Luvassa lennokas loma

Tänään ollaan kaikki vielä samalla paikkakunnalla, mutta huomenna jo jakaannutaan sinne sun tänne. On mangakurssia, joogaleiriä, elokuvia, erikoiskasvikoulutusta, makkarantekokurssia.. Jotkut lähtee kyläilemään mummulaan, toiset mummin ja ukin luo, toiveena olis nähdä serkkujakin. Silti koko ajan joku päivystää kotona, kun eihän noita elukoita voi tänne keskenään jättää. Niin ja ne maalausprojektitkin olisi toiveissa saada valmiiksi, tai ainakin etenemään. Vaikka yleensä lomalla parasta on se, ettei kenenkään tarvi lähteä mihinkään, nyt tuntuu hyvältä että on menoa ja meininkiä.

Lempipäivä

"Sanohan sinä, Puh, mikä päivä tulee maanantain jälkeen?"

"Minkä jälkeen?" kysyi Puh.

"Maanantain. Kyllä sinä tiedät - ensin maanantai, sitten..."

"Puh hyvä", sanoi Pöllö, "kaikki tietävät että se on toistai."

"Onko?" kysyi Puh.

"Totta kai", sanoi Pöllö. "Sehän on viikon toinen päivä."

"Ai, niinkö se menee?" kysyi Puh.

"Hyvä on, Pöllö", minä sanoin. "Mikä sitten tulee toistain jälkeen?"

"Kolmantai", sanoi Pöllö.

"Pöllö, nyt sinä vain sekoitat asioita", minä sanoin.

"Nyt on tiistain jälkeinen päivä, eikä se ole mikään kolmantai."

"Mikä se sitten on?" kysyi Pöllö.

"Se on tänään!" vinkaisi Nasu.

"Minun lempipäiväni", sanoi Puh.

Uusia kurveja

Tanskalaisessa pajukirjassa oli vaikka mitä kivoja ohjeita. Aloitin punomaan koria nimeltä Höstkurve, jätin sen kesken ja sen sijaan punoin suomalaisen kirjan ohjeella vähän erilaisen korin. Tuollainen puolipalloinen kehyskori syntyi kurssilla päivässä. Aika nopea ja mukava tekniikka, ja taas pikkasen erilaista kuin aiemmin tekemäni. Höstkurvesta puttuu vielä sanka, sitä jatkan ehkä ensi kurssilla.

Keräsin kaikki viime vuosina punomani korit hangelle yhteiskuvaan. Onhan noita tullut näköjään tehtyä. Yhdestä on toinen ripakin jo hävinnyt. Harmi vaan kun nämä kaikki on tehty tuoreesta pajusta, eli tarkoittaa sitä ettei niitä saisi pitää sisällä, muuten kuteesta tulee liian harva kun pajut ohenee kuivuessaan. Ja kaikkihan noista aiemmista on kyllä sisällä aikaansa viettäneet liian kauan. Turpoaiskohan ne entiselleen jos ne upottaisi hetkeksi vaikka hankeen.. Tämä uusi kori roikkuu nyt pihalla koukussa oven vieressä, siitä se on kätevä nappasta vaikka kauppareissulle mukaan.

Näin tänään auringonsäteen

Todistettavasti meillä paistoi tänään aurinko. Ainakin niin kauan, että ehdin sitä ääneen hämmästellä, hakea kameran, kuvata muutaman kuvan sisällä ja vielä ulkonakin. Ei se enää sitten paistanut, kun olin lähdössä koirien kanssa kävelylle, ja kamerastakin hyytyi akku kesken lenkin. Pakkasta muutama aste, ja tunnissa sai kivat nipistelyt poskiin, sormiin ja reisiin ainakin. Lenkin jälkeen maistui mukillinen pakuriteetä sekä supersmoothie: mustaherukkaa, mansikkaa, cashewpähkinää, banaania, jukurttia, li(m)otettuja chiansiemeniä, raakakaakaota, kaikki tietysti luomua. Nams!

