Taika-aika

Luontoäiti järjestää ihan parhaat ilotulitukset, muunlaisia en haluaiskaan nähdä. Ohjelmassa tänään hieman kuluneen vuoden muistelua, hieman kodin ja mielen siivoilua, ja illalla Pikkuneidin palautus kotiinsa. Mulla on pyrkimyksenä olla takas kotona vielä tämän vuoden puolella tekemässä muutamia uuden vuoden taikoja tai ainakin haluan ehtiä viettää aikaa ihan vain itseni kanssa. Rauhallista vuodenvaihdetta ja kaikkea ihanaa tulevalle vuodelle! ♥

Sinne meni

Joulu ja jouluvieraat, jouluruuat ja suklaatkin melkein jo kaikki. Löysin (täältä) maailman parhaan sokerittoman kakun ohjeen ja se menee tiivistetysti näin: Sekoita kaksi kypsää banaania ja neljä kananmunaa blenderissä, lisää 10 tuoretta taatelia ilman kiviä, desi raaka- tai muuten sokeroimatonta kaakaojauhetta ja teelusikallinen leivinjauhetta sekä hiukan aitovaniljajauhetta. Sekoita tasaiseksi, kaada vuokaan, paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tein tästä pohjan puolukkaiselle (liivatteettomalle) juustokakulle ja kuorrutin koko komeuden sokerittomalla vauvojen hedelmäsoseella. Ja oli muuten hyvää, eikä syömisessä kestänyt kauaa.. Lähes sokerittomasta elämäntavasta johtuen makeat jouluherkut jäi aika minimiin, torttuja tein voitaikinasta ja keittelin kuivatuista luumuista soseen hilloksi = ei lisättyä sokeria. Lisäksi kokeilin ekaa kertaa tehdä raakakakkua, josta siitäkin tuli hyvää, nam. Konvehteja söin yhteensä ehkä 10 kpl, mikä on rutkasti paljon vähemmän kuin edellisten joulujen noin kymmenen paketillista.. Eikä tunnu että mistään olisin jäänyt paitsi.

Pikkuneiti oli joulun alla monta yötä mummulassa ja huomenna tulee taas yökylään. Tässä välissä nukun univelkaa pois ja vain lepään, jouluyöt oli yllättävän lyhyitä. Kaikki lapset oli paikalla vähintäänkin aattona (ja aattoyönä), ja viimeiset lähti koteihinsa eilen, ja tietty kaukolapsien kans piti viettää aikaa kun pitkästä aikaa tulivat käymään. Ilmajoogailtiin, neulottiin villasukkia, juteltiin, pelattiin ja kateltiin elokuvia. Ihan parasta ♥

Valo voittaa

Tuo eilinen ja tämänpäiväinen auringonpilkahdus on just riittävästi pitämään yllä varmuutta siitä että tästä se päivä taas pitenee. Muuten on just hyvä tämmönen hämäränhyssy. Pikkutonttu tuli eilen mummun apuriksi leipomaan ja joulukuusta koristelemaan, tänään olis vuorossa viimeset siivoukset. Jos saatais keittiö ja olohuone johonkin kuosiin, makkarit valmiiks kyläilemään tuleville lapsille, sekä kissanvessat (ja ihmistenkin vessa) siivottua, niin siinäpä oliskin ihan tarpeeksi. Viittä minuuttia vaille jouluaatto on viimeisenkin lapsen bussi paikkakunnalla ja sitten saakin joulu tulla. Leppoisaa jouluilua sullekin! ♥♥

Vauvakuvia

Alkuun kesäinen rumpukuva lammen rannalta, sillä enhän halua säikäyttää heikkohermoisempia heti karkuun.. Seuraavaks vois ehkä uskaltaa kattoo kuvaa jossa pikku Luikero lymyää piilossaan.. Iiiks!

Ja siinä hän on koko komeudessaan! Lampropeltis getula nigrita, meksikon musta kuningaskäärme nimeltään Lucifer eli Lusikka, tuttujen kesken Luikero / Ruikelo / Luigi, rakkaalla lapsella on monta nimeä.. Tämmönen uus lapsenlapsi muutti meille sillä välin kun reissasin pitkin Välimeren rannikkoa. Hän on ihan vauva vielä, reilu neljä kuukautta vanha poikanen. Kesällä teini keksi alkaa mankumaan käärmettä, ja kun enemmän asiaa tutkin niin mietin että miksipäs ei. Helpompi tää on ku joku karvanen eläin. Syö kerran viikossa, kakkaa kerran viikossa, ei tarvi ulkoiluttaa, ei haise, on melko aktiivinen ihan päivälläkin eikä vain piileksi koko aikaa, ja sitä voi myös silitellä ja sen kans voi jossain määrin touhutakin.

