Juhannuksen tunnelmia

Tämmösissä tunnelmissa viime viikonloppuna. Kukkia, kokkoa, heinätöitä, yhdessäoloa, ulkoilua, syömistä, vähän juomista, ja lopuksi vielä uimistakin ♥

Kesän kuvia

Nyt ei muuta jaksa, niin tässä muutama kuvatus mun instasta. Ihanaa viikkoa!

Parasta just nyt

Valo! Lämpö ja aurinko. Ja välillä virkistävä pulahdus uimaan. ♥

Hauskat kanat ja höpsö kukko. ♥

Rentoilu. Ollaan vaan, ihan rauhassa yksin tai kaverin kaa.♥

Kukat. Värit ja tuoksut. Ja juhannusruusu! ♥

Maalaiselämä. Rauha, hiljaisuus ja leppoisa, yksinkertainen meininki. ♥

Parasta ihan kohta: Oman maan mansikat! ♥

Ihanaa juhannusta sulle!

♥♥♥

Uusia kotkotuksia

Lainattiin kesäksi lisää tekemistä naapurista. Ihan oikea aapiskukko ja neljä kirjavaa kanaa. Unohdin kysyä onko heillä nimiä.. Muutaman vuoden tyhjillään ollut kanala sai uudet hamppukuivikkeet, ja nyt on niin valoisaa eikä pölyä yhtään. Ulkotarha rakennettiin uudelleen, se oli jo purettu pois, tästä uudesta tehtiinkin pienempi kuin entisestä. Vielä ei kanat ole ulkoalueeseen tutustuneet, nyt ne vois jo päästää kun ovat pari päivää sisällä totutelleet paikanvaihdokseen. Ihania lähiruuan tuottajia ja shampooautomaatteja :o)

Takuulla yllätyt

...kun annat kolmejapuolivuotiaalle kameran kouraan. Ensinnäkin siitä, ettei se ole palasina hetihetkessä, ja sitten siitä, että useidenkymmenien vauhdissaotettujen suttukuvien joukosta löytyy muutama ihan tarkka otos. Se on myös (varmasti ihan tarkoituksella) rajannut kuvat aika ennakkoluulottomasti. Ja ottanut muutaman selfienkin oikein ilmeellä, miten söpöä!! Voi kun sitä osais itsekin tuolleen heittäytyä..

Lapset Lapissa

Vähän ennen koulujen loppumista meidän muksut alkoi suunnitella lomareissua. Mutta milloin, minne, miten, minkälaisella kokoonpanolla..? Kun kesäloma alkoi ja pikkuipana meni isälleen viikoksi, 3/4 lapsista käänsi nokan kohti pohjoista tavoitteena käydä Nordkapissa sekä kolmen valtion rajalla Kilpisjärvellä. Ja sen ne tosiaan teki! Yli 2600 km, aika suoritus, kun matkassa oli vain yksi kuski ja kaksi jätkää. Pari yötä viettivät sukulaisilla ja yhden mökillä, kaksi yötä nukkuivat vuokramökeissä ja yhden autossa. Onpa hyvä että mukana matkassa oli myös toppatakit, ja just ehtivät lumisateen alta kotiin. Reippaita ovat, ja ihana kun tulevat niin hyvin toimeen keskenään että tuommonen reissu onnistuu ♥

Ylioptimistinen erakkopalvelija

Erilaisia tarinoita kertomalla mun ego yrittää peittää sen mitä mun sydän oikeesti sanoo. Päällimmäisenä siellä puhuu erakko, joka kaikkein eniten pelkää että häntä satutetaan, ja siksi hän voi vaikuttaa vähän jopa ilkeältä ja kovalta ja kylmältä. Hänestä voi tuntua ikäänkuin koko maailma olisi häntä vastaan. Hän mieluummin pitää panssaria edessään kuin paljastaa haavoittuvuutensa, ettei kukaan vain pääse satuttamaan häntä.

Toiseksi eniten äänessä on ylioptimisti, joka positiivisella tarinallaan pyrkii välttämään tunteensa. Hän haluaa kokea vain ja ainoastaan mielihyvää, ja voikin helposti uppoutua esim. syömiseen, juomiseen, telkkarinkatseluun ym mielihyvää tuottaviin toimintoihin. Näin hän välttelee sitä mitä on, mitä tuntee ja kokee. Joskus hän selittää asiat niin ylipositiivisesti, ettei se enää ole hänen korkeimmaksi hyväkseen.

