Vielä muutama viisaus

Selkeä aikomus - ilmaistuna vailla epätoivoa tai tarvetta, mutta sen sijaan lapsenomaisen luottamuksen, uskon ja hauskuuden turvin - johtaa mahdollisuuksiin, joita kukaan ei olisi voinut ennustaa tai junailla.

Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa peiliin ja rakastua itseesi huolimatta siitä mitä muu maailma sanoo.

Ykkösasia, jonka voit tehdä vapauttaaksesi energiasi ja voidaksesi vetää puoleesi useampia suuria unelmiasi, on antaa anteeksi kaikille kaikki mahdollinen koko elämäsi ajan - ja mikä tärkeintä, antaa anteeksi itsellesi.

Elämme uskomusten sanelemassa maailmassa. Kun muutat uskomuksiasi, saat erilaisen maailmankaikkeuden.

Joe Vitale - Nollatilassa

Ihanaa viikonloppua, ihanat ♥

Tahdotko?

"Anna minun olla. Älä kysele, äläkä yritä tulla lähelleni. En kestä katsettasikaan, enkä oikeastaan siedä katsella sinua. Sama profiili, mutta tänään kuin vieraan. Kuka olet? Miten tämä on mahdollista kauniin iki-rakkautemme jälkeen? Mistä tämä oikeastaan alkoi? Oltiin tuttujen luona istumassa iltaa. Olit hurjan innostunut ja iloinen, vitseillesi naurettiin. Minua ei innostanut mikään. Olisin halunnut olla kanssasi kahden, puhua rauhassa ajatuksistani, suunnitella tulevaisuutta, kuulla, mitä sinä ajattelet.

Miksi emme voi kohdata enää samalla tavalla kuin ennen? Mikset jaksa jutella kanssani elämästä, arvoista, tunteista? Etkö halua enää kuulla? Onko sanomalehti todellakin kiinnostavampi kuin minä? Kylässä tunnut osaavan keskustella vallan mainiosti autoista, politiikasta, urheilusta... Minä olen kai voitettu kanta, saavutus, jonka eteen ei kannata enää satsata? Tajuatko, miten yksinäinen olen sinun lähelläsi? Kuuletko, kun nousen yöllä itkemään? Toivon, että tulisit huolissasi oven taakse, tulisit etsimään minua. Ottaisit minut tosissasi, välittäisit. Mutta sinä et tule, nukut vain sikeästi. Tänään yritit tulla lähelleni, kosketit varovasti. Ei onnistu. Teeskentelyä en voi sietää. Et voi saada minua, ellet halua myös tietää, kuka minä olen. Kosketa ensin sisintäni, sen jälkeen voisin antaa koskettaa ruumistanikin.

Yhteys tuntuu olevan poikki, enkä osaa rakentaa siltaa luoksesi. Olen niin yksin, kun olemme kaksin. Älä tule lähelleni nyt - mutta pyydän hartaasti, ettet menisi kauaskaan. Tarvitsen sinua niin kipeästi ja kaikesta huolimatta uskon rakkauden voittoon tulevina päivinä."

Maija ja Hannu Nyman - Tahdon

Ajattele!

  Elipä kerran maan päällä ihan tavallinen mies vaimoineen. Vaimon nimi oli Jelena ja miehen Ivan.

  Joka päivä töistä kotiin tultuaan mies istahti television äärellä olevaan nojatuoliin ja alkoi lukea päivän lehteä. Hänen vaimonsa, Jelena, laittoi ruokaa keittiössä. Päivällistä miehelleen tarjotessaan vaimo marmatti, ettei mies koskaan tehnyt mitään tähdellistä kotona ja ansaitsee vielä heikosti... Vaimon sättiminen ärsytti Ivania, mutta hän ei vastannut tälle tylysti, vaan ajatteli vain itsekseen: "Itse on kuin mikäkin kuvatus, ja kehtaa vielä komennella minua. Naimisiin mennessämme hän oli aivan toisenlainen, kaunis ja hellä".

  Kerran, kun marmattava vaimo taas oli vaatinut Ivania viemään roskat, niin tämä nousi vastentahtoisesti nojatuolistaan ja meni ulos. Palatessaan hän pysähtyi ulko-ovelle ja kääntyi ajatuksissaan Jumalan puoleen:

  -Voi hyvä Jumala, voi hyvä Jumala! Miten surkeaa elämäni onkaan. Pitääkö minun koko loppuelämäni viettää tuollaisen nalkuttavan ja ruman vaimon kanssa? Ei se ole mitään elämää, vaan pelkkää kärsimystä.

  Ja yhtäkkiä Ivan kuuli Jumalan hiljaisen äänen:

  -Autan sinua, poikani Ivan, ahdingossasi. Voisin antaa sinulle vaimoksi ihanan jumalattaren, mutta naapurit saattaisivat ihmetellä suuresti äkillisiä muutoksia elämän käänteissäsi. Toimikaamme seuraavasti: Minä muutan vaimoasi vähitellen, herätän hänessä jumalattaren hengen ja parannan hänen ulkonäköään. Mutta muista itse, että kun kerran haluat elää jumalattaren kanssa, niin on sinun muutettava omaa elämääsi ollaksesi hänen arvoisensa.

  -Suurkiitokset, Jumala. Kuka tahansa mies on valmis muuttamaan elämäänsä jumalattaren vuoksi. Sano minulle kuitenkin, milloin alat luoda muutoksia vaimooni?

  -Minä muutan häntä hieman nyt heti. Ja joka hetki muutan häntä kauniimmaksi ja lempeämmäksi.

  Ivan lähti kotiinsa, istuutui nojatuoliinsa, tarttui lehteen ja avasi television uudestaan. Mutta häntä ei haluttanut lukea eikä katsoa meneillään olevaa elokuvaa. Hänen teki kovasti mieli vilkaista, olisiko vaimo edes hitusen muuttunut.

  Ivan nousi ylös, avasi keittiön oven, nojasi ovenkarmiin ja alkoi tarkasti katsella vaimoaan. Vaimo seisoi häneen selin ja pesi illallisastioita.

  Yhtäkkiä Jelena tunsi itseensä kohdistuvan katseen ja käännähti oveen päin. Heidän katseensa yhtyivät. Ivan katsoi vaimoaan ja ajatteli: "Ei vaimossa ole tapahtunut niin mitään muutoksia".

  Nähdessään miehensä epätavallisen kiinnostuksen Jelena mitään käsittämättä alkoi suoria hiuksiaan. Poskilleen kohosi puna hänen kysyessään:

  -Ivan, miten sinä nyt noin tarkasti katselet minua?

  Mies oli hämillään itsekin eikä tiennyt mitä vastata, mutta sanoi sitten yhtäkkiä:

  -Voisinko auttaa sinua astioiden pesussa? Mietin, miksen minä...

 -Astioidenko? Auttaisit minua? toisti hämmästynyt vaimo hiljaisella äänellä riisuen yltään likaantuneen esiliinan. -Olen jo pessyt astiat.

  "Voi hyvänen aika, miten vaimo ihan silmissä muuttuu", ajatteli Ivan itsekseen. "On yhtäkkiä paljon somempi".

  Sitten Ivan alkoi kuivata astioita.

  Seuraavana päivänä Ivan kiirehti kotiin. Hän ei millään malttanut odottaa nähdäkseen, miten hänen nalkuttava vaimonsa muuttuisi pikku hiljaa jumalattareksi.

  "Entäpä, jos hänessä on jo paljon jumalatarta? Enkä minä itse ole muuttunut hitustakaan. Ostan varmuuden vuoksi hänelle kukkasia, jotta en häpäisi itseäni jumalattaren edessä".

  Kotioven avattuaan Ivan jähmettyi paikoilleen kuin lumottuna. Jelena seisoi hänen edessään pyhäkoltussaan, jonka Ivan oli hänelle ostanut vuosi sitten. Hiuksensa olivat sievästi laitetut värikäs nauha koristeena. Ivan oli aivan hämillään ja ojensi kädet vavisten kukat Jelenalle voimatta irrottaa tästä katsettaan.

  Jelena otti kukat ja voihkaisi hiljaa, laski sitten katseensa hehkeän punan kohotessa poskilleen.

  "Voi miten kauniit silmäripset jumalattarilla onkaan! Ja miten sävyisä heidän luonteensa onkaan! Ja miten ihmeellinen heidän sisäinen ja ulkoinen kauneutensa onkaan!"

  Nyt Ivan puolestaan voihkaisi nähdessään pöydän, jolle oli katettu heidän juhla-astiastonsa. Pöydällä paloi kaksi kynttilää, joiden vieressä sädehti kaksi kristallipikaria. Ja tarjolla oleva ateria houkutti taivaallisilla tuoksuillaan.

  Ivan kävi istumaan pöydän ääreen ja Jelena häntä vastapäätä. Yhtäkkiä Jelena kuitenkin hypähti ylös sanoen:

  -Anna anteeksi, unohdin avata television ja tuoda sinulle tuoreet sanomalehdet.

  -En kaipaa televisiota enkä lehtiä, niissä jauhetaan aina vain yhtä ja samaa, vastasi Ivan vilpittömästi. -Kerro mieluummin, mitä haluaisit tehdä huomenna, kun on lauantai.

  Jelena toisti kysymyksen aivan hämillään:

  -Entä sinä sitten?

  -Ostin meille kaiken varalta teatteriliput. Mutta päivällä voisimme mennä ostoksille. Jos kerran mennään teatteriin, niin sinulle pitää saada sovelias asu.

  Ivan oli sanomaisillaan salaiset sanat: "jumalattarelle sovelias asu", häkeltyi tästä, katsoi uudestaan vaimoonsa ja voihkaisi taas. Häntä vastapäätä istui jumalatar.

  Kasvonsa loistivat onnesta ja silmänsä sädehtivät. Ja huulillaan karehti salaperäinen ja hieman kysyvä hymy.

  "Voi Jumalani, miten kauniita jumalattaret ovatkaan! Mutta jos hän kaunistuu päivä päivältä, niin kykenenkö olemaan jumalattaren arvoinen?" mietti Ivan itsekseen. Ja yhtäkkiä hänen mielessään leimahti kuin salamanvälähdys: "Minun on tehtävä se! Minun on pyydettävä häneltä, anottava häntä synnyttämään minun lapseni. Siis minun ja maailman ihanimman jumalattaren lapsi."

  -Mitä oikein mietit, Ivan. Näenkö kasvoillasi levottomuutta? kysyi Jelena mieheltään.

  Mutta Ivan istui levottomana tietämättä, miten pukea sanoiksi salaiset ajatuksensa. Lapsen pyytäminen jumalattarelta ei ole mikään helppo juttu. Jumala ei ollut luvannut hänelle sellaista lahjaa. Tietämättä miten esittää tuo harras toiveensa Ivan nousi ylös ja latasliinaa hypistellen ja punastuen:

  -En tiedä... Olisiko mahdollista... Mutta minä... olen halunnut sanoa... jo kauan aikaa... Niin haluan lapsen kanssasi, sinä ihana jumalattareni.

  Hän, Jelena, astui Ivanin, miehensä luo. Onnea hehkuvista silmistä vierähti ilon kyynel ruusunpunaiselle poskelle. Hän laski kätensä Ivanin olkapäälle, ja hänen hengityksensä liekehti kuumana.

  "Voi, millainen tuo yö olikaan! Ja voi millainen seuraava aamu olikaan! Voi, miten upeaa elämä jumalattaren kera onkaan!" ajatteli Ivan pukiessaan ulkovaatteita pienelle pojalle, toiselle lapsenlapselleen.

Vladimir Megre: Elämän energia

Kysy itteltäs

1. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
2. Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?
3. Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?
4. Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?
5. Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?
6. Teetkö sitä mihin uskot vai tyydytkö vain tekemääsi?
7. Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?
8. Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?
9. Jos voisit antaa vastasyntyneelle lapselle yhden neuvon, mikä se olisi?
10. Rikkoisitko lakia pelastaaksesi sinulle rakkaan ihmisen?
11. Oletko koskaan nähnyt hulluutta jossakin, jossa olet myöhemmin nähnyt luovuutta?
12. Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?
13. Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?
14. Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti?
15. Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi ja miksi?
16. Painatko hissin nappia useammin kuin kerran? Luuletko todella, että se saa hissin liikkumaan nopeammin?
17. Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?
18. Miksi sinä olet sinä?
19. Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?
20. Mistä olet eniten kiitollinen?
21. Menettäisitkö mieluummin kaikki vanhat muistosi vai kykysi luoda uusia muistoja?
22. Onko mahdollista tietää totuutta ennen totuuden haastamista?
23. Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
24. Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten, kun olit todella järkyttynyt? Onko sillä enää väliä?
25. Mikä on onnellisin lapsuuden muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?
26. Millaisena hetkenä olet viimeksi tuntenut olevasi liekeissä?
27. Jos ei nyt, milloin?
28. Jos et vielä ole saavuttanut sitä, mitä sinulla on menetettävää?
29. Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut, että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?
30. Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta, aiheuttavat niin paljon sotaa?
31. Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?
32. Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?
33. Jos tietäisit, että kaikki tuntemasi ihmiset kuolisivat huomenna, kenet tapaisit tänään?
34. Milloin on oikea aika lopettaa riskien ja palkintojen laskeminen, ja tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä?
35. Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?
36. Mitä tekisit eri tavalla, jos tietäisit että kukaan ei tuomitse?
37. Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen?
38. Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?
39. Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissapäivänä? Päivää ennen sitä?
40. Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?

