Yhtäkkiä tajusin sen, miten paljon paremmassa paikassa oon nyt kuin joskus vuosia sitten. En siis välttämästtä fyysisesti, mutta ai että miten paljon kaikenlaista homma on oman itsen kanssa tullut käytyä läpi. Kaikki mahdollinen vastaantullut moska pengottu pohjia myöten, eihän se varmaan koskaan lopu, mutta taakka on takuulla keventynyt matkan varrella. Nyt kesän kynnyksellä, kun luonto on heräämässä kukoistukseensa, niin musta tuntuu vähän samalta. Nyt tuntuis olevan just oikee aika juhlistaa kaikkee tätä, matkaa, elämää yleensä, sitä missä olen juuri tällä hetkellä tällä mun polulla. Kun vaan tietäis miten. On jotenkin kevyt olo, hyvä mieli, yhtäkkiä elämä ei enää tunnukaan pelkästään ajan kuluttamiselta. Täältäkin varmaan johonkin kuoppaan tulee taas jossain vaiheessa humpsahdettua, mutta nyt, juuri nyt kaikki on vaan ihanaa linnunlaulua, uutta alkua, valoa ja värejä kaikkialla. Ihanuutta sullekin! Tai kuoppia ja haasteita, jos niitä enemmän tarviit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti