Tapahtui viime aikoina

Kisu sai uuden kodin ystävän luota. Kaikki osapuolet on enemmän kuin tyytyväisiä tilanteeseen, ja oon kyllä superkiitollinen että tilanne ratkesi tällä tavalla. Omat kissat on taas rentoja ihania itsejään, maassa on rauha, eikä kenenkään tarvi asua suljetun oven takana. Kisu kuulemma nauttii isossa asunnossa juoksentelusta ja jakamattomasta huomiosta. Ja minäkin voin taas nukkua omassa sängyssä enkä Kisun kainalossa.

Työtahti alkaa hiipumaan loppuvuotta kohti, vielä on kymmenkunta joogatuntia tänä vuonna, eikä ainakaan vielä ole mun käsiä tarvittu avuksi joulukahvilaan. Tulevan vuoden joogajuttujen suunnittelu on sen sijaan jo hyvinkin käynnissä, ja vie sopivasti aikaa muutoin aika tyhjistä päivistä.

Oon tosi innostunut käyttämään tennispalloja joogaharjoituksessa mukana kehon jumeja aukoilemassa, se on kyllä saanut hurjan hyvän vastaanoton! Ja kun puhuu muusta kuin myoyinistä niin ihmisiä ei ehkä niin paljon kummastuta että mistä on kysymys, ja kynnys osallistua on matalampi. Olen kuvaillut videoita ensi vuonna alkavalle nettikurssille (jolla ei vielä edes ole nimeä), jonka avulla lähes kuka tahansa voi oppia huoltamaan faskioita helpolla ja tehokkaalla tavalla. Hyvä lahjavinkki itselle tai ystävälle myös - vinkvink.. Tavaraa ei tarvi hommata enempää kuin kaksi tennispalloa, sepä onkin mahtavaa. Sain kaupattua myoyinin myös kevääksi Iisalmen kansalaisopistoon, ilmoittautuminen alkaa ensi maanantaina, ja katotaanpa kuinka äkkiä kurssi tällä kertaa täyttyy.

Syyslomalla lähdetään Sintraan joogaamaan, toivottavasti ilmoittautuu tarpeeksi porukkaa niin saadaan matka toteutumaan. Oon taas yrittänyt puristaa hinnana mahdollisimman pieneksi ettei ainakaan siitä jäis kiinni jos muuten ois halua lähteä mukaan. Tiedän omasta kokemuksesta miten paljon tuollaiset matkat voi antaa, joten toki haluan muidenkin pystyvän saamaan samanlaisia elämyksiä ja hyvyyttä loppuelämää varten.

Tulevat joogatapahtumat, -reissut ja -retriitit löytyypi täältä: virpeace.blogspot.com

Joulu ja kaikki siihen liittyvä hulina tuntuu vielä olevan aika kaukana ja hyvä niin. Eilen kävin piiitkästä aikaa kaupungissa, ja se vilinä ja vilske riitti kyllä vähäksi aikaa. Näillä näkymin lapsukaiset on kaikki tulossa joulun viettoon, ja ehkäpä jouluun mennessä on jo se uusi asukaskin muuttanut tänne.

Sitä sun tätä

Elo kolmen kissan kanssa sujuu ihan ok, kissoilla keskenään sen sijaan on vielä vähän harjoittelemista miten ollaan laumana. Totoro on se rauhanneuvottelija, joka kulkee muiden osapuolten välillä ja on tervetullut kumpaankin leiriin. Välillä puen Neolle valjaat tai sulkeudun sen kanssa toiseen huoneeseen niin pääsee Kisukin laajentamaan reviiriään ja kuljeskelemaan vapaana sisällä. Toistensa näkeminen ei enää joka kerta aiheuta välitöntä hyökkäys-/pakenemisreaktiota (ehkä siksi kun tajuavat molemmat että Neo on valjaissa), vielä saattaa kuulua sähinää tai älinää, joten edetään ihan pienenpienin askelin. Oispa kesä niin Neonkin vois päästää ulos, Kisusta kun ei ulkokissaa saa tekemälläkään. Vaan alkaahan tuolla lumet vaihteeks kohta olla sulaneet mikä tarkoittaa sitä että valkoisenkin kissan vois päästää ulos ilman pelkoa sen hukkaantumisesta, mutta ei Neo kauheena edes halua enää mennä tuonne märkään ja ikävään säähän.

Eilen oli mielenkiintoinen ajokeli kun käytin auton ensin aamulla jarruhuollossa ja illalla ajelin vielä töihin. Jotenkin täällä maalla ei nähdä tarpeelliseksi kolata paksua sohjokerrosta pois teiltä, eipä se mitään kunhan ei vastaantulijoita tule noilla yksikaistaiseksi muuttuneilla syrjäteillä. Eikä tullut, ei kai semmosella kelillä kukaan huvikseen ajele. Illalla kyllä mietin kun ajoin 70+ km edestakaisen matkan yhdestä korvesta toiseen korpeen että onko siinä yhtään mitään järkee.. Suunnittelin jo että kysyn Siilinjärven kansalaisopistosta jos heillä olis joogantarvetta ensi kaudelle, vaihtaisin ilomielin tuon maanantai-illan työmatkan isolle tielle katulamppujen alle vaikka se olisikin muutaman kilometrin pitempi.

Toivottavasti auton mysteerivika on nyt kolmannella yrittämisellä selvinnyt ja saatu korjattua. Siellä oli toisen takapyörän jarrusatula jumissa ja kaikki osat piti vaihtaa, samalla vaihdettiin sitten edestäkin kuluneet jarrupalat, sekä jo viime viikolla pari pientä muutakin juttua, ja olipa ihanan kallista! Ja kun oon ostanut uudet talvirenkaatkin ihan vasta, niin nyt pitäis kyllä kaiken pelittää hienosti piiiitkän aikaa. Oikeesti eilen huollosta kotiin ajellessa mietin että mitähän syön tän loppuajan kun seuraava palkka tulee vasta joulukuun puolessa välissä.. Kellarissa on onneksi runsaasti perunoita ja jokunen porkkanakin vielä. Eikähän rahat oikeesti tietenkään lopu, täytyy vaan käydä käsiksi remppavaroihin joita olen pienistä tuloista vuosien varrella laittanut syrjään.

Hidastelua

Kello on ykstoista, ja heräsin just äsken. No oikeesti heräsin reilu tunti sitten mutta tuntuu niinku en ois vieläkään hereillä. Oikeestaan en nukkunutkaan juuri yhtään. Ja se johtuu siitä, että nukuin alakerran huoneessa jossa hurisee sekä pakastin että eilen saapunut kissaseniori - kisu vieläpä tepsutteli pitkin yötä mun päällä, mihin en tosiaankaan ole tottunut kun kissathan meillä ei pääse yöllä makkareihin. Kävikin niin että tamperelaislapsen kissa-allergia muuttui kestämättömäksi pienessä yksiössä, joten kisu on nyt matkannut tänne savon perukoille ja katellaan miten elo nuoremman polven kanssa alkaa tällä kertaa sujumaan. Viime jouluna olivat kaikki hyvissä väleissä, touko-heinäkuun vierailuilla Neolla oli ärripurrivaihe, jospa nyt ois hormonit jo tasoittuneet ja kissat tulisivat tutusteluvaiheen jälkeen taas toimeen. Tuntuu että Neoa nyt kiinnostaa ruoka paljon enemmän kuin oven takana lymyävä "uusi" kissa, Totoro on aina ollut ihan lunkisti kaikkien kissojen kanssa, nytkin tulokas kiinnostaisi kovasti. Kisu sen sijaan muistaa Neon ärhentelyt ja sähisee huoneessaan kun kuulee muiden kissojen ääniä, vaikka ei lähtökohtaisesti ole yhtään agressiivinen tai arka. Jospa tämä tästä pian iloksi muuttuu, ja ellei niin sitten pitää taas tehdä rankkoja päätöksiä. Oon kyllä joutunut viime vuosina luopumaan liian monesta kissasta.

 

Olen myös käynyt alustavia neuvotteluja mahdollisen uuden kämppiksen kanssa. Katotaan miten tämäkin asia etenee, nyt tuntuu ihan hyvältä ja tosi piristävältä ajatus uudesta ihmisasukkaasta. Ja siksikin turvallinen olo, että ollaan tuttuja jo vuosien takaa, jaetaan samanlainen arvomaailma, ja ollaan oltu paljon tekemisissä myös viime aikoina, eli yllätysten riskin pitäis olla aika pieni. Olispa sitten vähän enemmän äksöniä tässäkin torpassa, nykyinen kämppiskin kun jää todennäköisesti taas kotiin lorvailemaan tässä parin viikon sisään kun hirsihommat talven tullen vähenee. Toisaalta ei haittaa yhtään, onhan täällä tätä tekemistä yllinkyllin. Nyt se onkin ollut aika reippaana aina kun on kotona viikonloppuja käväissyt, ulkohommat on edennyt ison harppauksen. Ja nyt jos oikea talvi malttais vielä hetken pysytellä loitolla niin kerkeis vielä muutamat hommat pihalla saada päätökseen.

Hörpin tässä teetä, ruokaakin olisi syytä laittaa. Tänään on vähän joogaohjelmien suunnittelua, ja sain viikonloppuna aika hyvän joululahjaidean mitä vois asiakkaille tarjota. Sekin pitäis vaan nyt äkkiä saada pakettiin jotta pääsisin aloittamaan markkinoinnin hyvissä ajoin ennen joulua. Koska eihän tässä enää kauaa siihenkään ole.. Ois hyvä jokunen roponen tilille kerryttää, oon niin hyvin järkeistänyt mun talven opetuksen että lompakko onkin nyt ohuempi kuin mihin olen viime vuosina tottunut, ja sen kyllä näillä hinnoilla huomaa. Tänään on myöhäiset työt, ja yleensä käyn vielä sen jälkeen kaupassa kun maanantain työmatka kulkee kirkonkylän läpi. Ehkä lähdenkin ajoissa ja käyn ensin kaupassa, jotta pääsen nukkumaan aikaisemmin ja jaksan huomenna herätä ennen aamua, koska vien auton huoltoon jo kahdeksaksi! Hullun aikaisin, kun ensin vielä pitää lumet kaapia auton päältä ja ajaakin sinne korjaamolle asti. Jospa mystinen todennäköisesti jarruvika saataisiin nyt kiinni ja korjattua, ja on siinä pari muutakin pikkujuttua fiksattavana. Eli ehkä nyt alan oikeesti suunnittelemaan sitä joogaisaa joululahjaa..

Kääntyy talveksi

Ulkona värit on haalenneet, sisällä hämärä valtaa nurkat. Tänne ei vielä tullut kunnon lumikerrosta vaan kaunis kuura, tänään on muutama hiutale leijaillut maahan. Tekis mieli vaipua osittaiseen talvilepoon: oleskella kotosalla, ulkoilla valoisaan aikaan, lukea ja nukkua. Vaan eihän tässä, kaikki arki-illat ajelen tuolla pimeydessä mutta onhan se palkitsevaa. Ja vaikka tänään on vapaapäivä niin ajattelin ihan vapaaehtoisesti ajella kylille ja mennä salille. On jotenkin kivaa rehkiä siellä porukalla, varsinkin kun tietää että pitkässä juoksussa se on hyväksi. Sitä ennen pitäis jotain ruokaa loihtia, sekin varmasti olis hyväksi muttaku edelleenkään ei tuo ruuanlaitto oikein nappaa..

Just nyt yksi lapsi on lentelemässä Atlantin yläpuolella, täällä äitiä vähän jänskättää..

Leppoisaa

Viimeiset pari viikkoa vierähti lapsukaisten kanssa kotoillen ja touhuten. Hassua, että Rovaniemellä oli syysloma Oulua edeltävällä viikolla, mutta en valita, sainpahan nauttia heidän seurasta yhteensä pitempään. Saatiin paljon pihahommia eteenpäin, jopa ipanapero viihtyi ulkotöissä useampana päivänä. Ai että tykkään kun tehdään asioita yhdessä! Ehkä siksi en yksin saakaan oikein mitään aikaiseksi.. Nyt ei pakollisia syyshommia enää olekaan muuta kuin talvirenkaiden vaihto, valkosipulien istutus ja hedelmäpuiden verkotus. Traktorin peräkärryssä odottelee kuorma numero 2 sahalle menoa, eli eiköhän sekin ehdi ennen talvea tapahtua. On kyllä ollut ihana syksy, lämmin ja kaunis, tänään on mystinen sumupäivä.

