Kaksi tarinaa eiliseltä

1. Auto kilahti aamulla sen merkiksi, että on aika käyttää se huollossa. Etsin puhelinnumeron netistä ja soitin tilatakseni ajan. Puhelu menikin kolarikorjaamon puolelle, tyyppi siellä sanoi että eipä huolta, hän pyytää huoltoihmistä soittamaan mullepäin hetken kuluttua. Vastoin tapojani siis vastasin kun vieras numero soitti: -Täällä naapurikunnan naapurikunnan kansalaisopisto, tuutko meille ensi kaudelle ohjaamaan joogaa? -Ööö, mun viikosta loppuu kuule illat kesken. -No ei se mitään, pääsetkö aamulla? --- Lopulta sovittiin (yhteensä neljästä) neljän kerran kurssista lauantaiaamuisin (hyvästi viimeinenkin vapaapäivä!), ja siihen perään yritän parille kerralle vielä tyrkyttää yinjoogaa. Sieltä huollosta ei muuten koskaan soitettu takas.

2. Tälle illalle suunniteltuun groundingyiniin oli alunperin tulossa viisi osallistujaa. Sillä aikaa kun puhuin puhelimessa kansalaisopiston kanssa olin saanut viestin, että kolmen hengen porukka joutuu perumaan koska heillä on auto korjaamolla(!). Minä sitten miettimään että en ihan kahden ihmisen vuoksi halua maksaa tilavuokraa, ja tiedustelin tilan omistajalta miten tässä tapauksessa mahdollinen peruminen onnistuu ilman kuluja - vastasi että aamuun klo 10 mennessä. Ehdotin kahdelle jäljelläolevalle osallistujalle että pidetään tunti täällä mun kotona, kaksi mahtuu hyvin. No sitten piti alkaa hulluna siivoomaan.. Kaikki talven ajan nurkissa majaillut roina sai kyytiä, puolivalmiit neuleet, askarteluhommelit, vaatepinot ja sen sellaset. Useimmille löytyi ns. oikea paikka, niitä vaan ei koskaan ollut palautettu sinne, mutta nytpä on. Lapsi tuli koulusta ja osallistui talkoisiin siivoamalla oman huoneensa, olikin aikonut sen tehdä tällä viikolla. Illansuussa sain viestin: -Hei, vieläkö huomiseen groundingyiniin mahtuu? -Mahtuu, ilmoitatko mulle sitovasti aamuun mennessä tuletko. --- No, hän ilmoitti tulevansa, joten menen tänä iltana pitämään joogahoitotunnin, maksan iloisesti tilavuokran, ja tulipa vielä kevätsiivouskin tehtyä.

Juhlan paikka

Yhtäkkiä tajusin sen, miten paljon paremmassa paikassa oon nyt kuin joskus vuosia sitten. En siis välttämästtä fyysisesti, mutta ai että miten paljon kaikenlaista homma on oman itsen kanssa tullut käytyä läpi. Kaikki mahdollinen vastaantullut moska pengottu pohjia myöten, eihän se varmaan koskaan lopu, mutta taakka on takuulla keventynyt matkan varrella. Nyt kesän kynnyksellä, kun luonto on heräämässä kukoistukseensa, niin musta tuntuu vähän samalta. Nyt tuntuis olevan just oikee aika juhlistaa kaikkee tätä, matkaa, elämää yleensä, sitä missä olen juuri tällä hetkellä tällä mun polulla. Kun vaan tietäis miten. On jotenkin kevyt olo, hyvä mieli, yhtäkkiä elämä ei enää tunnukaan pelkästään ajan kuluttamiselta. Täältäkin varmaan johonkin kuoppaan tulee taas jossain vaiheessa humpsahdettua, mutta nyt, juuri nyt kaikki on vaan ihanaa linnunlaulua, uutta alkua, valoa ja värejä kaikkialla. Ihanuutta sullekin! Tai kuoppia ja haasteita, jos niitä enemmän tarviit!

Näin se menee

"Äiti, miten sää pärjäät sen tiedon kanssa että mää täytän alle kolmen kuukauden päästä 18?", kysyi lapsi. Ja sitten me istuttiin keittiön pöydän ääressä juttelemassa. Että sehän on luonnonlaki, sitten kun poikaset on tarpeeksi isoja niin emoja ei enää samalla tavalla tarvita, ja että olen iloinen siitä luottamuksesta mikä meidän välillä on, ja uskon että tällä poikasella on järki päässä ja hyvät eväät elämään. Ja sitten se sanoi heippa ja lähti viikonlopuksi kavereiden kanssa mökkeilemään. Pyysin ilmoittelemaan välillä itsestään ettei mun tarvi olla huolissaan, totesin että mun vissiin täytyy ahkerasti päivitellä insta-stooreja, jotta näen kun lapsi on nähnyt ne ja niinpä tiedän että kaikki on ok.

 

Kesäisen kuuman viikon jälkeen tänään on pilvisempää, eilisen kunnon sateen jäljiltä myös vihreämpää. Lupasin käydä maalla ruokkimassa kissat, samalla voin pitkästä aikaa haahuilla pitkin puutarhaa, ehkä vähän rapsutella kukkapenkkejä, kierrellä tutkimassa jokohan hedelmäpuissa on nuppuja, ihmetellä luonnon voimaa, yhtäkkistä kesää. Otan vähän kuvia niitä stooreja varten ;o) Ja ehkä käyn lammessa uimassa jos jäät on jo lähteneet, järvessä kävin toissapäivänä pulikoimassa noin tusinan iloisestihihkuvan pikkulapsen seassa.

Ajatus monen vapaapäivän putkesta on aina ihana, mutta todellisuus tuppaa olemaan pikkusen tylsää. Liikaa aikaa olla yksin, aina ehtii iskeä kaipaus liian suurena ja repivänä. Varsinkin nyt kun on kesä ja "kaikilla" joku jonka kanssa jakaa kesäjutut. Vaikka mitäänhän ei oikeesti multa puutu. Silti.

Lomaa ja töitöitä

Mikä päivä! Ihan kesä! Melkein loma! Kun nukkuu pitkään, niin ehtii just puoliltapäivin pihalle ihmettelemään lämpöä ja pilviharson takaa kuultavaa aurinkoa. Oon niin kaivannut just tämmöstä terassilla makoilua ja auringonhivelyä iholla. Sitä voi saada paljon aikaan kun antautuu vapaapäivänä flowlle, esim ulkoilutin vastaostettuja tomaatintaimia, kylvin pihaan vähän lisää kukkasia, ja tongin maata niin innolla että tuli rakko kämmeneen.. Kävin myös pyörälenkillä fiilistelemässä, ja uitin vähän varpaita järvessä (bliss!). Töitäkin tein: soittelin pienen puhelurallin, jotta sain soviteltua ensi talven lukkariin ne pari uutta viikkotuntia joogaa joihin mua pyydettiin ohjaajaksi - tosin jouduin uhraamaan yhden hyvin epävarman, joka ei viime kaudellakaan toteutunut (ja todennäköisesti myös viikon ainoan vapapäivän). Nyt jos kaikki syksyllä tarjolla olevat tunnit toteutuisivat, niin mun kuukausipalkka nousisi nelinumeroiseksi! Tosin kaudessa on vain kaksi kokonaista kuukautta, kaikki muut on vajaita lomien jne vuoksi, ja kausi itsessään kestää vain noin puolet vuodesta.. Mutta silti, pieni tervetullut lisä tulopuolelle. Huomenna menen hyvillä mielin puistojoogaan tuuraamaan, kun sinnekin pyydettiin. Mulla saattaa olla kolmepäiväinen viikonloppu, luksusta!

Onnellinen mummu

Pari ansaittua vapaapäivää vei mut rakkaiden luo. Äitille etukäteistoivotukset äitienpäiväksi, ja (liian) pitkästä aikaa pääsin näkemään ipanaa. Vielä maistui leikit mummun kanssa. Juteltiin, musisoitiin ja askarreltiin, luvattiin kesälomalla olla yhdessä ainakin kokonainen viikko. Harmittavasti mummun piti lähteä ajeleen töihin just ennen äitienpäivää, meinas itku tulla molemmilla. Rakkauspatterit täyteenladattuina tämä mummu lähtee nyt kaupunkiin ostamaan omalle lapselle rusettia keskiviikon vanhojenpäivätanssien videointia varten, käväisee töissä tunnin verran ja tulee kotiin kainalossa pari pitsaa. Huomenna alkaa kesä.