Pitkäperjantain ylläri

Pitkäperjantaiaamu "valkeni" hieman utuisena. Lunta tuprutti vaakasuoraan. Ihan useampi sentti satoi lunta aamupäivän aikana. Ja sitten illalla vielä lisää.. Kaunista pääsiäiskeliä.. Ei paljon huvittanut lähteä pihalle kevättöitä tekemään. Koko päivän oli pakkasta, joten kevät ei edennyt tänään yhtään. Grr..


Eikä edellisetkään hanget vielä ole sulaneet. Ainakin lumi on puhdasta, niin valkoista että häikäisee. Tai häikäisisi jos pilvikerros olisi ohuempi ja auringon voisi kuvitella olevan melkein näkyvissä.


Talonmiehelle tuli vähän lisää lumitöitä. Talvitamineet ei ihan vielä jouda varastoon..

Riemunkirjava

Meidän kevääseen kuuluu värit. Vähän-Isompi toi tänään koulusta kasan pääsiäisaskarteluja. Hyvä niin, koska olen itse ollut tosi laiska askartelemaan viime aikoina. Pääsiäispuu koivunrisuista tehtiin Pienimmän kanssa, kun hoitotäti on yhä vaan sairaslomalla ja piti muka keksiä jotain. Yleensä käytetään puuhun pajunoksia. Tänä vuonna ei olla käyty poimimassa yhtään pajuja eikä bongailemassa pajunkissoja. Koivunrisut on mukavan rentoja, taipuu kivasti munien painosta. Melkein maahan asti.


Lapset saivat sukulaisilta yhteisen pääsiäiskukkakorin. Tavallisesti on ollut jokaiselle oma pieni kori, mutta tällä kertaa kukkakaupassa ei ollut tarpeeksi sieviä pieniä astioita. Yksi iso istutus on kyllä näyttävämpi. Voi olla kylläkin hankala jokaisen viedä oma kori omaan huoneeseen.. Mukana on nupullisia krookuksiakin, niiden ilmestyttyä on vielä riemukkaampaa.


Pääsiäispöytään hain kimpun, vaikken yleensä leikkokukista niin perustakaan. Annoin kukkakauppiaalle vapaat kädet, ja tällaisen melko rauhallisen kimpun hän sitten sitaisi.


Meillä on harvinaisen rauhallista.. Puoli perhettä lähti pääsiäisenviettoon toisaalle. Tulevat sitten sunnuntaina kotiin, saadaan yksi lomapäivä viettää koko perheen kesken. Jäätiin Neitin ja Pienimmän kanssa kolmestaan elukoita hoitamaan. Saapa nähdä tuleeko äitin viereen ruuhkaa ensi yönä..

Hyvää Pääsiäistä!

Haikeaa ja iloista

Maisemassa on jotain erilaista. Aivan kuin jotain puuttuisi.

Tänä aamuna Mies kysäisi ohimennen mihin aion suunnata Koiran kanssa aamulenkille. Ensimmäisenä kävi mielessä että hevosten luo, mutta täytyikin korjata: hevosaitaukseen. Käytiin hissukseen kävelemässä aitaus ympäri. Taivaalta sateli hiljalleen pörröisiä lumihiutaleita. Vähitellen kavionjäljet ja kakkakasat peittyy lumen alle.. Vaan kylläpä ne kakat sieltä vielä esiin tulee ja sitten alkaakin taas yksi urakka!

Heppaherrat muutti eilen. Aamulla eläinlääkäri kävi tekemässä Tummalle myyntitarkastuksen, totesi hevosen kaikin puolin terveeksi ja hyväksi. Vieläpä kehuikin: Näin nuori issikka ja nyt jo näin mahtava luonne! Kyllä on ostajalla käynyt hyvä tuuri! Tarkastuksen jälkeen allekirjoitettiin kauppakirjat ja uusi omistaja kysyi että joko ne pojat tänään lähtee uuteen kotiin. Tulihan se vähän yllättäen..


Iltasella lastattiin. Vaalea meni rohkeana poikana ensin kärryyn. Siellä sitten tovin odotteli kaveriaan. Tulihan se toinenkin, pitkän köyden ja leipien avustuksella. Kovasti pelotti mennä koppiin vaikka oltiin kyllä etukäteen kuivaharjoiteltu. Mahtava huomata hevosen luottavan niin paljon että tulee perässä noinkin pelottavaan paikkaan kunhan vaan jaksaa selittää ettei ole mitään hätää.

Onneksi matka oli lyhyt. Pihlajapihan tallilla poikia odotteli kolme uutta issikkakaveria ja iso joukko innostuneita ihmisiä. Olen tositositosi iloinen että pojat pääsivät paikkaan missä hevoset saavat olla hevosia. Asua lauman kanssa pihatossa kengättöminä, ja käydä "töissä" ilman kuolaimia.

Olipa ilo nähdä kuinka hevoset ilostuivat tavatessaan uusia kavereita. Matkan rasitukset taisi unohtua hetkessä.

Näytän sulle kieltä :oP
(tässä ollaan vielä kotona)

Sitten tämä:


"This blog invests and believes in the PROXIMITY-nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”

Lämpöä, läheisyyttä ja ystävällisyyttä ilmentävän tunnustuksen olen päättänyt ojentaa eteenpäin

Elämän Talon Jossulle
Idyllin MariaK:lle
Marian Kotiin ja Puutarhaan
Tilulle Tiluntaloon
Sinisen Enkelin Lennulle

Pieniä onnenpipanoita

Uusi ihana ruukku. Sekä Miehen (!) ostamat kukat. Ihanaa, sillä sellaista ei tapahdu liian usein. Käytännössä koskaan.. Penkillä, hirsiseinän vieressä. Kevätauringon paisteessa.


