Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Suuren suuri suururakka







Aloitin urakan helmikuun puolivälissä. Aikomus oli tyhjentää koko talo huone kerrallaan ihan kokonaan, siivota lattiasta kattoon, palauttaa vain ne tavarat joita tosiaan tarvitaan. Alakerta onkin kertaalleen melkein puoliksi raivattu tyhjäksi kaikeista rojusta (ei huomaa missään..), tavaraa on ulkoistunut säkkitolkulla sinne sun tänne sun tonne. Sitten mulla loppui into ja energia ja kaikki. Nyt oon vähän yrittänyt käynnistellä hommaa uudelleen, mutta on se vaan tahmeeta.. Tarttisin sellasen apulaisen, joka tekis mun kans tai ainakin sanois että nyt tehään. Työnvalvojan. Tällä hetkellä pihalla seisoo roskalava, johon ollaan sisältä tulleiden rojujen lisäksi tyhjennelty yhtä aittaa sekä wanhan pirtin vinttiä. Pitäisi se pirttikin tyhjentää, tarkoitus olisi se vihdoin viimein purkaa pois ja ottaa kaikki käyttökelpoiset hirret talteen myöhempiä urakoita varten. Näyttää vaan tulevan tuo kesä liian nopeesti.. Kaikki pihahommat kutkuttelis kovasti näillä keleillä, ja tietysti pian alkavat ihan oikeet työt syö sitten suurimman osan kaikesta ajasta. Huomenna aion mennä käymään kirppiksellä, sinne pitää rakentaa kuorma valmiiksi. Makuuhuoneitakin pitää kohta alkaa vapauttamaan, kesän ensimmäiset apukädet saapuu jo ensi viikolla! Olisin kyllä niiiin valmis potkaisemaan tuon nuoriso-osaston omiin asuntoihinsa, kohta kait ne alkaakin lennellä pesästä (ja on jo aikakin!).

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Toi on ihanaa hommaa, mutta tiedän tunteen, että välillä vaan loppuu vauhti ja sen uudelleen käynnistäminen on vaikeeta. Jospa se siitä taas!!

Ja voi miten ihanaa, kun joku muukin voi ihan suoraan sanoa, että nuorison kotona notkuminen alkaa käydä rasittavaksi jossain kohtaa... Mulla on edelleen jotenkin todella huono omatunto, kun meidän toinen lapsi lähti niin vaivihkaa kotoa. Mä sen taatusti aiheutin, koska aivan suoraan sanoin moneen kertaan, että lähtisi lätkimään täältä, kun ei kerran kotona mitään tee... ties vaikka olis sossussa sanonut, että on potkaistu kotoa pois!! Kyllä se pahalta tuntuu, vaikka niinhän se kai käytännössä kuitenkin oli, tai ainakin niin selkeesti asian ilmaisin, että mielestäni vois lähteä omaan elämäänsä jo täältä. En tiedä onko osaltaan toi pojan lähteminen syynä tähän mun valtavaan, loputtomaan uupumukseen kaikkia asioita kohtaan...

Jaksamista sulle sinne, teillä on kyllä mukava toi systeemi että tulee noita ulkomaalaisia (?) apukäsiä aina sinne. Kyllä siellä sitä työtä varmasti riittää ja samalla sitten teillä esimerkiksi lapset saa aivan upeaa kansainvälisyyskasvatusta. (Vai oonko ymmärtänyt oikein, että ulkomaalaisia on nuo auttajat??)

Vianna kirjoitti...

Jospa se siitä taas, ens keväänä :o)

Kyllä määkin olen välillä jo ihan käskenytkin näitä lähtemään, kuitenkin kolme vanhinta on täysi-ikäisiä (tai kaks on jo ja kolmaskin parin kuukauden päästä) ja saisivat alkaa rakentamaan omannäköistä elämää, eikä roikkua äitin helmoissa.. Jospa ne joskus lähtee.. No ei, yks onkin jo melkein menossa, pitää vielä vähän juttuja tehä tulevan asunnon suhteen niin sitte pääsee muuttamaan. On kyllä aika väsyttävää tämä, välillä tuntuu etten jaksa ees välittää enää, olkoot.

Tänä kesänä on näillä näkymin porukkaa tulossa ainakin usasta, australiasta, sveitsistä, ranskasta, ruotsista, puolasta ja portugalista. Oli meillä viime vuonna yks puoliksi suomalainenkin. Melko kansainvälistä on meininki kyllä :o)