Ja sillä on maailman nopein kakshaaranen kieli jolla se lipoo ilmaa! Oikeesti oon aina pelännyt käärmeitä ihan hulluna, ja vieläkin on hiukka kuumottavaa kun hän luikertelee käsissä.. Kuningaskäärmeet on kuristajakäärmeitä eli niillä ei käsittääkseni ole myrkkyhampaita, joten ei tarvi pelätä ihan niin paljon, vaikka kyllä nekin puree jos niitä joku uhkaa eikä ne pääse karkuun. Jännä tutustua paremmin käärmeiden sielunelämään. Tämä pieni on jo luonut nahkansa meillä kerran (lie kasvattajan luona myös ennenkuin tuli meille), eli se kasvaa - hui, isona siitä tulee ehkä metrin mittainen, sitte voi tuntua hurjalta kun se luikertaa pitkin käsivartta..

Huvittaako

Kun ei yhtään vielä (?) jouluta, niin voi vaikka rakentaa palapelejä yömyöhään, neuloa piiiiitkiä villasukkia, testata sokerittomia leivonnaisia, opiskella lisää ilmajoogaa, tai tehdä ihan mitä vaan huvittaa, tai ostaa vaikka uuden auton ihan tosta noin vaan vaikkei huvittaiskaan (mutta on pakko koska entinen hajosi ja tilillä sattui vielä olemaan veronpalautusrahoja), kunhan ei tarvi kohdata sitä tosiasiaa, että viikon päästä on oikeesti jouluaatto jolle ei ole suotu vielä ajatustakaan. Ei ole valoja viritelty, koristeita kaiveltu esiin, kortteja lähetelty, ruokia suunniteltu saatikka tehty, ei edes siivottu vielä. Luulen ja uskon että sieltä se joulu silti tulee ihan ajallaan, ollaanpa täällä valmiina tai ei.

Lahjavink-vink-vinkki

Monipuolinen ja helppotajuinen joogakirja, jossa neuvotaan viisi erilaista pientä asanasarjaa (yhteensä 21 erilaista asanaa), sekä restoratiivinen sarja, plus vinkkejä mitä asanoita voi kokeilla erilaisiin vaivoihin esim. päänsärkyyn, unettomuuteen, selkä- tai polvivaivoihin ym. Asanoiden lisäksi lyhyt katsaus hengittämiseen, meditaatioon, mindfulnessiin, ruokavalioon, ja runsaasti tietoa erilaisista yrteistä. Sonja Lumme & Anneli Rautiainen - Lempeän joogan voima (Anneli on yks kolmesta meidän joogaopettajakoulutuksen opettajasta)

Lämpöä, kiitos

Sisälämpötila yheksäntoista ja puoli ja nurkista vetää, eli ihan siedettävä joo, ei mikään teepaitakeli, mutta eihän sitä talvella sisällä tarvikaan olla. Hieman vilakalta ajoittain kuitenkin tuntuu, joten tässä muutama vaihtoehto jotta hieman lämpenisi:

* pue enemmän vaatetta päälle

* tanssi, tai mene ulos kävelylle, joogakin auttaa

* istu saunassa tai vessassa (koska lattialämmitys)

* pötköttele peit(t)o(je)n alla

* lämmitä uuni, alkulämpö tulee jo halkojen roudaamisesta

* muistele sitä lokakuun lopun päivää Lissabonissa viime vuodelta, kun lämpöä oli kolmekymmentä varjossa, ja päivän ohjelmaksi muodostui luontevasti retki paikallisbussilla biitsille kattelemaan auringonpalvojia ja surffimeininkiä (menneen kesän hellepäivien muistelu käy myös, tosin niistä ei ole niin tarkkaanrajattua muistikuvaa jostain tietystä tilanteesta)

 

 

Firenze

Koskaan ennen en oo nähnyt niin paljon alastomia miehiä kuin Firenzessä (erityisen hauska oli hän kuka yrittää ottaa selfietä mutta joku on pöllinyt kännykän! :o) Vaan olihan se melko hulppeeta kuljeskella samoja katuja joita pitkin tyypit kuten Leonardo da Vinci tai Galileo Galilei on aikoinaan kulkeneet. Firenzessä sais kyllä helposti kulttuuriähkyn. Yritinkin keskittyä kaupungin laitamilla pyörimiseen, mutta se oli kyllä päivässä nähty. Hetken vietin keskustassa, mutta jotta oisin oikeesti saanut kaiken mahdollisen irti olisin tarvinnut oppaan. Sit ois tietty voinut hypätä bussiin ja ajella vaikka Fiesoleen, mut jotenkin tässä vaiheessa matkaa olin tosi tyytyväinen ettei edessä ollut enää kuin junamatka Roomaan, siirtyminen jollain konstilla lentokentälle ja lento kotiin. Parasta Firenzessä olikin edellämainitun ystävän tapaaminen ja oikea italialainen pizza. Ja kukapa tietää, ehkäpä vielä joskus pääsen naksauttamaan munalukon Ponte Vecchiolle juuri noihin kaltereihin jossa sanotaan: It is not allowed to put locks on the railing :o)