapohjassa (olohuoneen lattiasta), auton oven väliin jäänyt kämmen ja pari ihan pientä toisen asteen palovammaa.. Mutta kivaa oli!

(Kuvan sormus edelliseltä hopeakurssilta, jossa tehtiin eri tekniikoilla sormuksia, tässä mallissa ilmaistutettu "timantti".)

Tikulla silmään

Silläkin uhalla, tässä kesäisiä kukkasia. Sinistä taivasta, vihreitä lehtiä, aurinkoa, lämpöä - aaah! Nämä on vuodelta 2006, vanhalla kameralla otettuja sieltä entiseltä pihalta, joka muutaman vuoden ahkeran aherruksen jälkeen tuli "täyteen". Samaa ongelmaa ei nykyisessä pihassa taida olla.. Voi kun pääsis jo upottamaan sormet multaan!

Huomaatteko kuvion: kuva, lähikuva, vielä lähempää, ihan läheltä..

(Ois mulla ollut monia ajankohtaisempiakin kuvia, mutta onnistuin laskemaan muistikortinlukijan kädestäni paikkaan x, eikä se vastaa vaikka kuinka huutelen. Ja eiköhän noita lumikuvia ole jo nähty, ja varmaan nähdään lisääkin vielä jatkossa..)

Iloa ja valoa ja innokasta kesän odottelua!!

Uusi viikko, uudet seikkailut

Jospa tällä viikolla ei olisi enää lisää lumitöitä, ei tulisi sähkö-, vesi- tai lämpökatkoksia, hajonneesta tietokoneesta saataisiin kaivettua turvaan kaikki tärkeät jutut, ei olisi mahatautia eikä kissat tiputtelisi kameraa lattialle niin että objektiivi vääntyy. Joogatuntia ei olisi peruttu, monot ei olisi liian pienet eikä ne haisisi ummehtuneelle, eikä läksyjä tehtäisi yömyöhään. Suksissa olisi pitovoidetta. Kukaan ei lähtisi kotiin kesken koulupäivän, eikä hammaslääkäri olisi puolta tuntia myöhässä. Auto ei pitäisi kummallista vikinää aina kaasua painettaessa, eikä halkeama tuulilasissa etenisi yhtään pitemmälle. Ei pelattaisi liikaa koneilla eikä katsottaisi iltamyöhällä telkkaria. Keittiön tyhjennys ei jumittaisi paikoillaan. Saataisiin nukkua tarpeeksi, ja herättäisiin niin ajoissa että pojat ehtii aamuisin koulubussin kyytiin. Aurinko paistelisi, koiran kanssa olisi kiva lenkkeillä ja joulun suklaamakkara sulaisi vyötäröltä. Mieltä rassaava puhelu tulisi soitettua, viime vuoden kirjanpito tehtyä ja kotisivu muutettua uuteen osoitteeseen..

Mukavaa viikkoa juuri Sinulle!

Seitsemän ennenjulkaisematonta

Kaunista, oikein kaunista ja kylmää talvipäivää ihanat kamut! Aurinko paistaa ja mielikin on valoisa. Mua on muistettu tunnustuksella, tai oikeastaan kahdellakin. Nämä tuli oman onnen sepältä, kiitos paljon!



Leikkiin kuuluu kertoa seitsemän faktaa itsestään. Tällaset on mukavia tehtäviä. Tässäpä siis seitsemän ennenjulkaisematonta paljastusta:

- En käytä sukkahousuja. Ikinä. Viimeksi joskus pienenä puin sukkikset jalkaan. Hyi kun ne on tiukat, kylmät ja roikkuu polvissa. En ymmärrä miten kukaan moisia kapistuksia vapaaehtoisesti käyttää. Nyt olen jo jonkin aikaa suunnitellut legginssien hankkimista ja hameiden pitämistä! Saapa nähä vaihtuuko tämä kalsari/farkkutyyli ikinä.

- Tykkään pitkäkarvaisista miehistä, siis sellaisista joilla on siisti parta tai pitkät hiukset. Tai mielellään molemmat. Ei tarvi kuitenkaan olla mitään kauheeta rintakarvaviidakkoa. Vaikken kyllä ymmärrä miehiä jotka poistaa ihokarvoja.. Ja miehen pitää olla "pieni", siis jollain tapaa siro tai hoikka tai kaunispiirteinen. Sattumalta tuo oma Mies täyttää ihan kaikki em. vaatimukset..

- Nautin autolla ajamisesta aurinkoisina päivinä kun ei ole kiire minnekään. Ja kun edessä ei kukaan melkein sallittua nopeutta ajeleva paapparainen tuki tietä, eikä takana kukaan höngi niskaan. Ja mielellään tie on hiekkatie, maisemat kauniit ja radiossa soi iloinen musiikki.

- Kuuntelen (myös) kotimaista räppiä, ja jopa pidän siitä. Suosikki aikojen takaa on Raptori. Oikein harmitti kun en löytänyt niiden alkuperäistä cd:tä enää levyarkistostani. Onneksi löysin uuden levyn syksyllä kaupasta, siinä on myös pari uutta biisiä, joista ehdottomasti paras on Kumitissit!

- Pidän itseäni hyvänä tyyppinä. Sain muutama vuosi sitten teiniaikaiselta kirjekaveriltani kaikki lähettämäni kirjeet takaisin. Aluksi ajattelin etten ikinä kehtaa lukea niitä, mutta kun sitten luin, hekottelin ääneen. Hitsit että olenkin mahtava tyyppi! Meinasin ihan unohtaa että olen myös hauska, täytyykin ihan kiittää kirjekaveria muistutuksesta! Tykkään myös siitä naamasta, joka mua peilistä katsoo. Hymyilenkin sille usein. Harmi vaan että kamera ei näe asiaa samalla tavalla.

- Olen mielestäni suvaitsevainen. Hyväksyn kaikenkarvaiset, -väriset ja -laiset ihmiset ja eläimet, pääasia että jokainen itse on onnellinen. Ja ellei osaa olla onnellinen niin sitten ajattelen että harmi, ja toivottavasti tajuaa opetella. Paitsi yhtä asiaa en vaan siedä ja se on tupakanpoltto. Koko homma pitäis kieltää lailla jne.

- Oikeastaan olen aika laiska enkä kovinkaan siisti ihminen. Kestän helposti tätä kaaosta ympärillä, tosin jaksan aina kerran kuussa siitä miesväelle valittaa (siis huutaa pää punaisena että vois täällä joskus joku muukin jotain tehdä). Voisin tietysti alkaa reippaaksi ja laittaa itse paikat kuntoon, mutta.. enpähän taida jaksaa.. Laiskottelun taito on kuitenkin aika tärkeä osata.

Nyt en jaksa olla niin tylsä etten jakaisi tunnustuksia ollenkaan eteenpäin, mutta kuitenkin sen verran tylsä etten ala listaamaan viittätoista blogia, kuten kuuluisi. Tässä nyt muutamia (monella se jo onkin). Jos Sinulla ei vielä tällaista tunnustusta ole ja haluaisit päästä paljastelemaan salaisuuksia, tästä saa ottaa, näitä kyllä riittää :o)

Anun puutarha
Dahlia
Kotoisaa arkea
Marian koti ja puutarha

Maalaisunelmaa

Ensin tärkeisiin asioihin, eli kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Viikonloppuna istuskelin Neitin toimivalla koneella eräänkin tovin juutuupissa kuuntelemassa ehdotuksianne. Ja kylläpä sieltä löytyi monta uutta tuttavuutakin. Onnetar valitsi silmät suljettuina voittajaksi Ailan arpalipun. Onnea! Laitapa viestiä tulemaan, osoitetietoja ja pipon väritoivomusta (Novitan Puro/tämän kauden sävyt).



Sitten taas pieni tarina eiliseltä, sisältää roppakaupalla sitä "maalaisunelmaa" tai ehkä pikemminkin maalais-karua-todellisuutta..