Ja kylläpä siellä välillä piipittelee palvelijakin. Tiedättehän se tyypin, joka aina asettaa toiset itsensä edelle, ja näin ollen unohtaa oman parhaansa. Nyt kun tiedän ketkä mua ohjailee, osaan kiinnittää niihin paremmin huomiota, ja ehkä opin lopulta myös näkemään niiden ohi ja kuulemaan omankin ääneni. Saadakseni nämä selville tein egon arkkityypit -testin, joka kuuluu yhteen kurssiin mitä tässä kesän leppoisien päivien ratoksi aloin kahlaamaan läpi. Aika mielenkiintoista oppia tämmösiä asioita itsestään!

Yli puoli vuotta ilman

Ja heti alkuun harvinainen ilmestys, eli meikäläisen omakuva (jotain hyvää näissä nyky"puhelimissa": tulee välillä otettua kuvia itsestä, ja pikkuhiljaa tottuu omaankin pärstään). Kuva on kylläkin viime kesältä, hiukset auringon vaalentamat, kuvankäsittelyllä sopivasti blurrattu muualta kuin silmistä, eli rutut ei näy.. Ite tykkään tästä kuvasta kovasti. Mutta siis, olen nyt ollut reilun puoli vuotta ilman. Shampoota - mitäs te oikein ajattelitte?? Ja missä se sitten näkyy..?

Etenkin hiuksissa! Ne ei ole enää ollenkaan jatkuvasti likaisentuntuiset/-näköiset, ja voi pitää päiviä väliä pesuissa. Pesen ne joko pelkällä vedellä noin 1-2 kertaa viikossa (kuumalla ilmalla tietty joka suihkukerralla), tai sitten kananmunalla noin 3-4 viikon välein. Mua helpottaa kovasti kun voi käydä suihkussa hiukset nutturalla, eikä tarvi odotella tuntikaupalla että paksu letti on kuiva ja pääsee heti vaikkapa nukkumaan. Kätevä etenkin talvella. Kananmunapesun teen ihan yksinkertaisesti siten, että vatkaan munan vaahdoksi ja pesen kostutetut hiukset sillä, huuhdon samantien. En jaksais mitään ihme muovikääreitä ja saunoja viritellä, ja miksipä, kun toimii ihan hyvin ilmankin. Joskus tuntuu että kananmunapesun jälkeisenä päivänä hiukset on vähän liiankin puhtaat ja lenteleväiset. Hiukset ei myöskään haise miltään vaikka niihin en mitään tuoksuja työnnäkään. Muitakaan tököttejä en hiuksiini ole aikoihin laitellut, koska ei tarvi. Hiukset voi myös ehkä tuntua paksummilta kuin ennen, ei oikein pysty sanomaan kun ne ei ole koskaan olleet mitkään kovin hentoiset.

Kylppärissä yksi puteli vähemmän suihkunurkassa ei sinällään paljon vaikuta. Ja on sieltä toinenkin purkki pois, sillä hommasin ipanoille palashampoon. Osa käyttää sitä, osa ei. Kukkarossa ei shampoottomuutta juurikaan huomaa, ei niitä pulloja kovin montaa vuodessa ole tähänkään asti kulunut, vaikka ovatkin olleet luomulaatua ja siksi ehkä himpun kalliimpia kuin tavan markettimömmöt.

Uskaltaisitko itse kokeilla?

Kesäfiiliksellä

Kesä on polkaistu urakalla käyntiin. Kaikki vihannesten kylvöt ja pikkutaimien istutukset on suoritettu loppuun, on päästy jo maistamaan vähän kitkemistäkin. Ruohonleikkuri on telakalla, mikä meinaa sitä, että kohta tuonne voikukkien sekaan on mentävä raivaussahan kanssa. Vaikka kohtapa onkin kaikki toivomuspallurat lennättäneet höytyvänsä tuulen mukana uusille asuinsijoille. Hedelmäpuut on jo kukkineet, kohta mansikat aloittaa, vatuissakin on nuput. Syreenit, kurjenpolvet, ailakit, koiranputket kukkii, ihanku olis jo keskikesä. Viime kesänä kun oli juhannus aikaisessa ja kesä myöhässä, ei vielä juhannuksenakaan ollut näin kukkeaa. Ei ole vuodet veljeksiä, ei. Meillä nautitaan nyt rauhasta ja hiljaisuudesta, kun ipana lähti isälleen viikoksi, ja huomenna starttaa kolme vähän isompaa ipanaa kohti kesälomareissua. Sitten vasta hiljaista onkin. Onneksi on kolme varaperheenjäsentä edes vähän melua pitämässä. Ja on meillä muistettu nauttia kesäsäästäkin, päivät pellolla ja illat muuten vaan ihan pihalla. Huomenissa on odotettavissa hieman ilmastonmuutosta, jospa saataisiin tässä joku päivä jo sadettakin, on niin kuivaa että.

Ihanaa viikonloppua just sulle! ♥