Savotsialaiset

Jokunen vuosi sitten en edes tiennyt olevan olemassakaan sellaista tapahtumaa kuin Venetsialaiset. Tässä sitä nähdään miten hyödyllistä on lueskella blogeja :o) Tänä vuonna meillä vietetttiin ekaa kertaa mökkeily-(?), veneily-(?), no vaikkapa uiskentelukauden päättäjäisiä.

Mitenkään ei etukäteen muistettu varautua, mutta onneksi Mies oli ostanut jääkaappiin pari pakettia makkaraa, ja minä kaivoin eteisen kaapista kaikki ulkotulien jämät. En ole mikään kummoinen kynttiläihminen, mutta vuosien varrella on sentään muutaman kerran tullut ulkotulia osteltua, harvemmin sitten niitä on käytetty.. Olipahan nyt mistä ottaa.

Meillä on (taas) puoli porukkaa flunssassa, joten vähän pienemmällä porukalla suunnistettiin metsän läpi lammelle makkaranpaistoon ja istuskelemaan pimenevään iltaan. Mukana oli kasa vilttejä ja villaa, ja hyvä että oli.. Ja hyvä että oli yksi taskulamppukin pakattu mukaan, eihän siellä pilkkopimeässä metsän siimeksessä muuten olisi nähnyt kotiin palata :o)

Hirvi(kärpäs)polku

Naapurikylältä löytyy luontopolku nimeltään Hirvipolku. Joku innokas kätköilyjamppa on käynyt piilottelemassa polun varteen kasan kätköjä, joten saatiin tässä yhtenä iltana houkuteltua poikasetkin matkaan vähän reippailemaan.

Nelisen kilometriä taivallettiin vaihtelevissa maisemissa vaihtelevassa kelissä. Polussa oli välillä vähän haastavampia pätkiä, metsäkone oli käynyt jylläämässä paikalla ja hävittänyt polun paikoin lähes kokonaan. Onneksi osattiin lukea reittimerkkejä puiden kyljistä.

Pojat nappaili kätköjä (niissä ei paljon etsimistä ollut), ja minä nappailin kuvia siinä samalla kun porhallettin eteenpäin. Ei paljon pysähdelty, ja silti koko polun kiertämiseen meni kaksituntinen. Lopussa alkoi jo hämärtää, ja kengätkin oli ihan märät..

Saatin me vähän saalistakin. Ei me varsinaisesti lähdetty mitään poimimaan, mutta onneksi oli pipo taskussa. Niin ja niitä hirvikärpäsiä löytyi niskasta vielä kotonakin..

Kiitti mulle!

Joskus rankan, helteisen ja työntäyteisen kesäpäivän päätteeksi voi notkua yötä myöten koneella, huomata sähköpostissa ilmoituksen elokuun lopun hyvän olon joogaviikonlopusta, ja sen enempiä ajattelematta ilmoittautua mukaan.

Hyvän olon viikonlopun viimein koittaessa voi jo perjantaiaamusta asti olla hyvällä mielellä, saada päivän aikana vielä lisääkin hyviä uutisia, iltapäivällä ajella ihanassa säässä hymy korvissa hyvän musiikin siivittämänä sen sata kilometriä leiripaikalle (tarpeeksi kaukana mutta silti sopivan lähellä), tavata siellä kaikki mahtavat tyypit joista ei ennen tiennyt kenestäkään mitään (paitsi open tunsin, sekä yhden leiriläisen viime kevään vastaavalta viikonloppulomalta).

Kokonaisen viikonlopun voi siis viettää syöden hyvin, joogaten, venytellen, rentoutuen, saunoen, uiden, jutellen, nauraen, ulkoillen, nukkuen, ja aamusta taas sama homma uudestaan. Tällä kertaa mukana oli myös FLT ravintovalmentaja, ja saatiin mainiot luennot siitä mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Saatiin myös yllätysesiintyjä lausumaan runoja ja laulamaan kitaran säestyksellä.

Tänään kotiin ajeli hyvin energisoitu, ihanan viikonlopun voimaannuttama ja hetkeksi kaikki huolet unohtanut tyyppi. Ilman pauhaavaa radiota, jotenkin vaan tuntui siltä etten halua kuunnella yhtään mökää. Kiitti mulle että lähdin, kyllä kannatti!

Pieni kurkistus..

tämän hetken projektiin :o)

Tästä lähettiin (onpas vaan niin kalsea kasaritiili-ilmestys..):

Ihan itte tein (no, oikeesti Mies näytti ensin mallia, ja teki seinän alimmat tiilirivit)!

Seinä jää ehkä tälleen, mutta leivinuuniin vetästään toinen kerros siinä toivossa että siitä tulis vielä vähän valkosempi :o)

Mökkituliaisia

Pojat oli viikonlopun mökillä, tai niin luulin, mutta ne kävikin mökillä vain nukkumassa. Oikeesti ne oli retkeilemässä ja kätköilemässä, kävivät näkemässä Korouomankin. Se onkin sellanen paikka, jonne olen aikonut joskus mennä. Vaikka sanoivat heti ettei mulla ois kunto riittänyt.. Eli jotta sinne joskus pääsisin tarvitsen vain paremman kunnon, seuralaisen sekä suunnitelman. Hienoja kuvia toivat tuliaisiksi, onhan sekin jo jotain :o)

Arki ja outous

Arki siksi että huomenna alkaa sillä toisellakin poikasella koulu, ja outous siksi että tänään meiltä lähti toistaiseksi viimeinen vapaaehtoinen kohti uusia seikkailuja. On kyllä melkoisen ontto ja oudohko olo, kun viimeiset seittemän viikkoa on talossa ollut vieraita joista on vähitellen tullut melkein kuin perheenjäseniä. Nyt totutellaan siihen ettei niitä hetkeen ole, tehdään ehkä vähän kotihommia kun koko kesä on painettu töitä pellolla, ja ihmetellään kun ei tarvikaan puhua englantia joka käänteessä. Eikä hetkeen vietetä iltoja elokuvia katsellen, lautapelejä pelaillen tai ison pöydän ääressä istuen ja jutellen yömyöhään. Onneksi seuraava vapaaehtoistyöläinen tulee jo ensi viikolla :o)

Vielä kerran: kesä ♥

(Ihan siltä varalta että se oli nyt tässä ja seuraavaa pitää odottaa mooonta kuukautta..)

Jännittävän viikon lopuksi

(Kuvat viikon takaa Hailuodosta lintutornilta, johon jopa minä uskalsin kiivetä.)

On kyllä viikkoon mahtunut säpinää ja jännitystä vaikka muille jakaa..

On ollut ambulanssikyytiä, verikokeita, muutama päivä sairaalassa, eli ärhäkkä määrittelemätön suolistotulehdus.

On ollut läjäpäin herkkuja, kahteen otteeseen vieraita, makkaranpaistoa, paljon uimista, eli ykstoistavuotissynttärijuhlat.

On ollut hellettä, kuumaa, janoa, ötököitä, mahantäydeltä marjoja, asiakkaita, eli sitä kesäistä ihanaa normiarkea.

On ollut hajonnut ja uusi pyykkikone, eksymistä, rengasrikko, mehiläiskoulutusta, eli perjantai-illan pikku reissu kaupunkiin.

Nyt on kaikki hyvin, kotona ja terveenä, ja huomenna tulee vielä lisää vieraita juhlimaan synttäreitä. Maanataina alkaa peruskoulu, ja meillä on enää yksi peruskoululainen.

Silloin Marjaniemessä

Parasta Hailuodossa: punaiset mökit, keltaiset kukat, horsmat, rantavehnät, puupolut, kivet, rantahiekka, meri, tuuli, aurinko, aalloissa polskuttelu, hiekkaiset varpaat, kiireettömyys, kesä ♥

Taas sama ajatus kuin viimeksi: tänne kun pääsisi joku elokuu kokonaiseksi viikoksi.