Sipulit. Mullan alle kätkettävät yllätykset. Pitkän talven jälkeen tervetulleet ilahduttajat.


Lempeät kukkaistuoksut. Muistot jää vaikka ruusut on jo kuihtuneet. Näihin voisi ripsauttaa vähän ruusuöljyä..


Pienet kevätauringot. Keltaiset kukat tuo auringon pilviseenkin päivään. Ja nämä ihanuudet tuoksuukin.


Auringonlaskut. Ihanat kevätpäivät ja valoisat illat. Ulkona touhuilu, sekä muuten vaan oleskelu ihan pihalla.


Kukat. Muistinko jo mainita..? Mieluiten purkissa tai maassa, ehjinä.


Ystävät. Elämän suola. Kiitos Jossu!


Tunnustus kuuluu näin:
"This blog invests and believes in the PROXIMITY-nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”

Lämpöä, läheisyyttä ja ystävällisyyttä. Tämän haluan ojentaa eteenpäin ainakin Jossulle itselleen :o) Laitanpa mietintämyssyn hetkeksi päähän ja paljastan myöhemmin kenelle muille tämän ojennan..

Mistä näitä karvoja oikein tulee?

Joka vuosi tähän aikaan alkaa harmittamaan että pitää olla tällainen elukkahullu. Koira, kissat ja vielä hevosetkin. Siinä onkin urakkaa kun tällaiset pörröpeikot...

..saadaan harjattua kesäkuosiin:

Kyllä, kuvissa on sama hevonen.

Ja vaikka hevoset ei sentään asu sisällä, kyllä niitä karvoja silti riittää. Sisälläkin. Puolen tunnin harjauksen jälkeen maanpinta on muutaman neliön alalta kuorrutettu karvoilla. Vaan loppuuko ne karvat vaikka kuinka harjaa? Eipä.

Hieman helpotusta on tilanteeseen tulossa. Heppaherrat muuttaa muualle. Tumma on myyty, ja Vaalea lähtee aluksi mukaan uudelle tallille kun eihän sitä voi yksin pitää. Täytyy vielä tuumailla meneekö sekin myyntiin vai tuleeko kesäksi kotiin naapurin poniinin kaveriksi. Se tietäisi uuden aitauksen rakentamista ja paljon hommaa muutenkin, vaan mitäpä sitä ei oman hevosen vuoksi tekisi..

Pihalla

Kauniina päivänä pikkukisukin pääsee ulkoilemaan. Noppu onkin pitkään ihmetellyt outoa ilmiötä: mihin se porukka katoaa eteisestä. Pukevat päälle kaikenlaisia kivoja naruja ja villaa - nami - ja sitten menevät luukusta ja häviävät. Ihan outoja tuoksujakin sieltä niiden mukana takaisin tulee.

Valjaissakin on kaikenlaisia mukavia remmejä. Niitä voi vähän käpälöidä ja pureskella niin ei käy pukeminen liian helposti. Yhtään valjashalvausta ei ihme kyllä tullut. Ulkona oli kuitenkin aluksi turvallisempaa pitää takapuoli tiukasti maassa.


Aarreaitan takana vaahteran juurella on jo ihan kevät. Siihen siis täytyy syksyllä muistaa istuttaa kasapäin lumikellon sipuleita. Nähtiin myös kärpänen! Sitä piti ihan vähän vaania ja yrittää pyydystää. Suuri metsästäjä siis tämäkin..


Loppujen lopuksi ei se lumikaan yhtään hullumpaa ollut. Hanki kannatteli pikkutassuja hyvin, välillä tosin etutassu plumpsahti syvemmälle lumeen. Se oli vähän kurjaa, mutta ei paljon menoa hidastanut. Aarreaitan seinä näyttää mitä parhaalta kiipeilypaikalta..

Seikkailumieltä

Reissu kaupunkiin. Homeopaatille aika varattu kello 13. Lähdetään hyvissä ajoin liikenteeseen. Tai ainakin yritetään - auto ei käynnisty. Soittoyritys Miehelle akkulaturia kyselemään, ei vastaa. Toinen, kolmas, neljäs yritys. Soitto naapuriin käynnistysapua kyselemään, ei vastausta. Lapsi soittaa koulusta, heikottaa: "Tuu äiti hakemaan." Mies soittaa, neuvoo laturin olinpaikan ja kertoo käyttöohjeet. Naapuri soittaa, ovat kylällä asioilla. Lapsi soittaa uudelleen, palelee ulkona tuulessa. Soitan taas naapurille, kysyn milloin tulevat kotiin, voisivatko koukata koulun kautta ja noukkia ylimääräisen kyytiläisen mukaan. Vielä soitto lapselle, pääsee naapurin kyydissä. Välillä pitää mennä sisälle ja laittaa kännykkäkin latautumaan.

Puolen tunnin latauksen jälkeen auto ei vieläkään käynnisty. Soitto homeopaatille, ei ehditä sovittuun aikaan. Lupaa ottaa meidät vastaan heti kun ehditään perille. Soitto Miehelle, tarvittaisiin autoa, olisiko mahdollista lähteä kesken päivän koulusta. Lapsi tulee naapurin kyydillä kotiin. Välipalaa lapsille. Taas soitto Miehelle, tiedustelu missä asti on jo tulossa. Koira pissalle, hevosille heiniä. Mies ajaa pihaan, lähdetään. Vihdoin. Melkein tunnin myöhässä.

Jonain toisena päivänä olo ei olisi moisen hösäämisen jälkeen ollut yhtä hyvä. Ehdinpäs nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Pienin ehti läträtä vaatteet märiksi rännin alla.