Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Elämä on


"Elämä on hengitystä, liikettä, ääntä. Elämä yhteyttää, tekee yhdeksi, on yksi. Se on myös muuttumaton, aina sama ja aina, kaikessa, kokonainen ja täysi, jakamaton vaikka läsnä jokaisessa erillisessä yksilössä. Mahdoton sitä on käsittää. Miten elämä voi olla kokonaisena ja täytenä, jakautumatta kaikessa? Pienimmässä eliössä yhtä paljon kuin isoimmassa ihmisessä, erottelematta, vertaamatta ja arvostelematta. Pienin eliö on yhtä kallisarvoinen, tai yhtä merkityksetön, kuin ihminen. Ehtoja asettamatta, kyselemättä elämä on läsnä ja hengittää, maksua vaatimatta. Lahjaksi. Jokaisen, kaikki. Olitpa kasvi tai eläin tai vaikka Amerikan presidentti, se ei kysy rotuasi eikä ikääsi, ei sukupuoltasi, koulutustasi, kuukausipalkkaasi tai työttömyyskorvauksen suuruutta, asuntosi neliöitä tai autosi hevosvoimia. Se ei tunne ihannepainoa eikä normaaliarvoja, sille et ole kaunis tai ruma, et terve etkä sairas. Elämä vain on, omaa olemistaan. Ilman perusteita ja selityksiä.


Ehdoton se on, joko elää tai ei. Ei voi olla vähän raskaana eikä vähän elossa. Sanomme kyllä puolikuollut, mutta sanonta kertoo vain asenteestamme mitata ulkoisella mittarilla ja ihmisen näkökulmasta. Ihminen voi olla puolikuollut, mutta elämä on kokonainen ja täysi viimeiseen uloshengitykseen asti. Muutos ja alituinen liike, hengitys on tapa jolla elämä ilmaisee itseään. Pysähtymättä se on menossa joka hetki, hengityksessä sisään ja ulos, sydämessä täyttymään tai tyhjentymään. Käännekohdissakaan se ei pysähdy. Eikä käännekohtia oikeastaan ole edes olemassa. Liike ei palaa samaa rataa takaisin, se ei ole mikään mekaaninen heiluri. On vain alituinen matkallaolo, aina jossain vaiheessa meneminen kohti tyhjentymistä tai täyttymistä. Ja niin yksi, niin yhdeksi tekevä elämä on, että myös tyhjeneminen ja täyttyminen ovat yhtä aikaa. Minun sisäänhengitykseni on puun uloshengitystä ja päinvastoin. Elämä itse ei muutu eikä liiku. Se on aluton ja loputon lepo tilassa, johon ihmisjärjellä ei ole pääsyä. Se merkillinen tila on arvoitus, joka jää vastakkaisten liikkeiden väliin kaikkialle.


Elämä on voima, itsessään valmis, mutta se ilmenee alituisen luomisen teossa. Sen jäljiltä joka hetki on uusi, uutta; syntyvää ja kuolevaa."

Helinä Siikala: Voiman ja ilon käsikirja

2 kommenttia:

Huopalintu kirjoitti...

Ihanat kuvat <3

Vianna kirjoitti...

Kiitos! Yritin löytää kuvia, joissa on elämää.