Vielä on jäljellä

Kesätyöt on nyt siihen malliin tehtynä, että menen paikalle enää vain tarvittaessa. Toisaalta ihan pikkusen rasittavaa olla koko ajan lähtövalmiudessa, mutta kuitenki tykkään että on edes olevinaan jonkunlainen rutiininpoikanen esim nukkumisen ja heräämisen suhteen. Tähän elokuun alkuun pitäisi mahollisesti osua myös yksi koulutuspäivä, jaaaa sitten loppuviikosta on semmonen juttu että mun vauva täyttää 18. Apua! Erehdyin yks päivä kattoon itteeni peilistä vähän turhan läheltä, ja kylläpä se totuus vaan sieltä paistaa, niin on ihanasti tullu ruttuja ja laskoksia kasvoille. Vaikka ei kait sitä ajan hammasta kukaan karkuun pääse, täytyy nyt asennoitua niin etten ehkä olekaan ikinuori ulkoapäin katsottuna. Että tämmönen kulkupeli kuljettaa mua tämän elämän läpi, pitää vaan muistaa pitää siitä hyvää huolta niin on vielä paljon yhteisiä kilometrejä edessäkinpäin.

Ajattelin tänä(kin) kesänä tekeväni jonkunlaisen roadtripin, mutta seuran puuttuessa se jäänee toteutumatta. Olenhan sentään pienesti reissannut, käynyt mutkat sekä Joensuussa että Oulussa. Työkavereiden säännöllinen seura parin viikon ajan nautittuna sai aikaan sen että taas on jotenkin tosi iso tarve saada sellasta juttu- ja hengailuseuraa (tai mikspä ei jotain enemmänkin), mutta juuri minkäänlaisia ihmiskontakteja ei ihan hirveenä ole tarjolla, semmosia parin tunnin pätkiä vaan sillon tällön. Ja nyt kun kaikilla alkaa taas työt ja arki niin entistäkin vähemmän. Mulla on vielä kuus viikkoa tätä tämmöstä melkein-lomaa. Tylsistymisenestokeinoja hakusessa siis.