Nurjemmat puolet

Kun vanhan kissan käytös muuttuu, ruokaa jää syömättä tai kissa juo vettä enemmän kuin ennen, niin siihen pitää reagoida nopeasti. Perjantai-iltana Nooa ei syönyt ruokaansa, ja lauantaina aamulla huomasin että toinen korva oli lurpallaan. Ja kun laitoin kissoille aamuruuat niin Nooa kirjaimellisesti hoiperteli kohti keittiötä. Siis oikeesti näytti siltä että takajalat pettää alta. Soitin heti eläinlääkäripäivystykseen - Kuopioon, pyhäpäivänä - ja saatiin käsky saapua pikaisesti paikalle tarkistuttamaan mistä moinen johtuu. Siellä kuluikin monta tuntia ja lopulta selvisi että ongelma on sisäkorvassa ja sieltä vaikuttaa tasapainoon. Päätettin aloittaa oireidenmukainen hoito, joka ei kuitenkaan suurella todennäköisyydellä pelkästään auttaisi, mutta jatkotoimenpiteitä mietittäisiin kunhan näkee miten hoito puree. Saatiin mukaan kassillinen lääkkeitä, iso lasku, ja kehotus ottaa arkena uudelleen yhteyttä. Hoidon pitäisi alkaa vaikuttaa parissa päivässä, tai ellei niin.. No, kävi se niin-vaihtoehto, eli viikonlopun yli Nooa sinnitteli kipulääkkeiden ja antibioottien voimin, ruokahalu ei kuitenkaan palannut eikä muutenkaan kunto kohentunut, joten maanantaina vein Nooan omalle eläinlääkärille viimeiselle matkalleen. Vaikka tässä vuosien varrella on ollut vaikeita luopumisia niin kissoista, koirista kuin kanoistakin, niin jotenkin tällä kertaa otti erityisen koville. Nooa oli mun tärkee terapiakissa. Kun Nooa kesällä jäi ainoaksi kissaksi niin tuli vähän hätä että kohta sylinlämmittäjät loppuu kokonaan.. Ajattelin että toinen nooanlainen olisi huippujuttu, ja aloin varovasti etsiskelemään itämaisia kissanpentuja. Vaikka toisaalta en halua tukea kissanpentujen teettämistä kun kissoja muutenkin on niin paljon ilman kotia, niin siltikin sain itseni lopulta ylipuhuttua varaamaan uuden rotukissanpennun. Ja silloin mulla oli jo Totoro, eli tiesin että taas tulee olemaan kolme kissaa. Ja kun sitten joskus Nooasta aika jättää niin jää vielä kaksi nuorta kissaa, jotka toivon mukaan elävät yhdessä pitkään ja onnellisina. No enpä arvannut että se ihan näin pian tapahtuisi, mutta oon kuitenkin tosi iloinen että valkoinen balineesivauva Neo ehti kotiutua ja tutustua kunnolla Totoron kanssa ennenku jäivät kahdestaan. Nyt pojat ovat kuin kunnon veljekset konsanaan, leikkiä ja nahistelua riittää.

Olin niin sumussa tuosta Nooan äkillisestä lopettamisesta ja ajattelin että mun päänsärky johtuu siitä, mutta saattoikin johtua alkavasta flunssasta. Alkuviikon kävin vielä normaalisti töissä kun olo ei tuntunut sairaalta, tänään onkin kunnon nuha ja pää täynnä räkää, eli piti jo hakea saikkua. Loppuviikon joogatunnit on siis peruttu, samoin mun itselle pitkästä aikaa varaama hemmotteluhieronta, sekä lauantaille suunniteltu tapaaminen ystävien kanssa. Odotettiin kaikki sitä taikapäivän tapaamista niiiiin kovasti, mutta näillehän ei voi mitään. Muistan joskus viime viikolla miettineeni että miksi mikään ei tunnu miltään ja ehkä salaa toivoin että tapahtuis edes jotain että tilanne muuttuis. No jaa, sitä saa mitä tilaa.. Nyt jatkoa ajatellen toivon kauneutta, rauhaa ja auringonpilkahduksia, valoa ja rakkautta ♥♥