Tutut jutut

Rutiinit ja riippuvuudet. Neljä päivää Helsingissä (koska oli koulutus) kämpässä, jossa mun puhelimessa ei ollut verkkoyhteyttä, ei siis nettiä eikä edes puhelinverkkoa. Ja siellä olin yksin, päivisin tutustumassa kasaan uusia ihmisiä, kaikki ne uudet energiat, ja iltaisin yksin neljän seinän sisällä pyörittelemässä peukaloita. Joko sanoin että yksin. Tuntui melkein me-time -yliannostukselta. On sitä niin riippuvainen tuosta kännykästä, se tuntuu sisältävän koko elämän: junaliput, kalenterin, työpäiväkirjan, kaiken tiedon ja infon kuka mä oon ja missä mun pitää milloinkin olla. Ensin säikähdin että jos puhelin onkin rikki, mutta kyllä se heti ulkona toimi ihan normaalisti. Onneksi, koska enhän olis edes saanut ostettua ratikkalippua ilman sitä. Harmittelin kun en voinut lauantai-iltana kattoo Putousta, ja vasta maanantaina tajusin että kämpässähän oli telkkari. Ai että nauratti, niin vieraantunut oon jo normielämästä! (Katoin Putouksen sit kotimatkalla junassa, ja mua vastapäätä istui Riku Nieminen - sekin nauratti kovin!)

Eilen oli vielä haipakkapäivä, tapaamisia kaupungissa, mutta myös aikaa ystävän kanssa, ja sitten hurjassa lumituiskussa vieraita reittejä pitkin illaksi töihin. Meinas vetää vähän voimattomaksi. Mutta nyt, lähes kymmenen tunnin unien ja hitaan, omannäköisen aamun jälkeen alan pikkuhiljaa tuntea itseni taas itsekseni.

Ja nyt siellä on muuten lunta! Ehkä menen vielä metsään ennen auringonlaskua. Omannäköistä päivää sullekin! ♥♥

Tuivertaa

Eilinen hurja tuuli sai aikaan fiiliksen, että kunpa mun elämässä sattuisi jotain hyvällä tavalla mullistavaa. Tulis vaikka rakkaus ja veis jalat alta.. Vaikka toisaalta huomaan salaisesti vähän tykkääväni tästä pienestä, hitaasta, seesteisestä elämästäni. On tämä hassua!

Kävin hiljentymässä rantakalliolla Äiti Maan sylissä ja nojailemassa viisaisiin puihin, aistimassa rakkautta. Sattui hämmentävä kohtaaminen, kun uhkarohkea potkuripappa viiletti järvenjäällä niin että suhina vaan kuului. Mulla ei ois niin paljon seikkailumieltä, että uskaltaisin tehdä samoin! Tai sitten mulla on tarpeeksi maalaisjärkeä.. (alakuvassa näkyy sula kohta rannassa)

Päivä on pidentynyt molemmista päistä jo niin että sen huomaa. Valoa loppuviikkoosi! ♥♥

Enemmän taikaa

Hei sinä ihana! Heräsitkö tänä aamuna hymy huulilla ja sisin täynnä innostuksen hyrinää? Jos et, niin mietipä millä pienillä keinoilla voisit tehdä olosi ja elosi vähän taianomaisemmaksi? Jos joisitkin aamusmuuthin kristallilasista? Pukisit normivaatteiden alle ihanimmat pitsialusvaatteesi? Laittaisit kiiltoa huuliin, lakkaa kynsiin, tuoksua korvan taakse, korkkarit jalkaan? Varaisit hemmotteluhoidon? Kokkaisit itsellesi ihanan aterian laadukkaista raaka-aineista ja söisit sen kynttilänvalossa? Sujahtaisit illalla ylellisten satiinilakanoiden väliin?

Törmäsin tällaiseen upeaan ajatukseen, että tehtäis ihan tavallisesta elämästä vähän erilaista kiinnittämällä huomio pieniin ihaniin juttuihin, pysyis mieli parempana ja fiilis korkeella. Mutta.. ne keinot on itellä vähän hakusessa. Mitä jos mä rakastan hiipiä kotosalla villasukat jalassa, meikit ja laittautuminen ei oo ollenkaan mua, enkä mä saa mitään kiksejä mistään ylellisyysesineistä (on mulla toki eteerisiä öljyjä, joten tuoksupuoli on sentään hoidossa)? Mä nautin kulkee luonnossa, napsia kuvia kaikesta kauniista (nämä kuvat eiliseltä tutkimusretkeltä), opiskella itseäni, syödä lähes joka päivä samaa helppoa ruokaa.. Ehkäpä nämä on sit sitä mun elämän taikaa, vaan mietittäväksi jää miten sitä vielä voisi lisätä. Sillä tietenkin haluan lisää taikaa elämääni, kukapa ei!

Mikä tois sun elämään lisää taikaa?

Mitä jos?