Aika sopivaa

Tuolla reissussa kun oli enimmäkseen vieraampia ihmisiä, korkeintaan vaan joogatunneilta tuttuja, niin joku siellä kysyi multa jotain siihen tapaan että miten sää oot aina noin chillisti, etkö sää koskaan hötkyile tai hermostu? Vastasin siihen enempiä miettimättä että noku oon järjestäny mun elämän sellaseksi ettei mulla oo kiirettä. Ja niin se muuten on, aikaa on vaikka kuinka. Kaikki menemiset järkkään silleen että mulla on oikeesti aikaa siirtyä paikasta toiseen, ja työkeikoilla oon aina reilusti ajoissa laittelemaasa paikkoja kuntoon ja laskeutumassa joogamoodiin.

Tykkään tästä mun pienestä hiljaisesta elämästä. Kaikki on loksahtanut sopivasti kohdalleen, sitä aikaa on koska työ on yleensä tollanen pikku siivu päivän lopusta. Mulle näyttää sopivan iltatyö, kunhan ei ole liian pitkiä tai myöhäisiä iltoja. Hitaat aamut on mulle aivan välttämättömiä, niinä parina päivänä kun on aamujoogaohjaus, kello soi jo aikaisin että ehdin tehdä mun aamurutiinit ja lähtä liikkeelle ilman kiirettä. Muina aamuina kello ei sitten soikaan, vaan herään kun oon nukkunut tarpeeksi. Yleensä kissat kyllä huolehtii että aamuruoka on kupissa yheksältä.

Oikeestaan elämästä hävis semmonen ylimääräinen hässäkkä ja säätö tietty siinä vaiheessa kun lapset kasvoi isommiksi, mutta myös siksi että uskalsin irroittautua toimimattomasta parisuhteesta. Stressitasot on laskeneet niiiiin paljon kun ei enää tarvinnut ottaa toisen tekemisiä, sanomisia ja tekemättömyyksiä niin henkilökohtaisesti. Vaikka edelleen välillä nyppii ja rankasti ne tekemättömät asiat, kuten autonraadot pihalla, monen kuukauden postit keittiön pöydällä ja sen sellaset, mutta enimmäkseen osaan jo nähdä niiden läpi.

 

Mulla on oma elämä, ja tärkeintä on mun hyvinvointi. Sylikissat, arkiliikkuminen, mukavat kotoisat harrastukset, luonto, pari hyvää ystävää joiden kanssa nähdään säännöllisesti, hyvät välit lapsiin, oikea ruoka ja elämäntavat, sekä sopivan stressivapaa tärkeä työ luo hyvän pohjan siihen. Ja tietysti välillä mulla on tosi tylsäääää, välillä on yksinäistäkin, mutta enimmäkseen mun elämä on aika ihanaa. Jos jotain joskus kaipaan niin sitä kumppania, enkä nyt välttämättä tarkoita romanttisessa mielessä, vaikka eipä kai sekään haittaisi. Luulen kuitenkin että mun ois enää aika hankala sopeutua johonkin hyvin erityyppiseen ihmiseen. Eli semmonen sopivasti samanlainen kelpais kyllä, heh.

Syyshyisyys

Nyt tuntuu syksyltä. Parit pakkasaamut, luihin ja ytimiin puhaltava viima, ja tänään sadepäivä. On ollut kaunista ja värikästä, poutaisina päivinä olen käynyt pikku kävelyillä ihastelemassa maisemia, iltaisin ajelen töihin, on kyllä illatkin jo pimentyneet hurjasti. Pihallakin olen saanut joitain hommia tehdyksi: lämpökompostoreihin on tehty tilaa talven varalle, sato on korjattu, kukkasipulit kaivettu maahan, trampoliini laitettu talviteloille, nurmikkoa kerrankin leikattu syysaikaan, tavaroita roudattu pois tulevan lumen alta. Vielä pitäis ainakin hedelmäpuut verkottaa, ja paljon pikkuhommaa on toki, mutta tarvittaessa ne odottelee ensi kevääseen. Niin ja oikeesti haluaisin viimein autonromut pois pihasta, tukkipinon käytettyä sahalla, ja kaivatettua tulevan autotallin pohjat ennen talvea, mutta nämä on semmosia hommia mihin en yksin kykene tarttumaan eli nepäs sitten odottelee sitä toista tarttujaa ja sen aikatauluihin mahdollisesti syntyvää sopivaa rakoa. Toiveita on, mutta ne ei ole kovin korkeella.