Nämä kysymykset täältä. Hyvää ystävänpäivän iltaa ja ihanaa alkavaa viikkoa juuri Sinulle ♥

Elämä on

"Elämä on hengitystä, liikettä, ääntä. Elämä yhteyttää, tekee yhdeksi, on yksi. Se on myös muuttumaton, aina sama ja aina, kaikessa, kokonainen ja täysi, jakamaton vaikka läsnä jokaisessa erillisessä yksilössä. Mahdoton sitä on käsittää. Miten elämä voi olla kokonaisena ja täytenä, jakautumatta kaikessa? Pienimmässä eliössä yhtä paljon kuin isoimmassa ihmisessä, erottelematta, vertaamatta ja arvostelematta. Pienin eliö on yhtä kallisarvoinen, tai yhtä merkityksetön, kuin ihminen. Ehtoja asettamatta, kyselemättä elämä on läsnä ja hengittää, maksua vaatimatta. Lahjaksi. Jokaisen, kaikki. Olitpa kasvi tai eläin tai vaikka Amerikan presidentti, se ei kysy rotuasi eikä ikääsi, ei sukupuoltasi, koulutustasi, kuukausipalkkaasi tai työttömyyskorvauksen suuruutta, asuntosi neliöitä tai autosi hevosvoimia. Se ei tunne ihannepainoa eikä normaaliarvoja, sille et ole kaunis tai ruma, et terve etkä sairas. Elämä vain on, omaa olemistaan. Ilman perusteita ja selityksiä.

Ehdoton se on, joko elää tai ei. Ei voi olla vähän raskaana eikä vähän elossa. Sanomme kyllä puolikuollut, mutta sanonta kertoo vain asenteestamme mitata ulkoisella mittarilla ja ihmisen näkökulmasta. Ihminen voi olla puolikuollut, mutta elämä on kokonainen ja täysi viimeiseen uloshengitykseen asti. Muutos ja alituinen liike, hengitys on tapa jolla elämä ilmaisee itseään. Pysähtymättä se on menossa joka hetki, hengityksessä sisään ja ulos, sydämessä täyttymään tai tyhjentymään. Käännekohdissakaan se ei pysähdy. Eikä käännekohtia oikeastaan ole edes olemassa. Liike ei palaa samaa rataa takaisin, se ei ole mikään mekaaninen heiluri. On vain alituinen matkallaolo, aina jossain vaiheessa meneminen kohti tyhjentymistä tai täyttymistä. Ja niin yksi, niin yhdeksi tekevä elämä on, että myös tyhjeneminen ja täyttyminen ovat yhtä aikaa. Minun sisäänhengitykseni on puun uloshengitystä ja päinvastoin. Elämä itse ei muutu eikä liiku. Se on aluton ja loputon lepo tilassa, johon ihmisjärjellä ei ole pääsyä. Se merkillinen tila on arvoitus, joka jää vastakkaisten liikkeiden väliin kaikkialle.

Elämä on voima, itsessään valmis, mutta se ilmenee alituisen luomisen teossa. Sen jäljiltä joka hetki on uusi, uutta; syntyvää ja kuolevaa."

Helinä Siikala: Voiman ja ilon käsikirja

Lainattuja ajatuksia

Taito, jota meidän kaikkien olisi hyvä kehittää on itsemme rakastaminen, terve itserakkaus, jotta onnellisuutemme ei olisi muista riippuvaista. Ainut rakkauden muoto jolla on mahdollisuus olla ylivoimaista, on rakkaus itseämme kohtaan. Rakkaus ja riippuvuussuhde ovat toisiaan vastaan; jos ne ovat yhtä aikaa olemassa, ne eivät elä sulassa sovussa vaan tuhoavat toisensa. Rakkaudessa ei ole kärsimystä, ei paljon puhuttuja perhosia eikä totaalista antautumista. Rakkaus ei ole hukuttamista, se ei ole alistamista, eikä se ole uhrautumista. Rakkaus on rauhanomaista ja ei pakkomielteistä. Rakkaus on kohtuullista. Rakkaus on järkeä, halua, ystävyyttä, huolehtimista ja tasapainoa. Rakkaudessa ei ole pelkoa.

- Ei ole olemassa rakkautta, joka pystyisi täysin täyttämään tyhjiön ihmisessä joka ei rakasta itseään.

- Rakkaus on vapautta ja kasvua omistamista ja rajoituksia vastaan.

- Rakkautta ei ole olemassa, vaan enemminkin todisteita rakkaudesta. Todiste siitä että rakastamme heitä joista välitämme, on antaa heidän elää vapaasti.

- Et voi luottaa kenenkään muun tekevän sinua onnelliseksi; mikään ihmissuhde ei tarjoa sinulle sellaista sisäistä rauhaa jota sinä et ole luonut.

- Itse kukin voi valita olla onnellinen ja optimistinen ihminen tai surullinen ja negatiivinen ihminen. Kukaan ei ole vastuussa toisen tekemisestä onnelliseksi. Valinta on kunkin oma.

Nämä on lainattu täältä. Muista rakastaa itseäsi! Pus ♥