♥♥♥

- eli aurinkoisena kevättalven päivänä lapsenlapsen kanssa metsässä.

"Mummu, mää tunnen tän metsän, me aina käytiin täällä ku olin Päivillä hoijossa! Täällä on mun leijonakivi! Ja toinenkin, oikeestaan täällä on neljä leijonakiveä. Tällä leijonakivellä leikin ketunpoikasta ja muut nauro mulle, ne sano että ketut on nössöjä. Mut eihän ne oo, ketut on söpöjä. Voihan tuolla jään alla olla merenneitoja, voijaanko mennä kattomaan näkkyykö niitä. Mikä tuo ääni on? Ehkä ne merenneidot puhhuu tai loiskuttaa vettä. Kiivetään tästä takas metsään. Kato miten jännä käpy, laitetaan se tähän kaarnanpalalle, tää vois olla lautanen, mää vien tän johonki hyvvään paikkaan että oravat voi löytää tän. Jonku ison puun juurelle. Metsä on ihana ku se muodostaa leikkipaikan. Minkä voisin ottaa mukkaan ikuiseksi muistoksi tästä metsästä? Vaikka nää risut joissa on pieniä käpyjä, kato tää on ihan ku mopo ja tää toinen vois hypätä sen kyytiin."

Mummulla oli jo vähän ikävä ♥

Ihanasti villi

 

"Villi nainen elää omannäköistään elämää, ei pelkää kuunnella sisäisiä tarpeitaan ja kaihtaa siksi ulkopuolelta ojennettuja naiseuden ihanteita ainoina totuuksina. Elämän ennakoimattomuus tai arjen näennäinen kaaos eivät järisytä villin naisen maailmaa, sillä hän osaa seurata vaistojaan ja mukautua elämän virtaan sen sijaan, että takertuisi hallinnan tarpeeseen ja pakotettuun järjestykseen. Villin naisen arkkityyppi elää etenkin niissä hahmoissa, joita yhteiskunta ei helposti hyväksyisi nykyisen kesytetyn ja hillityn - yleisesti hyväksytyn - naiseuden ilmaisukanaviksi.

---

Villi mies tai villi nainen ei koskaan lunasta villeyttään toista sukupuolta alentamalla tai vahingoittamalla. Mies voi ehdottomasti olla villi, vaikka onkin vastuunsa kantava perheenisä ja lainkuuliainen kunnon kansalainen.

Tappelunhaluinen öykkäri taksijonossa tai rasistinen päänaukoja keskustelupalstalla ei ole villi. Tällainen mies on nimenomaan menettänyt tarpeellisen villeyden itsestään, voi siksi pahoin ja yrittää täydentää persoonaansa väärin keinoin eli muita alistamalla. Villi mies on mielestäni pikemminkin omavaltaisen patriarkan ja vähät muiden tunteista välittävän auervaaran vastakohta. Villi mies, kuten villi nainenkin, elää intuition ja itseilmaisun kanavat avoimina. Hän ei kärsi maskuliinisuuden ylikorostamisesta, vaan on sinut myös oman feminiinisen, vetäytyvän, pohdiskelevan tai emotionaalisen puolensa kanssa. Hän sukkuloi helposti erilaisten sosiaalisten roolien välillä. Jos päivätyö pakottaa hänet kiristävien kravattien ja virallisten presentaatioiden pariin, kotona villi mies osaa heittää jalat sohvan käsinojalle, antaa vatsan möhöttää leppoisasti paidan helman alta, pyöräyttää perheelle huolettomasti illallisen eilisen ruuista, höpsötellä lasten kanssa tai kaapata vaimonsa spontaaniin, villiin suudelmaan.

Villi mies ei tarvitse viinaa rellestääkseen itsensä irti salkkumiehen kultaisista kahleista eikä päivittäisiä triathlon-treenejä todistaakseen iskunkestävyytensä ympäröivälle maailmalle. Hän ymmärtää, että kaikki roolit ja ulkomuodot ylipäänsä ovat "vain peliä". Erityisesti miehen ja naisen sosiaalisesti hyväksytyt vanhakantaiset muotit ovat villille miehelle vain yksi tämän päivän malli siitä, miten ihminen voi halutessaan olla. Villi mies tuntee itsensä ja tietää paikkansa ja osaa siksi antaa tasaveroisen roolin arjessa myös naiselle. Hän ei pelkää kasvaa perinteisten miehen mittapuiden yli, itse määrittelemäänsä suuntaan."