Jos kaiken tämän tylsyyden ja tekemättömyyden ja tietynlaisen yksinäisyydenkin oppisi näkemään siunauksena ennemmin kuin kirouksena. Että vihdoin on mahdollisuus oppia nauttimaan omasta seurastaan, kuuntelemaan omia tarpeitaan. Vaan hiukan on kivinen tämä tie kyllä, vaikkakin ajan myötä selkeesti jotain tapahtuu. Eilen alkoi työt, ja huomasin että tälleen neljän viikon tauon jälkeen olikin yllättävan vaikeeta olla äänessä koko tunnin (vaikka kyllä siihen seittemäänkymmeneenviiteen minuuttiin mahtuu aika paljon hiljaisuuttakin).

Jos vähentäis vielä entisestäänkin kaikkee kulutusta. Vähentäis syömiskertoja, turhia ruokia, lämpimän veden - ja miksei vaikka vessapaperin käyttöä, ylimääräisiä valoja, laitteita, liikaa lämmitystä. Tavaroita en edes mainitse. Mitä sitä ihminen oikeesti elääkseen edes tarvii? Ei paljon mitään. Vois näin erakoitumisen lisäksi alkaa myös askeetikoksi.

Jos myis kaiken omaisuuden pois ja menis luostariin (tai töihin..). Tai muuttais jonnekin lämpimään, Balille vaikka kun siellä on kuulemma halpaa asua, ja opettais vaan joogaa ja nauttis elämästä. Tänään olen tehnyt yhden palapelin, kastellut kukat, intouduin jopa joogaamaan, ja lueskelin koneelta yleisen asumistuen juttuja. Jännä elämä. Vois ees mennä laiskasti istuskelemaan johonkin rannalle.

Jospa ees ulkona olis semmoset kelit että pystyis käymään kävelyllä päätä tuulettamassa. Pelkkää luistinrataa joka suuntaan, nytkin jänskättää lähtä ajeleen töihin syrjäkylälle, minkähänlaista pomppurytinäjytinäkyytiä on tänään tarjolla. Sitä kohti.

Minne kaikki on menneet?

Eipä sillä että koskaan mitään suurta verkostoa tämän blogin kautta olisin saanutkaan (tai halunnutkaan saada) rakennettua, ja alkaahan tämä alustakin varmaan olla jo aikansa elänyt, mutta jotenkin on entistäkin hiljaisemmaksi käynyt elo (täälläkin..). Missä kaikki on? Instassa ehkä (niinkuin minäkin), twitterissä (kuulemma tylsää), nuoriso snapchatissä, pitäisköhän alkaakin juutuuberiksi, vai mitä näitä vielä on.. Tai ehkä ihmisillä onkin nykyään oikea elämä, niin ei tartte virtuaalielämää niin ahkerasti viettää. Itellä tämä blogi on toiminut päiväkirjana, paikkana jonne olen voinut kirjata sellaisiakin asioita joita ei fb:ssä kavereille jaeta eikä ne välttämättä näy instaan päätyvissä kuvissakaan. Samanlaisena aion tämän jatkossakin pitää, yhtenä osasena mua. Muiskis kaikille jotka täällä piipahtaa!

Oletuksia

Olisin voinut kirjata ylös oppeja ja oivalluksia viime vuodelta, mutta vuoden vaihtumisesta on kulunut jo liian monta päivää, joten sen sijaan päätinkin ettei enää tarvitse katsella taaksepäin, paitsi joka kuukaudelta kuvan verran (vaikka niistäkin on jo parhaat näytetty).

Nyt käännetäänkin katse tulevaan. Tälle vuodelle on muutama juttu, jotka oletettavasti tapahtuu, mutta suurimmksi osaksi kaikki on vielä ihan kysymysmerkkiä, ja ties minkälaisia käänteitä vuoteen mahtuu. Ja sepä onkin varsin jännää se!

Joogatyöt jatkuu ainakin kevätlukukauden. On tehty vähän räätälöintiä ryhmien kanssa, sillä osa syksyn ryhmistähän oli vain lainassa ja palautuu hetkeksi takaisin alkuperäiselle opelle, mutta koko kevään ohjaan oletettavasti viidestä seitsemään ryhmää viikossa.

 

Joogakoulutuskin jatkuu, tai oikeammin alkaa kokonaan uusi juttu. Viisi pidennettyä viikonloppua koulutusta Helsingissä(!!). Sen tiimoilta toivon kehkeytyvän uudenlaisia työkuvioitakin vähän myöhemmin, saapas nähdä kuinka käy!

Kesätyötkin kelpais, vaikka ajatus kesälomasta ja mahdollisuudesta harrastaa kotimaanmatkailua ja muita kesäaktiviteetteja kiehtookin ihan täysillä. Niin tai näin, kesältä eniten odotan laiskoja päiviä luonnossa sekä tuntevani auringon lämmön iholla.

Minkälaisia oletuksia sulla on tälle vuodelle?