Kissanpojat kasvaa ja ystävystyy, valo se vaan vähenee, aika matelee hohhoijaa, lunta satelee koko ajan lisää. Olisin mielelläni ottanut koko loppuvuodeksi sen lokakuun lopun kuuraisen maan ja auringonpilkahdukset, vaan ihanhan se marras sieltä tuli ja onneksi lumen kanssa, sillä oliskin ollut vielä pimeämpi ilman, kuten niinä parina lumettomana päivänä ehdittiin huomata. Tosin sitä aurinkoa jo vähän kaipailen, muutamana päivänä pilviverho onkin aavistuksen raottunut ja sinitaivas pilkistänyt, mutta varsinaiset auringonsäteet on jääneet piiloon lymyämään. Töitäkin on nyt ollut vähän vähemmän, jopa pari vapaapäivää per viikko plus se kahden päivän sairausloma toissaviikolla. Saa nähdä miten jatkossa, ens viikolla aukeaa taas joulukahvila ja mua tarvitaan heti avajaisviikolla ainakin kahdeksi päiväksi. Joogaohjauksia jäljellä vielä neljä viikkoa ja sen jälkeen mahdollinen yksi kahvilaviikko, aatonaattona viimeinen aukiolopäivä ja oisko sitten viimeistään jo taas lomalomaloma. Lapsia tulee x määrä kyläilemään jouluksi, kiva viettää taas perheaikaa vaikka kyllä oikeesti kaipaan myös ihan vaan yksinoloa. Eikä mitään hömppää ja hössötystä kiitos, hyvä ruoka ja yhdessäolo riittää vallan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti