Poikki, halki ja pinoon

Parin viikon aherruksen jälkeen kahden miehen halkotalkoot alkaa olla siinä pisteessä, että puut ei ole loppumassa vaan järki on. Pitääkö navetan heinävajaan tosiaan tehdä vielä lisää lokeroita, että saadaan mahdutettua toiset viistoista kuutiota saunapuita ja uunipuita? Kuka oikeesti saunoo tai lämmittää uunia noin paljon? Ja kuka jaksaa raahata puut navetasta asti sisälle? Tai voisko joku vaikka rakentaa sen pihasaunan, niin puunkulutus ehkä lisääntyis..? (Onneks sentään on moottorisaha, sirkkeli ja halkomiskone :o)

Kevätmetsässä ♥

Aurinkoisena kevätpäivänä ihan parhautta on mennä metsään vaikka halailemaan puita. Maagisen valon vangitseminen kuviin on vaikeeta! Eikä metsänkeijut paljon pysähtele että niistä kuvia saisi..

Äly hoi?

Luomulehti 2/2014, s.9:

"Laki määrittää tarkasti mitä pakkausmerkinnöissä tulee ja mitä niissä saa ilmoittaa. Gmo:sta on ilmoitettava vain jos lopputuote sisältää yli 0,9% gmo-ainesosia. Tuotantovaiheessa käytetyistä muuntogeenisistä organismeistä ei kuluttajaa tarvitse informoida. Onko kuluttajalla todellisuudessa valinnanvapautta, jos hänellä ei ole mahdollisuutta saada informaatiota ostopäätöstä tehdessään tuotteen tuotantomenetelmistä?
 

Mummo kun kanasensa niitylle ajoi... Munapakettien kyljessä näkee edelleenkin iloisesti niityllä tepastelevia kanasia, mutta todellisuudessa siitä on aikaa kun tavanomaisessa tuotannossa on kanoja yleisesti laiduntamaan päästetty. Kuvituksella ja nimityksillä voidaan luoda tuotannosta jos jonkinlaista mielikuvaa, mutta faktoihin perustuvan kuluttajainformaation esittäminen kananmunien pakkausmerkinnöissä on erittäin rajattua. Siipikarjatuotteiden osalta EU määrittää tarkasti mitä pakkausmerkinnöissä saa ilmoittaa, eikä gmo-vapaus kuulu tähän sallittuun informaatioon. Ei ole siis ihme, että gm-soijaa sisältävät käytännössä kaikki suurten valmistajien kananrehut luomurehuja ja paria poikkeusta lukuunottamatta. Välttääkseen muuntogeenisen tuotannon tukemista kuluttajan ainoaksi vaihtoehdoksi jää luomumunien valinta. Normikuluttajan lisäksi moni kotitarvekanalan pitäjä on joutunut myös hämmästelemään gmo-vapaan rehun hankalaa saatavuutta ja aikaisempaan verrattuna korkeaa hintaa. Gmo-vapaana on saatavilla ainoastaan Suomen Rehulta irtona Tiiviste-Punaheltta Plus ja luomuunkin soveltuva Luonnon Punaheltta sekä Raisiolta Munitus-Herkku täysrehu. Pienemmistä valmistajista ainakin Rehux Oy:n siipikarjanrehut ovat toistaiseksi gmo-vapaita. Gm-soijan käyttöä on halvemman hinnan lisäksi usein perusteltu tavanomaisesti tuotetun soijan vaikealla saatavuudella. Nämä perustelut saatavuusongelmasta tuntuvat hieman ontuvan Finnproteiinin avattua Uudessakaupungissa Euroopan suurimman soijanjalostamon, joka käyttää vain gmo-vapaata soijaa. Gmo-vapaan soijan maahantuonti on tämän johdosta moninkertaistunut, mutta jalostamon lopputuotteet ohjautuvat suurelta osin lohenrehuksi Norjaan, koska siellä on todettu tärkeäksi pitää tiukasti kiinni gmo-vapaudesta."

Homemade makkara

Mä en ole mikään suuri makkaranystävä, pystyn tulemaan toimeen varsin hyvin ilman minkäänlaisia makkaroita. Lapsena sain nakkikammon, ja kesti aika kauan selättää se. Mies kävi hiihtolomalla makkarakurssilla, ja onhan se totta että itsetehdyt makkarat on ihan eri asia kuin kaupan makkarat. Ei ole fosfaatteja, arominvahventeita, nahkaa sun muita täyteaineita eikä epäilyttäviä ainesosia.

Eilen oli taas sellanen tuulispäivä ettei ulos ollut mitään asiaa, joten Mies päätti askarrella makkaroita. Oli varautunut puuhaan tilaamalla metrikaupalla possunsuolta ja puolikkaan possun (ilman päätä ja sorkkia), josta saatiin makkarantekoon tarvittaaa ihonalaiskudosta ja jauhelihaa (sekä tietysti pakastin puolilleen paisteja, fileitä ja sitä jauhelihaa plus koirille rapsakaksi paistettavaa nahkaa).

Makkaroita tehtiin kaksi erilaista satsia. Molemmissa on pohjana possun ja hirven jauheliha, possun ihra ja sipuli, ja mausteina suola ja valkopippuri. Toiseen satsiin laitettiin lisäksi tuoretta persiljaa ja kuivattua salviaa, toiseen tuli pottumuusia, valkosipulia ja oreganoa. Makkaramassat oli tosi hyvänmakuisia kun niistä paistettiin koekakut pannulla, ja mun mielestä koko makkaranvalmistuksen olisi voinut lopettaa siihen vaiheeseen.. Vaan olihan Mies mielissään kun sai pakastimeen ison varaston herkkumakkaroita, ihan itse tehtyjä.

Löytö

Joskus kun on ylimääräistä aikaa voi vaikka poiketa valtatieltä pienemmälle ja ajella määränpäähän ihan outoa reittiä pitkin hissukseen, katsella uutta ympäristöä hämmentyneenä siitä ettei tiennyt moista olevankaan vaikka ihan melkein kotinurkilla ollaankin. Ja jos vielä jää aikaa voi mennä kirjastoon, vaellella hyllyjen välissä hissukseen ja odottaa jos joku kirja ilmoittaa haluavansa lähteä mukaan. Tällä tavalla löysin Helinä Siikalan Elämän ekaluokkalaiset.

Ahmaisin puoli kirjaa heti jo kirjastossa, loput pienissä pätkissä päivien kuluessa koulun pihalla odotellessani. Ja vaikka takakannessa mainostetaankin että kirja sisältää lohdullisia ajatuksia elämän ensikertalaisille, mulla on ollut kyyneleet silmissä vähän väliä. Kiitoksen voimasta, Läsnäolon äärielämys, Sanan mahti muistakaamme, Mitä jos luottaisimme?, Vähän on monesti enemmän, Se on mitä se on, Kuinka hallita hallitsematonta, Riittäisikin pelkkä tieto, Ongelmana ongelmat, Lapsi osaa, Luontoa kyllä riittää, Ilon ilmainen oppi, Kun turha käy turhaksi, Pelon voi voittaa, Luota lapseen, Hyvä kuolema, Ne kuulkaa ajattelevat, Tahdotaan hyvää, ja monia muita muutaman sivun pikkutarinoita, pohdiskelua elämästä. "Sillä ihmisen keskeinen tarve on tuntea olevansa olemassa, elävänsä ainutkertaisena itsenään."

Nessut esiin:

"Nuoren äidin, koulutetun, älykkään ja kauniin naisen oli mahdotonta hyväksyä, saati rakastaa kahta alle kouluikäistä lastaan. Lapset eivät kerta kaikkiaan olleet sellaisia kuin äiti olisi toivonut. Mitkään keskustelut, mitkään näkökulman vaihdot eivät auttaneet. Äiti ei halunnut hyväksyä niin epäonnistuneita lapsia. Kerran sitten kuulen sanovani, että tiedän lääkkeen joka varmasti tehoaa. Se tosin on pahanmakuista eikä se muuta lapsia vaan äidin mielen. "Pistät vain joka ilta ja aamu kädet ristiin ja kiität. Sanot yksinkertaisesti, kiitos, että juuri nämä kaksi ovat minun lapsiani ja kiitos, että he ovat juuri sellaisia kuin ovat." - - - Potilaani ei ota käyttöön "ihmetippoja". Itse aloitan samana iltana ja uskollisesti, joka ilta ja aamu, ristin kädet ja kiitän. Jonain iltoina joudun sanomaan, etten millään voi tuntea kiitollisuutta tänään, mutta kiitän kuitenkin, ja siellä jossainhan te minua itseäni paremmin tiedätte sydämeni tilan. Jatkan kiittämistä ja vähitellen huomaan kiittäväni muistakin läheisistä ihmisistä, erityisesti vaikeimmin kiitettävistä. Noin parin vuoden kuluttua kuulen eräänä iltana hämmästyen, että kiitän itseäni. Kiitos, että olen juuri tämä ihminen ja että olen juuri tämmöinen kuin olen ja että elämäni on ollut juuri semmoinen kuin se on ollut ja on."

"Vuorokaudessa on esimerkiksi 24 tuntia. Käytän niistä 10 puolilla keuhkoilla hengittäen työmatkoihin ja työhön, josta en saa kehnon palkan lisäksi edes yhtään iloa ja innostusta. Nukkumiseen menee 6 tai 7 tuntia. Se on jo 16-17 tuntia ja jää 7 tai 8 tuntia. Niistä pari meni jo aamuaskareisiin ja jää siis 5 tai 6, joihin on tungettava ostokset, lasten päivittäiset tarpeet ruuanlaitosta iltasatuun ja enkan kokeitten kuulusteluun, pojan bändin tuoreimman kasetin kuunteluun. Jossain välissä on pestävä, silitettävä ja järjestettävä pyykit, siivottava, hoidettava kukat. Johonkin olisi sovitettava mahdolliset muut ihmissuhteet, harrastukset ja huvitukset. Jääkö yhtään tuntia omille tarpeilleni, yksinololle tai itseni hoitamiselle? Missä välissä löhöillä vaahtokylvyssä ja laittaa kasvonaamio, hoitaa kädet ja varpaat, lukea rakkausromaani tai uusinta tietoa avaruudesta, lörpötellä puhelimessa ystävättären kanssa, katsoa television tylsää viihdesarjaa, mennä shoppailemaan, näyttelyyn, elokuviin, lenkille tai kuntosalille, maleksimaan kevätmetsään, kaupungille, kahville tai kaljalle sinkkuystävättären kanssa? Tai mitä nyt kenenkin tarpeet ovat. Tiedänkö edes omiani? En ole myöskään selvittänyt, ketä varten kodin pintojen pitää kiiltää ja lakanain kahista. Ettei vain olisi koko siisteysnormisto peräisin vanhoilta ajoilta, jolloin äidit olivat kotona ja useilla vielä pari pikkupiikaa apuna? - - - "Kaikki aina vain vaativat eikä kukaan koskaan..." Paha kyllä totta, jos itsekin aina vain vaadin itseltäni enkä koskaan kuuntele ja kunnioita omia tarpeitani. Joku viisas on sanonut, että maailma ja toiset ihmiset kohtelevat minua aina yksi yhteen niin kuin itse kohtelen itseäni."

On ollut kaikenlaista

Esimerkiksi viime viikolla on ollut kauniita mutta julman tuulisia päiviä, jolloin oli viikonlopun luvatun lumisateen pelossa ihan pakko päästä pihalle puuhastelemaan silläkin uhalla että pipo meinas lähtä lentoon. Ja kun maa on vielä ihan jäässä eikä mitään muuta järjellistä voi tehdä, ollaan raivattu risuja ja kaadettu pari puuta. (Eikä sitä lunta sitten koskaan tullutkaan. Jospa ensi yönä sitten..)

Ja sitten on ollut niin, että viime viikon flunssassa kotona lojunut lapsi vei "mun" tietokoneen olohuoneeseen, että pystyi katsomaan telkusta animea. Ja kun kone ei ole ollut paikallaan, ei siinä ole tullut istuskeltua yhtään.

Paitsi tietysti on ollut niin, että olen sitten istuskellut yläkerran koneella, tekaissut taas yhtä kuvakirjaa vähän eteenpäin, tosin nyt se jumahti siihen että kuvat loppui kesken vaikka vapaita sivuja olisi vielä muutama. Ja olen myöskin pitkästä aikaa koukuttunut Pinterestiin (voi mua!), sitä voi onneksi(?) selailla tabletillakin..

Ja sitten on ollut ihan sitä normiarkea: koulua, kavereita ja harrastuksia, sekä pikkutyttyrän hoitamista päivisin. Kun hommaan lupauduin, niin ajattelin että siinähän se sivussa hoituu yks lapsi. No, ehkäpä aika on kullannut muistot tai jotain, mutta kyllä se todella vaatii kaiken huomion koko hereilläoloajalta. Että omat hommat tehdään sitten päiväunien aikaan tai iltasella kun Neitikin on kotona.

Lisäksi meillä on meneillään megaluokan halkotalkoot, jotka tähän mennessä on tosin olleet maksimissaan kahden hengen talkoot. Mettässä on paljon tuulenkaatoja ja puita jotka pitää kaataa, että kunhan ne kaikki saadaan haloiksi niin ei ainakaan kymmeneen vuoteen lopu polttopuut kesken.

Voi valinnanvaikeus!

Olen hieman yllättäen kahlaillut läpi tapettitalon mallikirjaa.. Löysin sieltä muutaman suosikin, jotka sopii sekä mun makuun että mun mielestä tänne hirsien keskelle. Tadaa! Tässä ovat top 3 ehdokkaat (kyljellään):

Lukko:

Paratiisi:

Lumikide:

Tässä myös näkee hyvin sen, että kannattaa todellakin tilata se mallipala, väri voi olla hyvinkin eri kuin miltä ruudulla näyttää.. Pientä sävyeroa on pohjavärien kesken havaittavissa, tosin ei sävyt tässäkään ihan oikeat ole.

Halusin vaalean, nämä kaikki on kyllä sitä kun vertaa tuohon tummaan keltaiseen hirteen.. Täytyy muistaa, että nuo ovetkin tulevat lopulta olemaan valkoiset, eikä tuota hirsiseinää sitten näkyis tässä kohtaa enää ollenkaan, toki sitä on heti nurkan takana tarjolla runsain määrin. Munsta nuo kaikki kävis oikein hyvin tuohon. Ennenkuin näin tapetit livenä, tykkäsin eniten ehkä lumikiteestä tai lukosta. Nyt kun ne on tuossa seinällä, ehkä paras onkin tuo paratiisi.. Tai lukko, tai on tuo lumikidekin tosi hyvä..

Meiltä löytyis jo valmiiksi tämmöstä liekö Laura Ashleyn tapettia pari rullaa. Ei vaan nyt näytä ihan nappivalinnalta tähän paikkaan, vaikka pohja onkin vaalea ja kuvio selkeä. Ja ois meillä jossain tuolla jemmassa myös kirsikkapuuta jokunen pätkä, mutta ei sekään oikein tähän ole se paras vaihtoehto. Vaikeeta on valita!

Siinäpä nyt keikkuvat seinällä hetken mutusteltavana. Katotaan sitten jonkun ajan päästä mikä noista alkaa näyttää meidän seinältä. Kuitenkin mikä vaan on parempi kuin tämänhetkinen :o)

Välietappi

Huh! Nyt on maalattuna kaikki portaat sekä pikku läntti lattiaa portaiden alta. Muutama lauta aina kerrallaan, päälle pahvisuikaleet suojaamaan kissantassuilta (ja koirat teljettyinä eteiseen/pihalle). Lisäksi Mies on rakentanut palikat, jotka kiinnitetään askelmien alle, jotta portaista tulee umpinaiset eikä portaikosta enää lentele kaikenmaailman pölyä ja karvatolleroita alakertaan. Ne palikatkin maalasin jo kahteen kertaan. Paitsi että valmiina on vain portaiden suoran osan palikat, tuohon mutkaan tulevat täytyy vielä kasata ja maalata. Ja kun portaista tulee umpinaiset, pitää valaistus miettiä uusiksi sekä portaiden ylä- että alapuolella.

Niin ja eikä tuo lattiakaan ole ihan vielä kokonaan maalattu, vasta tuosta poikien huoneiden ovien ja vessanoven välistä. Täytyy jatkaa vielä tuonne taaksepäin ihan portaiden alle asti, ainakin siihen mistä sen komeronseinän on tarkoitus alkaa. Onhan tässä vielä tänä iltana aikaa, ja ehkä huomennakin, jos ne neitoset palailee kotiin vasta viikonloppuna. Niin ja sitten se komero pitää vielä rakentaakin.. Mietinnässä on tehdäänkö tylsä tavallinen pystypaneeliseinä, vai leveämpää hirsipaneelia vaakaan, vai mitähän tehtäis..? Ja sitten täytyy tietysti maalata kaikki nuo "ihanat" puunväriset ovet, ja valita tapetti hirsiseinänpätkään (haluan ihan pakosta tapettia johonkin, edes pikku pätkän portaiden alle jos ei muualle..), sekä miettiä miten se tapetti hirsiseinään laitetaan.. Mietin vielä tuon tumman paljeovenkin kohtaloa, siitä mennään meidän puku-, kodinhoito- ja saunatiloihin, ja siitä menee myös oikoreitti keittiöön. Ehkä se ei sitten niin pahalta näytä kun muut pinnat on kunnossa. Poikien kynnyksetkin pitää vielä maalata, ja ovien listat, ja portaiden reisilankut (?), sekä rakentaa portaikkoon uudet kaiteet. Ei tämä "pikku porrasremppa" ihan hetkessä valmistukaan..

Lomalainen tässä, hei!

Ai että on ollut hienoa hellittää kaikista arjen kiemuroista! Kolmen päivän joogaleiri oli kyllä niin mahtava startti lomaan, ei päässä pyörineet mitkään kotiasiat yhtään. Paikka oli hieno, ja riittävän lähellä, n. 80 km suuntaansa. Keli oli harmaa, metsäreitit hirmu liukkaita, ja luntakin tuli monta senttiä. Parasta antia oli istua valmiiseen pöytään ja lappaa lautanen kukkuroilleen toisten tekemää ruokaa! Siihen vielä kolme ja puoli tuntia joogaa päivässä, saunomista, hemmottelua, hierontaa, ulkoilua, rentoutusharjoituksia ja päälle yhdeksän tunnin yöunet, niin voisko sitä paljon enempää edes toivoa..

Ja loma jatkuu kotona. Sillä välin kun olin pois, Neiti ja pikkutyttyrä olivat lähteneet omille reissuilleen, samoin Mies ja pojat omilleen. Ihan luksusta olla kotona vain yhden lapsen kanssa, tosin sillä on kaveri kylässä muutaman päivän, mutta kuitenkin. Ja Mies oli siivonnut keittiönkin ennenkuin lähtivät ♥ Olen nautiskellut kotitöistä, lenkkeillyt koirien kanssa, löhöillyt, sekä tietysti maalannut vaikka mitä. Nyt täytyy lähtä ostamaan uusi lattiamaalipurkki, ja mielessä kävi että josko leipoisikin jotain, voi vaan olla liian vaarallista näin vajaalla miehityksellä. Tosin ne ukkelit taitaa kotiutua jo tänä iltana.

Ja ajatella että näitä päiviä on vielä lisääkin!