Tavoitteena ois kohta siirtyä sisähommiin, kun on täälläkin taas roina vallannut jo kertaalleen raivatut paikat. Siihen on onneksi tarjolla paljon aikaa, sais vaan jostain vähän inspistä. En oo edes tyhjäksi jäänyttä huonetta vielä kalustanut uudelleen, ja nytpä poikanen tuleekin syyslomalla käymään kotona niin ehkä saan apua ainakin siihen tai sitten johonkin muuhun juttuun. Kaupunkireissukin odottelee milloin tulee lähdettyä, tiettyjä asioita kun ei tältä pikkukylältä kaupoista saa enkä jaksa alkaa tilaamaan. Jospa lomalla löytyy innostusta lähteä yhdessä tarveshoppailemaan. Tosin autossa on välillä joku ihme vika, ehkä sekin pitäisi etsiä ja korjauttaa, ja tietty talvirenkaat kohta vaihtaa myös.

Joogaisa lomanen

Nyt on reissusta palattu, kissat halattu, matkalaukut purettu keskelle lattiaa ja kameran kuvat kahlattu läpi. Oli hyvä matka, ihana porukka, ihan ok kelit, mahtavat maisemat, ainakin vaihtelua arkeen. Kovasti kyseltiin milloin seuraava reissu olisi tiedossa, eli eikun sitä kohti sitten. Montenegro oli jo jossain määrin tuttu ennestään, nyt päästiin vielä käymään metsässäkin, ja jokunen elämys/kokemus jäi vielä mahdolliseen ensi kertaan. Paluumatkalla pyrähdettiin pikaisesti Dubrovnikin vanhassa kaupungissa, ja siitä jäi sellanen fiilis että vielä joskus sinne vois pistäytyä jollekin romanttiselle viikonlopulle..

Onhan tuo matkustelu sikäli rankkaa kun pitää ensin kulkea puoli Suomea että pääsee edes matkaan. Kotimatka oli piiiitkä, lento myöhään illalla, yöpyminen lentokenttähotellissa, ja siitä vielä junalla kotiin viitisen tuntia. Liekö sitten matkustamisen rasittavuudesta vai mistä johtuu, mutta nytpä on pikkuinen flunssa päällänsä. Jouduin perumaan eiliset ja tämän päivän tunnit, huomenna aamujoogaan pitää jo selviytyä kun ei ole kalenterissa ylimääräisiä lauantaita mihin tunnit voisi siirtää. Eli pärskistä vaan, ja tänäänkin ajoissa nukkumaan terveysunia.

Uudet kuviot

 

Ja niin koitti se päivä kun viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa ja lähti opiskelemaan, ihan Rovaniemelle asti. On tässä äitillä hieman totuttelua uuteen tilanteeseen. Jotenkin nyt vielä enemmän korostuu kaikki repsottavat nurkat ja tekemättömät hommat. Ja mitenhän se tuleva talvi, kuinka yksinäiseltä se tuntuu.. Mulla saatais olla täällä huone vuokrattavana, mikäli joku etätyöhön kykeneväinen etsii talveksi majapaikkaa. Tai joku muuten vaan joutilas ja kätevä, joka vois maksaa osan vuokrasta tekemällä raivaus- ja remppahommia :o)

Muuttokamojen pakkaushärdelli vei aikaa ja voimia, ja nyt seuraavaks pitäis asennoitua pakkaamaan reissukamoja. Vaan entä jos en just nyt haluaiskaan lähtä täältä Suomen supersyksystä mihinkään? Kohteessa näyttää sadekausi alkavan just nyt viikonloppuna, eikä lämpötilakaan ole yhtään korkeempi kuin täälläkään - jos ei jopa matalampi. Vaan tämäpä onkin just sitä arkipäivän joogaa, opetella suhtautumaan asioihin asioina: jos just meidän reissuviikolla sataa ja on viileetä niin sittenpä on.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa kävelemässä Huuhkajankierroksen ympäri. Lähdin kun muistin että onhan mulla se yks kaveri joka lähtee mukaan mihin ikinä menenkin, nimittäin kamera! Kummasti sitä vasta metsässä muistaa, että tosiaan kannattaa lähteä aina kun voi. Mua kysyttiin myös mukaan ilmaiseen viikottaiseen kuntosalivuoroon. Tällä viikolla oli eka kerta sitä laatua, ja kun mun viime kuntosalikäynnistä on vuosia ainakin 30, niin ajattelin aloittaa sopivan leppoisasti. Ihan kiva oli tutulla pikkuporukalla veivailla laitteilla, jospa siitä tulis tapa edes silloin tällöin.