Sitku

Sitku Neiti lähtee pikkutyttyrän kanssa hiihtolomareissuun, me päästään maalaamaan portaikon taustapalikat, yks kirjahylly, vähän lattioita ynnämuuta ynnämuuta. Meillähän oli täällä syksyllä just huonekalujen muljutusoperaatio huoneesta toiseen käynnissä, kun saatiinkin yllättäen lisää asukkaita maalaushuoneena käytettyyn ylimääräiseen huoneeseen, ja hommat jäi sitten pahasti kesken.

Sitku saadaan portaikko levytettyä umpeen ja rakennettua portaiden alle pieni kaappi, päästään miettimään miten tapetoidaan tuo poikien huoneiden oviseinä ja millä tapetilla (jollain valoisalla). Jossain vaiheessa saadaan lattiakin siitä kohtaa maalattua, ja sitten meillä onkin ihanan valoisa portaiden alusta ja vessanoven edusta.

Sitku meillä on portaiden alla se kaappi, voidaan tunkea sinne kaikki tämä sisällä ajelehtiva puutavara joka tällä hetkellä odottaa pääsyä sinne jossain hamassa tulevaisuudessa odottavalle verstaalle. Kaappiin mahtunee myöskin kausiurheiluvälineet ja iso osa Miehen työkaluista. Ai että haluankin sen valmistuvan nyt heti!

On meillä täällä muutakin pikkupuuhaa, mutta niiden kimppuun käydään sitku tuo porrasremppa on voiton puolella.. Sitä odotellessa..

Viikonloppuvapaa!

Jos mää saisin päättää me vietettäis viikonloppu yhdessä, leivottais herkkuja, siivoiltais, tehtäis ruokaa, ulkoiltais, syötäis hyvin, juteltais ja naurettais, nukuttais hyvin, saunottais, avattais telkkari vasta kun Putous alkaa, oltais iloisia ja punaposkisia.

Oikeesti meillä pauhaa olympialaiset taukoamatta, ja jokainen istuu omalla ruudullaan tekemässä omia juttujaan, ja kun nälkä yltyy tarpeeksi niin tapellaan kuka joutuu tekemään ruokaa..

Anyway: Hyvää ystävänpäivää ja iloista viikonloppua just sulle ♥

Just plussalla, harmaata

5.30 herääminen, siivoilua, aamutoimet

8.00 pari puhelua, imurointia, pyykkiä, tiskiä

12.00 ruokaa, päiväunia, tunnin lenkki koirien kanssa

15.00 kirjastoon, kauppaan, ruuanlaittoa, blogeja

18.00 tanssitunti

20.30 saunaan, hyvää yötä

Erään Aku Ankan tarina

Hansu täytti 60 vuotta näköjään toukokuussa 1999. Juhlalehti oli parhaat päivänsä jo nähnyt, joten silppusin sivut, taittelin niistä hakasia ja punoin renkaaksi. Kivaa hommaa, samalla periaatteella huvittais tehdä karkkipapereistakin jotain. Mutta mitä käyttöä noille renkaille sitten keksisi..? Niitä voisi kuulemma yhdistää ompelemalla lieriöksi, ja liittää jonkunlaiseen pohjaan. Se ompeleminen ei vaan oikein oo mun juttu..

Tämä hetki

Pieni lainaus Charlotte Joko Beckin kirjasta Jokapäiväinen zen:

"Mitä eroa on järkevillä varotoimenpiteillä ja jatkuvalla huolissaan olemisella? Kuuluisa buddhalainen vertaus kertoo miehestä, jota ajoi takaa tiikeri. Epätoivoissaan mies hyppäsi kalliolta ja tarrautui viiniköynnökseen. Kun tiikeri yritti tavoitella häntä käpälällään, mies katsoi alas ja näki toisen tiikerin kallion juurella odottamassa, että hän putoaa. Kaiken huipuksi kaksi hiirtä jyrsi viiniköynnöstä. Tuolla hetkellä mies huomasi mehevän mansikan ja toisella kädellä viiniköynnöksestä riippuen hän poimi ja söi sen. Se oli herkullinen! