Tän tarina

Sain blogitarina-haasteen Marjatilan emännältä, kiitos Katri-Maija! Mua vähän ärsyttää se, kun nykyään ihan kaikkee myydään tarinoilla, mut tämä haaste ei ärsytä yhtään, päinvastoin :o)

Miten blogi sai alkunsa? Tuli muutto uudelle paikkakunnalle, kauas entisestä kodista, sukulaisista, ystävistä ja tutuista. Päätin jo ennen muuttoa että alan kirjoittamaan blogia vähänku päiväkirjaksi itselle, ja sieltä voi muutkin kätevästi meidän kuulumisia seurata. Muutosta kului kuitenkin puolisen vuotta ennenkuin aloitin, melkein seittemän vuotta sitten!

Kuinka blogi on kehittynyt ajan saatossa? Ainakin kuvat on nyt himppusen isompia kuin alussa, ja saattaa kamerakin olla vähän parempi. Sisällöstä on paha mennä mitään sanomaan, samanlaista sillisalaattia edelleen, ja hyvä niin. Ehkä olen vuosien kuluessa tullut hieman vähemmän ujoksi ja uskallan avautua enemmän, kuten mulle käy yleensäkin ihmisten kanssa. Hassua että sitä ikäänkuin on jo tuntevinaan ne ruudun toisella puolella olevat, vaikka ihan varmasti siellä on muutama ihan muukalainenkin. Musta on kiva ettei tästä ole tullut yhtään suositumpi, haluan säilyttää sellasen kotoisuuden ja intiimiyden, ihanku nää asiat olis vaan mun pään sisällä ja ite päätän kenelle ne kerron. Kehitystä on kait sekin, että nykyään pyrin vastaamaan niille harvoille jotka jotain kommentoivat, aluksi en niin tehnyt, ehkä siksi kun kaikki oli vieraita..

Mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia? Mitään erityisen merkittävää ei blogiuralta tule mieleen. Elämän merkittävät taitekohdat viimeisen vajaan seitsemän vuoden ajalta on todennäköisesti luettavissa blogista, jos ei postauksista suoraan niin ainakin rivien välistä. Tervemenoa lukemaan! Niin määkin joskus aina teen, ja vaikka ite sanonki niin sanon silti kuten meidän yks tämänvuotinen wwoofferi: I wish I had a friend like me :o)

Päivä itselle

Joskus, kuten tänään, käy näitä onnekkaita tapauksia että yhtäkkiä huomaa saavansa ihan kokonaisen päivän melkein kokonaan itselleen. Aamulla heräämisen jälkeen laittelee koululaiset rauhassa matkaan, Ukkokin lähtee päiväksi pois, eikä ole mitään pakollisia menoja tai tekemisiä ennenkuin vasta illalla hakea yksi lapsi kotiin. Loistotilaisuus lähteä treffeille oman itsen kanssa!

Silloin tehdään kirpsakassa pakkassäässä koiran kanssa aamupäivän metsälenkki, otetaan pitkä suihku, höpötellään ystävän kanssa netissä, suunnitellaan seuraavaa reissua ainakin ajatuksen tasolla, tehdään pikkusen vielä maalaushommaa, opetellaan puuhellan lämmitystä, on pyykkiä ja tiskiäkin tottakai, saunapuiden hakua, musiikkia, muutama pikkuhomma koneella, sitten loppuikin mielikuvitus. Ehkä keksin vielä jotain kivaa..!

Kaikkea muuta kuin istumista

Tässä nyt vähän toista viikkoa kotona olleena on tehnyt mieli tehdä ihan muuta kuin istuskella paikallaan. On yritetty kasata erästä hirsikehikkoa, yritykset jatkunee ensi viikolla. On raivattu ja rempattu, vieläkin on liikaa tavaraa ja maalattavia lattioita. On opeteltu kehotietoisuutta, taojoogaa ja muutaman liikkeen taiji -sarja, sekä panostettu hieman parisuhteeseen. Veikkaanpa että sama meno jatkuu vielä jonkun aikaa, plus vielä on peltotöitäkin hieman tekemättä, ei ihan vielä pakkasten tarttis alkaa. Sitten onkin aika siirtyä rästissä odotteleviin paperitöihin.. Ihanaa alkavaa viikkoa itse kullekin ♥

Päivä 3

Viimeinen päivä: Visby ja pohjoisosa. Aurinkoisen päivän ensimmäinen pysähdys samalla kalliolla kuin ekanakin päivänä. Ihanat värit: kalliot, havut, meri, ruska ♥ Päätimme pistäytyä Visbyssä, ja olihan se kyllä näkemisen arvoinen paikka! Auton sai kahdeksi tunniksi kiekolla parkkiin, ja siinä ajassa ehti hyvin nähdä muurien sisäpuoleltakin paljon. Mää vaan niin tykkään noista kivirakennelmista, muureista, seinistä, raunioista.. Kaupungilla näkyi vähän muitakin turisteja, muualla oltiinkin melkein ainoita muukalaisia. Matka jatkui kohti saaren pohjoisosaa. Harmittavasti Lummelundagrottan oli suljettu (onpahan jotain näkemistä ens kerrallakin), eikäpä pohjoisessa oikein muutenkaan paljon mitään ollut, semmosta erämaata enimmäkseen. Löytyi sieltä Blå Lagunen, vanha kalkkikivikaivos, nykyään suosittu uimapaikka. Eipä tullut uikkarit mukaan.. Käytiin vielä lauttarannassa katsomassa kuinka lähellä Fårö on, ensi kerralla mennään kyllä sinne katsomaan niitä kaikkein hienoimpia raukkeja. Viimeinen auringonlasku Gotlannissa, mökin siivous, pakkaaminen, ja päälle hyvät unet, jotta aamulla jaksaa herätä kello 5 ja kääntää autonnokan kohti kotia..