Kesken aamupäiväaskareiden radio hiljeni. Siis sähkökatko. Pikkuhiljaa se alkoi hankaloittamaan työskentelyä, vesipumppu ei nääs toimi ilman sähköä. Ja jonkin ajan kuluttua alkoi tuntea senkin ettei maalämpöpumppukaan toimi. Ajattelinkin lämmittää leivinuunin. Joku järjen jättiläinen on aikoinaan sijoittanut halkoliiterin kauas pihan reunamille aitan taakse. Ja koska joulun alla kaupoista oli halkojenkuljetukseen sopivat ahkiot loppuunmyyty, olen kuskannut halot tähän asti lumikolalla. Mies kantaa ne ikean kassissa olalla, mutta Miespä ei ollut eilen kotona. Paitsi kännykkänsä oli jättänyt kotiin, varmaan siltä varalta etten voi soittaa ja pyytää tuomaan ruokaa tullessaan..

Täytyypä sanoa, että lunta on tullut hieman lisää siitä, kun viimeksi olen lumikolan kanssa ollut halkoja hakemassa.. Valehtelematta haarukoita myöten sai hangessa rämpiä jo mennessä. Varsinainen riemu alkoi kun olin saanut lastattua kolaan nähden himpun liian pitkät halot kyytiin ja yritin lähteä paluumatkalle. Umpihangessa. Lumituiskussa. Takaperin. Kiskoen painavaa kolaa, joka kyntää syvällä hangessa sekin, ja josta törröttää halkoja jotka tökkää hankeen ja tippuu kyydistä yksi kerrallaan.. Pysähdellen, astuen pois "polulta" ja kurkotellen halkoja takaisin kyytiin. Välillä nauraen koko tilanteelle, ja välillä itkua vääntäen kun tuntui ettei niitä puita ikinä saa sisälle asti. Eipä ollut ihan pintakuivia ne halot kun uuniin asti pääsivät. Yritin sytyttää niitä, ja kyllähän ne lähes tunnin suostuttelun jälkeen syttyivätkin ja päästiin nauttimaan lämmöstä ja tunnelmasta. Siitä kuluu kuitenkin vielä jokunen tunti ennen kuin uunissa pystyy ruokaa paistamaan, joten meillä syötiin leivinuunissa paistettua lihamureketta ja pakastimesta sulatettua porkkanalaatikkoa siinä kahdeksan maissa. Sähköt oli pois kymmenen tuntia, ja tulivat just sopivasti iltatoimille.

Nyt ois vielä noita eilisen lumitöitä ainakin puoleksi päiväksi, pitäisköhän lähteä (taas) harrastamaan hyötyliikuntaa..

Poks

Meidän tietokone sanoi poks. Täytyypä mainostaa että esim. laskujen maksaminen on erittäin mielenkiintoista pelikonsolilla (Wii), kun joka ikisen kirjaimen ja numeron yrittää kirjoittaa sillä näppärällä 'kaukosäätimellä'. Blogejakaan ei ole pahemmin tullut selailtua, kirjoittamisesta puhumattakaan. Mutta onneksi keksin ajella viikonlopuksi tänne kaupunkiin Neitin luo. Nytpä pystyy maksamaan laskut, lukemaan sähköpostit ja kirjoittelemaan jopa blogia :o)

Eilisiltana Pipsun kanssa koirapuistossa tavattiin toinen keeshond. Oli hauska katsella kahta pörröpöksyä kirmailemassa. Tänään ollaan pyörähdetty huonekalukaupoissa, Neiti kävi ostamassa olohuoneeseensa maton ja löysi vihdoin itselleen mieluisen sohvan, joka meni tilaukseen ja saapuu muutaman viikon kuluttua. Illalla on vielä tiedossa hyvää ruokaa, vähän herkuttelua, saunomista ja ehkä joku hyvä elokuva.

Arvonnan tuloksen ilmoitan viimeistään maanantaina, mikäli löydän jostain toimivan tietokoneen. Ja uusia biisejä saa edelleenkin lähetellä, paljon hyviä ehdotuksia on jo tullutkin, kiitos niistä!