Mia Jokiniva: Metsäjooga

Eilen tämä sivistynyt villi-ihminen lähti ulkoilemaan ja nauttimaan kevättalvisesta säästä. Yöllä oli satanut pari senttiä uutta lunta, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja sen jopa sattoi tuulettomassa kohdassa tuntea jo hieman lämmittävän. Linnut laulelivat iloaan, ja mun sydämessä hyrisi onni. Löysinpä pienen seikkailunkin! Uuden reitin rantaan, sen varrelta nuotiopaikan, isoja käkkyräoksaisia mäntyjä, kiviä ja pieniä polkuja kiemurtelemassa puolukkamättäiden välissä.

Villeyttä viikkoosi! ♥♥

Tasapaino

Yin ja yang: hiljaisuus ja ääni, kuuntelu ja puhe, oleminen ja tekeminen, uloshengitys ja sisäänhengitys, laskeutuminen ja kohoaminen, passiivinen ja aktiivinen, feminiini ja maskuliini, maa ja taivas, syksy ja kevät, vesi ja tuli, kuu ja aurinko, yö ja päivä, pimeys ja valo - kaikessa ja kaikissa meissä.

Mua on aina viehättäneet tietyllä tapaa naiselliset miehet, noin niinkuin ulkoisesti. Sirot, kauniit ja sulavaliikkeiset. Sisäistä aspektia en ole nuoruudessa juurikaan ajatellut, mutta nyt vanhemmiten olen oivaltanut että sisäpuoli onkin paljon tärkeämpi kuin ulkopuoli. Muutuin itse liian maskuliiniseksi - minä teen, minä hoidan, koska vain minä osaan. On täytynyt opetella lempeyttä, pehmeyttä, pysähtymistä, ja myös sitä kuuntelemista, vaikka tärkeämmältä olisi tuntunut tulla itse kuulluksi, se kun on sellainen asia jota en ole paljon päässyt kokemaan. Piti ensin opetella kuuntelemaan itseään. 

Feminiinisyys on nyt kovassa nousussa kaikkialla - myös miesten keskuudessa - ja hyvä niin, ehkä tasapainosta tulee joskus normi kaikkien meidän maailmassa.

Lähetään näistä

Osaan ohjata joogaa pellolla, metsässä, sisälläkin, sekä myös ilmajoogaa. Olen käynyt intialaisen päähieronnan kurssin, tiibetiläisen äänimaljahoitaja- sekä sointukylpyohjaajakoulutuksen. Reikin ykköskurssin jo 12 vuotta sitten, ja sen olen menossa kertaamaan ens kuussa, ja eiköhän se kakkososakin tule käytyä siihen perään. Opiskelen yinjoogaa, johon yhdistetään shiatsutyyppistä kosketusta, jolloin siitä tulee rekisteröity "joogahoito" groundingyin. Kovasti kiinnostelee myös se thaijoogahieronta, josta järjestetään peruskurssi loppukeväällä kahtena viikonloppuna, mutta se on mahdollisimman kaukana täältä, joten siihen en ole vielä sitoutunut. Ja kraniosakraalihoito, jota pääsis oppimaan Helsingissä neljän päivän kurssilla muistaakseni jo nyt keväällä, mutta ainakin tällä kertaa työt estää sinne lähtemisen. Mutta siis että eiköhän näistä jonkunlaista tarjontaa sais aikaiseksi. Kunhan kevät koittaa niin ajattelin aloittaa noiden jo osaamieni hoitojen lisäksi metsäjoogalla ja hiljentymis- ja tietoisuusretkillä luontoon. Oisko hyvä idea, mitähäh?

PS. Käy kattoon yleareenasta perjantaidokkari Pallit ja sydän, tästä. Mahtavuutta!

Taas perjantai?

Mihin tämä aika menee? Suuperhiitaan tammikuun jälkeen yhtäkkiä helmikuu onkin jo puolessavälissä!? Eikä ole edes ollut kovin tylsää, vaikka varsinaisesti en ole mitään kummempaa tehnytkään. Käppäillyt metsässä ja rannalla, värkkäillyt kaikenlaista, istunut keittiönpöydän ääressä juomassa teetä, lueskellut kirjoja, suunnitellut mahdollisia yrityskuvioita, ja välillä käynyt töissä pyörähtämässä. Tärkeetä toki kaikki oleminen vaan, mutta yleensä se tylsistyttää, mikshän nyt ei niinkään..

Mun pienimmäisellä on tänään vanhojentanssit! Ei ihan varsinaisesti omat vielä, vasta "kenraaliharjoitus" ensi vuotta varten, mutta kun tarvitsivat lisää poikia niin hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Aikamoisen ylpeä äiti täällä kuulkaa! Ekat tanssit koululaisille on jo takana, illalla sitten tanssivat uudestaan muulle yleisölle, kuten sellaisille vanhemmille jotka eivät ole iltatöissä.. No, pääsin kuitenkin näkemään hänet puku päällä kun tuli tänne viettämään iltapäivää. Niin että mihin tämä aika oikein menee??

Hyvää ystävänpäivää! ♥♥

Minä ja metsä

Muutama metsämuisto varhaisimmasta lapsuudesta:

-Kodin takapihalla metsä, jonka läpi virtaa "joki" (virallisesti oja), metsässä yksi tietty leikkipaikka

-Mummulan metsä, jossa koiran häkki ja vanha hetekanrämä, pihan ja metsän rajalla iso kuusi, jota vasten nojaamassa puinen kärrynpyörä.

-Ekaluokkien koulumatka ison, vähän pelottavankin menninkäismetsän läpi, todellisuudessa vain pieni metsälämpäre asuinlueen ja koulun välillä, sittemmin kaadettu ja rakennettu täyteen taloja.

Merenpohjasta paljastuneella Pohjois-Pohjanmaalla kasvaneena mulle tutuin metsä oli pitkään kuivapohjainen, vähän kitulias mäntymetsä. Lukioaikaan olin kesälomareissussa Kuopiossa, ja ne Puijon rinteen massiiviset kuuset teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Miten voi olla niin suuria puita (ja iso mäki..)? Niissä oli jotain niiiin maagista! Vaikka en silloin sitä tiedostanutkaan, niin luulen että kuuset oli yhtenä syynä tulevaisuudensuunnitelmien muuttumiseen, ja päätinkin lähteä opiskelemaan Kuopioon..

Muutaman Kuopionvuoden jälkeen kävin vielä asumassa siellä alkuperäisillä kotinurkilla reilun kymmenen vuotta, mutta sitten paluumuutin takas Savoon, kotiin metsän kainaloon. Ja se melkein heti kotiovelta aukeava metsä olikin oikea satujen ihmemetsä. Vihreä ja vehreä, vanhoja isoja puita, osa jo lahoja, solisevia pieniä puroja ja lähteensilmiä, polkujen varsilla saniaisia ja ketunleipiä. Oi mää niin rakastan tuota metsää!

Nyt mun lähimetsä on pieni metsikkö järven rannalla. Siellä on isoja, viisaita kuusia ja myös kalliota, mikä on mulle ihan uus juttu. Mulla on haaveena joskus viedä sinne pieniä ryhmiä metsäjoogaamaan ja halailemaan puita, istuskelemaan auringonlämmittämälle kalliolle katse suunnattuna kauas järvenselälle. Kaikki tuo kun antaa mulle niin paljon, ja haluaisin jakaa sitä muillekin. I ♥ metsä!

Minkälainen sun metsä on?

Muna vai pala?

Lopetin shampoon käytön vuonna 2015. Alun totutteluvaiheen jälkeen hiukset pysy ihan hyvinä ja suht puhtaina lähes pelkällä vesipesulla sekä ajoittaisilla kananmunakylvyillä, tarvittaessa laitoin pesujen välissä kuiviin hiuksiin perunajauhoja imemään rasvaa pois. Tälleen meni vuosia. Viime keväänä olin lähdössä reissuun, ja kananmunien vatkaamisen sijaan otin mukaan palashampoon - kotimaisen, täysin luonnonaineista tehdyn ja hyväksi kehutun. Eikä siinä mitään vikaa ollutkaan. Paitsi että jos halus hiusten pysyvän puhtaina niitä piti pestä useammin kuin aiemmin, ja kun reissun jälkeen halusin jättää shampoon pois niin taas jouduin siihen rasvatukkakarusellin, yllättävän pitkäksi aikaa. Eli teki selväksi sen, että aion jatkossa pysytellä suosiolla kananmunissa. Chicken power!

02022020 - mietteitä

Parikin mun kaveria viettää tänään 18-vuotishääpäiväänsä, onnea sinne! Talvi tuli, Helsingin reissusta palauduttu, työviikko takana (ja uusi edessä), piiitkänpitkä tammikuu on taputeltu ja elämä soljuu taas tutussa uomassaan. Laitoin uudet opit heti käytäntöön, pidin parille kaverille eilen ihanan rentouttavan joogahoitotunnin mun olohuoneessa. Molemmat aikoivat tulla uudestaankin, huippua! Päässä on alkanut pienesti pyörimään yritysajatukset. Voiskohan sitä työllistää itsensä edes osittain joogalla ja erilaisilla hoidoilla.. Luulis ainakin että nykymaailmassa ihmisten yhä enemmän tarvis pitää huolta itsestään, ja jos mulla on osaaminen ja voisin tehdä ison osan hommista kotona ilman erillisiä tilavuokria, niin toisaalta mikspä ei. Jotain on joka tapauksessa keksittävä kun kansalaisopiston kausi päättyy huhtikuussa ja alkaa viiden kuukauden kesäloma - tai eihän syksystä ole vielä tietoa pääsenkö edes jatkamaan siellä..