Työt alkoi eilen naapurikylällä, uus paikka, uus ryhmä ja uus tunti 'Kehonhuollollinen jooga', eli käytännössä myoyin, mutta hieman helpomminlähestyttävällä nimellä. Vielä yks ryhmä aloittaa ennen reissua, ja sitten mulla onkin se työloma/lomatyö, jossa toivottavasti näen muutakin kuin hotellihuoneen ja sadepilviä. Kesällä tuli uitua niin vähän, ihanku olisin säästellyt uintikertoja sinne Montenegroon, ja tässäpä se nähdään että mitään ei kannata säästää myöhemmäksi, vaan tarttua tilaisuuteen aina kun sellaisen kohtaa!

Loman keskellä

 Olipas meillä ihana viikonloppu tanssien, joogaten, syöden, uiden, metsäillen, jutellen, rummutellen, oleskellen. Eikä yhtään haittaa eikä huomaa että lomaputki katkesi sen takia. Nyt ihmettelen tyhjää jääkaappia ja poikasta lähtökuopissa, eli näyttää että tän viikon tärkeimmät hommat sisältää ruokakaupassa käyntiä ja muuttotavaroiden pakkaamista plus runsain mitoin miettimistä mitä ensimmäiseen omaan kotiin muuttava lapsi oikeesti tarvitseekaan. Yritän tässä myös pienesti miettiä sunnuntaina zoomin kautta alkavan maksuttoman rentoutusviikon harjoituksia sekä Montenegron joogaohjelmia. Reissunjälkeinen elämä on vielä kaukana, työtyöitä ehtii miettiä myöhemminkin. Tässä vaiheessa tiedän sen verran, että kaikki tarjolle laitetut kansalaisopistojen ryhmät käynnistyy, ja mun tarvii ostaa lisää tennispalloja - Iisalmen myoyinjoogaryhmä on täynnä, 25 osallistujaa!

Nyt saattais olla hyvä tilaisuus mennä ulkohommiiin, on vaan aika hirmuinen tuuli.. Vaan eiköhän siellä jotain silti pysty tekemään, pitää vissiin lähtä kattomaan mihin nurkkaan tulee tartuttua. Sais jatkua tämmöiset kauniit kesäisehköt kelit vielä syyskuun loppuun ainakin, haluisin päästä vielä käymään perennakaupassa ja kukkasipuliaikakin on ihan just. Ja pari mustaherukkapuskaa tarvin myös ja ehkä jonkun pienen puun tai ison pensaan myös.. Terassin uusiminenkin alkaa olla ajankohtainen, jospa jostain siihen apuja saisin.

Minne ne menee?

 

Päivät, viikot, kuukaudet, kesät, talvet, vuodetkin - viuh vaan! Mitäpä onkaan jäänyt tähänastisesta kesästä mieleen.. Edelleenkään en ole uinut paljoa, sen sijaan joka päivä pitää päästä paljain jaloin pihanurmelle kuljeskelemaan. Työ/vapaa-aika edelleen hyvässä balanssissa, nyt kallistuu jo enemmän lomailun puolelle. Viljelyksiä maltillisesti, yksi lavakauluslaatikon kaaosgarden on tuottanut yllättävän hyvin syötävää, nyt sieltä saa jo juureksia. Lisänä muutama pensastomaatin taimi sekä eksän hallinnoima pieni kasvimaapalanen, joka on tähän mennessä tuottanut lähinnä herneitä ja sipulia. Marjoja riittäis, just eilen ajattelin että tänään olisi se päivä kun käyn oikein asioikseni istumassa marjapuskissa mutta ei ole tullut ainakaan vielä lähdettyä, vähän on ollut viileä ja kostea aamupäivä. Ihan vähän olen myös saanut paikkoja raivattua sekä sisällä että ulkona, ja haaveet esim. uudesta terassista laukkaa villeinä. Ja autotalli tietty listan kärjessä.

Elokuun loppuosa näyttää hyvinkin lomaisalta. Tämän viikon työt kun saan purkkiin, niin enää ei olekaan kalenterissa muuta kuin seuraavan viikonlopun Tanssin ja joogan retriitti. Sellaiset on aina kivoja hommia, ihanku olisi itsekin vain nauttimassa eikä töissä ollenkaan. Ruuat tulee valmiina eteen, sauna lämpiää, aikataulut on tiedossa etukäteen, eikä tarvi muuta kuin hoitaa omat hommansa oikeaan aikaan. Ja nyt pääsee vielä tanssimaankin pitkästä aikaa. win-win-win.

