Toukokuun tulkinta

KAIKKI ON MAHDOLLISTA! Hyppy tuntemattomaan, riemu, keveys, manifestointi. Siivet kantavat - luota!

Miekkojen prinssi: Vanhasta irti päästäminen eteeenpäin menemiseksi. Elämässä täytyy uskaltaa ottaa riskejä sillä varman päälle eläminen ei ole täyttä elämää. Tartu rohkeasti uusiin haasteisiin. Tiedät kykeneväsi vastaamaan suuriinkin haasteisiin jos vain olet riittävän päättäväinen. Luota nyt omiin kykyihisi ja mahdollisuuksiisi. Osaat kuunnella sisäistä ääntäsi ja muodostaa kuvan maailmasta sekä älyn että tunteiden johdattamana. Muista kuunnella sisintäsi pyrkiessäsi päämääriisi. Joskus ongelmat ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä, rajoittavat uskomukset kuten heikkous oman elämän suhteen - nyt et ole enää menneiden sidosten uhri. Kun tajuaa väärät asenteet ja virheelliset käsitykset voi jatkaa elämää. Irti ehdollistumista (mitä voin tai en voi tehdä). Ajattelutapasi voi olla paljon aikaansa edellä, ilmaise ideasi niin, että muut voivat ne ymmärtää.

Uni: Entisen kodin eteisessä sanoin heippoja vanhoille luokkakavereille. Piirsin pitkänokkaisen lohikäärmeen, hukkasin kuvan kun yritin ottaa sen mukaani ettei muut näe sitä. Kaija Juurikkala oli maalannut mulle koiratauluja. Kaksi naista tuli mun luo, toinen lakkasi mun kynnet sinisellä, sanoin etten oo kaskaan käyttänyt kynsilakkaa. Toinen oli hiusten kimpussa, sanoin ettei mitään tököttejä eikä värejä, enkä halua lyhyitä hiuksia. Kohta katoin peiliin, hiukset oli huomaamatta ajeltu siiliksi paitsi otsalta, ja sivuilla oli pitkät spanielinkorvat. Lyhyt takatukka oli ihan tumma. Kysyin niiden nimet että osaan sanoa kaikille ettei vaan mene niiden käsittelyyn. Ajelin jossain vieraassa kaupungissa, vastaan tuli porukkaa ja joku sanoi että vähän matkan päässä on joku väijytys. Käännyin pois.

Hihhih, nää on niin just näitä samoja juttuja koko ajan: sano heipat entiselle, ole oma itsesi, älä anna kenenkään muut määrätä minkälainen pitäis olla. Olenkin koko toukokuun vain hypähdellyt keijun lailla kevyesti tilanteesta toiseen, jäämättä mihinkään sen enempää kiinni, hyväksynyt että menneet on menneitä, ja elämä on elettävä joka hetki nyt ja tässä, ja minä voin päättää tehdä mun elämästä kertakaikkisen mahtavan elämällä mahdollisimman paljon ilossa ja rakkaudessa, ja uskomalla että kaikki ON mahdollista.

Tehtyjä töitä

Tädäää! Meillä on tehty töitäää! Saatiin yhdet apukädet pariksi viikoksi, tosin niiden piti jo lähtä takas kotiin, mutta kylläpä sitä kahdessakin viikossa ihmeitä tapahtuu. Ensinnäkin romuja on raivattu tontilta vaikka kuinka. Tienoo siistiytyi kummasti jo sillä, että metallimies kävi noutamassa parin tonnin kuorman kaikenlaista rojua. Saatiin purettua oikeestaan kaikilta romahtaneilta katoilta pellit pois, ja yks rakennus jopa hävitettyä maan tasalle. Siitä jäi vielä pikkukuorma roskaa kaatikselle vietäväksi heti kunhan saadaan tuo kärry siihen kuntoon että sillä voi ajella. Navetan takaa huussi on sekin melkein jo purettu maan tasalle. Sen sijaan wanha tupa vielä odottelee pystyssä että keksittäis systeemi millä sitä uskaltais lähestyä turvallisesti, tyhjennettiin se kuitenkin jo lähes kokonaan. Vanhat ja painavat tuvanpenkit on menossa uusiokäyttöön, ja ikkunanpokat on edelleen lähes käyttökelpoiset. Ja kun lumet viimein suli meidänkin pelloilta, on jo päästy peltotöihinkin: kaikki tarvittavat kynnöt on tehty, osa pelloista jo karhittukin, ja pottu saatiin jo maahan. Toivottavasti tämä yhtäkkinen takatalvi ei pahasti vikuuta mukuloita maan alla. Lisäksi vanhat vatunvarret on leikattu, mansikkamaat lähes harjattu kuivista lehdistä, kaaleja ja kurpitsoita kylvetty esikasvatukseen, kasvimaa jyrsitty, ja varmaan jotain muutakin on tehty.

Korkealla ja koskella

Viime viikonloppuna vaihteeksi retkeiltiin. Käytiin näyttämässä meidän serbialaiselle vieraalle vähän lähitienoota. Ensin kiivettiin torniin näkemään keväistä järvimaisemia. Ei ollut koivunlehdet vielä häiritsemässä näkymiä.. Kevät taisikin olla ainoa vuodenaika josta mulla ei vielä kuvia kyseisestä paikasta ollut, nyt on tilanne sen suhteen korjattu. Sitten hurautettiin katsastamaan rotkon reunalla vuolaana virtaavaa Korkeakoskea, ja sielläpä olikin vielä seinämät ihan lumen peitossa. Päätettiin kuitenkin edes yrittää kävellä Kanjonin kierros läpi, ja kun ensimmäisestä lumisesta alamäestä ja virranylityksestä selvittiin, niin loppumatka menkin jo lähes kesäkeliolosuhteissa. Ja tällä kertaa tulikin taas hyvä idea miten reitti kannattaa ens kerralla mennä, eli nousta kesken kierroksen tielle ja kävellä sitä pitkin takaisin alkuun, koska loppupätkällä ei metsässä ole mitään uutta nähtävää, ja sitten ihan lopuksi on niin tylsää kävellä kaks kilometriä tietä pitkin.

Bonus: vappupäivä Lissabonissa

Luulin jo itekin että matkapäivitykset loppuivat, vaan eipä. Kotimatkalla oli välilasku Lissabonissa, ja lentojen välillä reilu kymmenen tuntia aikaa. Hetken mielijohteesta päätin lähtä kaupungille kuleksimaan. Minä. Yksin! Vieraaseen suurkaupunkiin!! Kysyin infosta mitä tekisin, antoivat kartan ja neuvoivat bussireitin keskustaan ja kasvitieteellisen puutarhan sijainnin.

Oli ihana päivä. Aurinko paistoi, jakarandat kukki, ja ihmisiä oli liikenteessä vilisemällä. Kävelin sinne ja tänne, ihan vahingossa löysin hienoja nähtävyyksiä, vaikka sinne kasvitieteelliseen en sitten päässytkään.. Söin jäätelöä ja hedelmiä, istuskelin puistossa kirjottamassa päiväkirjaa, ja vielä ennen paluuta kentälle istahdin katukahvilaan salaatille. Hieno kokemus. Koskaan ennen en ole suurkaupungissa tuntenut oloani yhtä kotoisaksi. Tänne uudestaan ajan kanssa näkemään lähiseudutkin.

Pottutempaus

(Kuvassa olevat kivet eivät liity tapaukseen.) Mitä tehdä kun kohta on uusi kasvukausi käsillä ja kellari on vielä pullollaan perunoita? Viime kesänä potunviljely onnistui erittäin hyvin, sato oli huima ainakin määrällisesti, ja laadullisestikin ihan ookoo. Markkinointi ei näytä olevan meidän vahvuus, olen ehkä ennenkin sanonut että haluaisin viljellä puhdasta ruokaa kaikille helposti saatavaksi enkä tehdä mitään bisnestä. Tietty toivottavaa olis että tällä työllä sais elätettyä itsensä ja perheensä.. No mutta, päätettiin sitten antaa loput perunat pois ihan ilimatteeksi, kun onhan se toki paljon järkevämpää että vaivalla viljelty luomutuote päätyy sinne minne on tarkoitettukin, eli ihmisten ruuaksi, kuin mätänemään mettänpohjalle jonne me jouduttais kaikki syömättömät ja myömättömät potut kuitenkin kärräämään viimestään siinä vaiheessa kun kellari pitää laittaa kuntoon uutta satoa varten. Laitettiin ilmoitus tilan feisbuukkiin että täältä saapi tulla tiettyinä ajankohtina hakemaan ilmaisia luomupottuja, me kannetaan ne kyllä kellarista pihalle, mutta ei lajitella eikä pakata. Tilasto sanoo että ilmoituksen on nähnyt yli 400 ihmistä. "Pottukauppa" on ollut auki kahtena päivänä yhteensä 16 tuntia, ja asiakkaita on käynyt yhteensä VIISI kappaletta. Tässä uuden kasvukauden kynnyksellä pitää vissiin lähtä se motivaatio ihan lapiolla kaivamaan tuolta pellosta, sata kiloa vartavasten tilattua siemenperunaa odottelee maahanpääsyä..

Algar do Carvão

Vaikka en osannutkaan päättää mitkä näistä kuvista jättäisin pois kun monet näyttää melkein samoilta, niin mitkään kuvat ei ikinä pysty kertomaan miltä täällä tulivuoren purkausputkessa oikeasti näyttää ja ennekaikkea tuntuu, kun syvälle vuoren sisään paistaa päivä ja vesipisarat tippuu niskaan samalla kun silittelee ikivanhaa kiven pintaa. Maailma on kyllä täynnä ihmeellisiä paikkoja! Kun kysyin onko Terceiralla jotain mikä mun ehdottomasti pitäis nähdä, niin vastaus oli tämä luola, enkä kyllä yhtään epäile.

Angra do Heroísmo

Parikymmentä kilometriä Biscoitosista, saaren etelärannikolla sijaitsee Terceiran symppis pääkaupunki Angra. Sieltä löytyy mm. hieno puistoalue "kasvitieteellinen puutarha", jonka korkeimmalta kohdalta on aika hulppeet näkymät yli kaupungin; ihan oikee biitsi, jossa piti käydä jättämässsä jalanjäljet hiekkaan ja kahlaamassa Atlantin lempeissä laineissa;  Monte Brasil, niemennyppylä, jossa kulkee yksi saarten virallisista vaellusreiteistä, kävin käveleen sitä sen verran että sain kaupungista kuvan toiselta kantilta; ja tosi hyvä ja tuttavallinen fiilis, ainakin aurinkoisena perjantai-iltana.