Päivä 2

Etelä- ja Itä-Gotlanti. Ilman aikatauluja, kätköt ladattuna kännykkään, pikkuhiljaa valuen kohti saaren eteläkärkeä. Muutama pikkupysähdys matkalla, ensimmäinen pitempi (eväs)tauko Hoburgsgubbenin luona. Ja kyllä jätkät jaksoikin kiipeillä! Siitä pikkuhiljaa Närsholmeniin, "savannille" seikkailemaan. Kurkistus Ljugarnin suositulle uimarannalle (ei mitenkään ole Hailuodon veroinen!), ja ajelua auringonlaskussa pikkuhiljaa pikkuteitä pitkin (loma)kotiinpäin. Illanhämyssä auringonlaskun aikaan venehautapaikalla päivysti valkoinen yksisarvinen! Ei mitattu kilometrejä, aikaa tien päällä taukoineen meni ehkä yhdeksisen tuntia.

Päivä 1

Puolipäivä. Saavuttiin Gotlantiin iltapäivälautalla ilman karttaa tai nettiyhteyttä, joten kovin kummoisia suunnitelmia tekemisten ja näkemisten suhteen ei ollut. Tiedettiin sentään mihin suuntaan satamasta täytyy lähteä, jotta lopulta oltaisiin majapaikassa. Aina kun matkalle osui nähtävyys-merkillä varustettu tienviitta, käännyttiin sinne. Tällä keinoin osuttiin Högklintin kallioille, Toftan hiekkarannalle, sekä vielä veneenmuotoiselle kivimuodostelmalle, joka osoittautui muinaiseksi hautapaikaksi, taustalla näkymä viereiselle pikkusaarelle. Harmitus oli melkoinen kun ei oltu etukäteen ladattu yhtään geokätkönpaikkaa offline-tilassa tarkasteltavaksi, tällaisissa paikoissa kun niitä varmasti on. Hetki ennen auringonlaskua saavuttiin majapaikkaan toimivan netin äärelle. Tähän mennessä takana vasta kaksi päivää autolla ajoa..

Oli kivaa!

Huh!! Nyt on reissu reissattu, kotiuduttiin toissailtana. Tuntuu tosissaan siltä että olisin kuus päivää vaan istunut autossa, aika rankkoja tällaset road tripit.. Onhan me toki paljon muutakin reissulla tehty, mutta ihan päällimmäinen fiilis on että nyt haluan tehdä jotain ihan muuta kuin istua. (Ja silti nytkin tässä vaan istuskelen kattelemassa reissukuvia ja kirjottelemassa, voi mua..) Gotlanninkuvia ja ehkä myös vähän juttua itse paikanpäältä tulossa myöhemmin, nyt ei kestä yhteen putkeen enempää istua.. (Meinasin tähän laittaa että nää kuvat on Ruåttista, mutta niinhän ne Gotlannistakin otetut ehkä kuitenkin on :o)

Syyslomasuunnitelma ja taivallinen tanssiesitys

Nyt on joku ihme maailmanvalloitusmoodi päällä, kun taas pitää olla reissuun lähdössä.. (eikä muuten edes ole viimeinen reissu jota oon suunnitellu :o) Alunperäinen ajatus oli lähteä asuntoautoilemaan Pohjois-Norjaan, mutta Mies oli vähän epäilevällä kannalla sen suhteen, että jos kuitenkin tulee jo lunta ja siellähän sitte ollaan. Ja tottahan se on. No jos ei Norjaan, niin seuraava vaihtoehto olisi sitten ajella vaikka Ruotsin itärannikko Haaparannalta Tukholmaan. Ehdin vain mainita tämän vaihtoehdon ääneen, kun Mies jo kysyi että "etkö sinä oo aina halunnu mennä Gotlantiin?" Joo, todellakitodellaki olen. Joten sinne ollaan kohta menossa!!

Pari iltaa ollaan tuijoteltu taivaalle, kylmästä viis. Semmoset revontulet ettei ikinä ennen, niin kirkkaat ja eläväiset! Onnistuin ottamaan muutaman kuvankin niistä. Nykyinen kamera ei osannut tarkentaa yhtään mihinkään, enkä osannut löytää siitä manuaalitarkennusta. Vanha iso järkkäri sen sijaan tottelee käsintarkennusta, mutta yritäpä tarkentaa pimeässä tarkasti johonkin mitä et näe.. Tämmönen kuvatus kamerasta kuitenkin ilmestyi (ja monta muutakin ei ihan yhtä hyvää), olen kyllä ihan tyytyväinen.

Parit huurteiset

Kävin taas pikku aamukävelyllä tuolla riihen nurkalla ihastelemassa huurteista maisemaa. Jotenkin tämä kaikki kauneus on jo käynyt niin tutuksi, ettei siitä saa enää sellasia elämyksiä kuin joskus aiemmin. Pikkusen huolestuttavaa on se, ettei enää pysty tuntemaan ylitsepursuilevaa kiitollisuutta ja onnea tästä maisemasta.

Yritin kyllä kovasti. Seisoskelin valossa miljoonien eriväristen kimmeltävien jalokivien keskellä hiljaa pitkän tovin, ja yritin vangita muistikortille sen mitä näin. Eihän se koskaan samanlainen ole. Ehkä siksi fiilikset onkin laimeampia, ehkä maisema pitäisikin vain tuntea täysillä eikä hosua kameran kanssa. Vielä en kuitenkaan halua luopua.

Aamun kuvat

Eka pakkasyö ja auringonnousu

♥♥♥

Ei mulla muuta