Mutta kunhan olen elokuun leppoistellut niin sittenpä alkaakin varsinainen ryminä. Vielä yksi metsäjoogaretkiyritys, maksuttoman rentoutumisviikon livet, Aikataika-tapahtuman kahvilavuoro, kansaslaisopistojen kurssit alkaa, sekä kirsikkana kakussa Montenegro! Ja vaikka Montenegron reissuun pätee sama win-win, hoidan vain omat hommat ja muuten lomailen ihan täysillä, niin onhan se matkustaminen aina jotenkin työlästä.

Nyt kun pääsin taas käsiksi koneella oleviin kuviin niin ties vaikka jotain asiaa tänne löytyisi useammankin. Nautitaanhan vielä tästä loppukesän ihanuudesta!

Tähän on tultu

Jaahas, nyt kun olen pari postausta tehnyt puhelimella ja yritin palata tekemään niitä konella, niin eipäs onnistu enää kuvien lisääminen koneelta.. Ja jos en voi laittaa kuvia blogiin niin eipä niitä tule oikein enää kameralla otettuakaan.. Tai ehkä löytyy joku toinen kanava johon on kiva lisäillä kunnon kuvia. Ja ehkä pitäisi kamerakin päivittää vähän parempaan jos mielii saada oikeesti hyviä esim. promokuvia someen.. Huoh. (Eli pahoittelut jo etukäteen jos blogin kuvat on jatkossa tätä luokkaa)

Yhtäkkiä on heinäkuun loppupuoli, en taaskaan ymmärrä miten näin pääsi käymään. Just päivitin mun joogatapahtumakalenterin, eipä siellä kovin montaa juttua enää ole tälle vuodelle. Syyskuun Montenegron reissun jälkeen on taas vaan pelkkiä kansalaisopistojen tunteja - en toki valita, sitten ainakin on varma palkka ja tekemistä lähes joka päivälle.

Oli ihanat Natural High -festarit toissaviikolla, oltiin jälleen ystävän kanssa paikalla koko neljän päivän ajan. Kunnon leirielämää telttailuineen ja kylmine suihkuineen.. Ruuat sentään ostettiin valmiina. Sain myös houkuteltua pariksi päiväksi paikalle yhden kaverin Lontoosta, olipa kiva nähdä viiden vuoden tauon jälkeen.

Nyt möllöttelen kotona, lapsi + kissa tulivat Tampereelta vuorostaan kesäkylään. Hieman haasteita aiheuttaa se kun yhtäkkiä kissapojat eivät tulekaan keskenään toimeen, vaikka joululomalla olivat ihan hyvissä väleissä ja kaikki vapaina samoissa tiloissa. Nyt onneksi voi laittaa välillä osan kissoista pihalle.

Tänään vietän vapaapäivää, vaan pitäisi hieman töitä silti malttaa tehdä: huominen kesäjooga, ensi viikon ma-ke ratsastusleirin joogat (4 kpl), ja ensi viikonkin kesäjoogatunnin ohjelmat pitäisi suunnitella. Aiotaan myös käydä uimassa.

Neon synttärit ja sähkökatko

Neo täytti lauantaina yks vee. Juhlapäivä oli työpäivä, ukkosmyrskypäivä sekä päivä jolloin sukulaisia poikkesi kylään. Onneksi Neitinen halusi aamulla jäädä kotiin, oli laittamassa ikkunoita kiinni kun sade alkoi piiskata sisään, ja tietty kissojen seurana. Totoro tiesi jo aamulla ettei ulos kannata mennä, viisas kissa!

Vaikka Neo onkin tosi ihmisrakas sylikissa niin vieraita ihmisiä se vähän arastelee, joten synttärijuhlallisuuksiin päästiin vasta vieraiden lähdettyä. Tällä kertaa ukkonen aiheutti myös sähkökatkon, joten kahvit kulkijoille keitettiin trangialla ja sit mietittiin miten ruokaa laitetaan kun ne perinteiset sähkökatkopitsat leivinuunissa ei tuntunu oikein hyvältä idealta kolmenkymmenen asteen helteessä. Onneksi on grilli. Kissat pärjää mainiosti ilman sähköä (Neitisen huomio).

Sähköttömyys vei Neitiseltä nopean netin (=tylsääää) ja lopulta puhelintenkin akut hiipui. Toiveikkaana laitettiin laitteet yöksi latureihin että heti saavat virtaa kun sähköt palaa. No eivätpä palanneet yön aikana. Aamulla alkoi jo vähän jännittää pakasteiden ja muidenkin ruokien puolesta..

Mummulassa kesälomailun aikana kuuluu käydä Ikeassa, joten käytettiin sitten sähkötön päivä Kuopiossa kuljeskeluun. Ja jo kotimatkalla illansuussa Savon Voiman häiriökartta tiesi kertoa että ne viimeisetkin 26 asiakasta (eli mekin) on vihdoin saaneet sähköt takaisin. Katko kesti 30 tuntia.

Kesäoleilua

Yritän nauttia täysillä näistä ohikiitävistä hetkistä, välillä töistä ja välillä öllöttelystä, imeä lämpöä ja aurinkoa ihanku sitä vois varastoida talven varalle. Hiippailen pihalla paljain varpain niin paljon kuin voin, annan heinien kutitella jalkoja aamun kostealla nurmella, päivän porottamassa maassa. Jostain syystä uiminen on tänä kesänä jäänyt vähemmälle, vaan ehtiihän tuota vielä tilanne muuttua jos niikseen tulee.

Juhannuksena oli leppoisa meininki, yhtä vaille kaikki lapsetkin paikalla. Ipanaperoinen jäi vielä tänne kyläilemään kun vanhempansa lähtivät harrastusreissulle, ja me yritetään keksiä jotain muutakin tekemistä kuin puhelimen tuijottelua (ulos ei kuulemma voi mennä kun siellä on ötököitääää).

Nyt olis ohjelmassa ainakin raparperipiirakan tekoa ja tavaroiden etsimistä ensi viikon festarireissua varten, illaksi Iisalmeen töihin, sinne otan lapsukaisen mukaan.

(Opettelen luomaan postauksia kännykällä kun en jaksa avata konetta juuri koskaan)

Mitäpä oon touhunnu?

En ainakaan istunu koneella näpyttelemässä. Vaikka oon sitäkin vähän tehnyt, mutta en huvikseni. Yritänpä muistella viime viikkojen hommeleita.. Kansalaisopistojen työt kun loppui niin alkoi se ihan tyhmä repaleloma. Oli kiva käydä koulutuksessa viikonloppuna ja heittää pari työkeikkaa, mutta lomailun kannalta oli kyllä surkeeta. Muistaakseni lunta ja kylmää, ei yhtään päässy pihaileen, ja fiiliskin oli jotenkin alavireinen. Johan olo helpotti kun "työt" alkoi, eli omia joogatunteja on ollut muutama, vähän kahviladuunia, kahden kansalaisopiston metsäjoogaryhmät sekä yksi suuri salaisuus joka on vienyt hirrrveesti aikaa koko kevään.. Mulla on valokuvanäyttely Luovassa Puussa!

Multa kysyttiin joskus helmikuussa jos haluaisin laittaa töitä näytille kesäkahvilan ajaksi. Olipa homma ensinnäkin valita kuvia vuosi(kymment)en varrelta, ja sitten karsia ja karsia, päättää montako kuvaa on sopivasti, lyödä valinnat lukkoon, keksiä millä lailla laitan ne esille, teetättää fyysisiksi kuviksi, hommata kehykset ja muut matskut, kehystää ja viimeistellä, nimetä, hinnoitella, sommitella tilaan ja ripustaa nähtäville. Eikä pelkästään kaikkee tätä, sillä "voisko näyttely sittenkin olla valokuvia ja makrameeta". No miksipä ei, joten eiku vaan vielä lankoja tilaamaan, suunnittelemaan malleja, solmeilemaan, ja vielä keksimään josko jollain lailla makrameen vois yhdistää valokuviinkin. Huh! Mutta nyt on kaikki valmiina, kuvat ja makrameet kahvilan yhden huoneen seinällä virallisesti eilisestä alkaen, ja elämään mahtuu ehkä vähän muutakin kuin kaikkea edellä mainittua. Saa mennä katsomaan: Luova Puu ateljee galleria café, Pajuharjuntie 14 B, 73100 Lapinlahti. Avoinna 6.9. asti ti-pe 10-17, la 10-15, heinäkuussa myös maanantaisin 10-17. luovapuu.com