Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Pottutempaus


(Kuvassa olevat kivet eivät liity tapaukseen.) Mitä tehdä kun kohta on uusi kasvukausi käsillä ja kellari on vielä pullollaan perunoita? Viime kesänä potunviljely onnistui erittäin hyvin, sato oli huima ainakin määrällisesti, ja laadullisestikin ihan ookoo. Markkinointi ei näytä olevan meidän vahvuus, olen ehkä ennenkin sanonut että haluaisin viljellä puhdasta ruokaa kaikille helposti saatavaksi enkä tehdä mitään bisnestä. Tietty toivottavaa olis että tällä työllä sais elätettyä itsensä ja perheensä.. No mutta, päätettiin sitten antaa loput perunat pois ihan ilimatteeksi, kun onhan se toki paljon järkevämpää että vaivalla viljelty luomutuote päätyy sinne minne on tarkoitettukin, eli ihmisten ruuaksi, kuin mätänemään mettänpohjalle jonne me jouduttais kaikki syömättömät ja myömättömät potut kuitenkin kärräämään viimestään siinä vaiheessa kun kellari pitää laittaa kuntoon uutta satoa varten. Laitettiin ilmoitus tilan feisbuukkiin että täältä saapi tulla tiettyinä ajankohtina hakemaan ilmaisia luomupottuja, me kannetaan ne kyllä kellarista pihalle, mutta ei lajitella eikä pakata. Tilasto sanoo että ilmoituksen on nähnyt yli 400 ihmistä. "Pottukauppa" on ollut auki kahtena päivänä yhteensä 16 tuntia, ja asiakkaita on käynyt yhteensä VIISI kappaletta. Tässä uuden kasvukauden kynnyksellä pitää vissiin lähtä se motivaatio ihan lapiolla kaivamaan tuolta pellosta, sata kiloa vartavasten tilattua siemenperunaa odottelee maahanpääsyä..

Ei kommentteja: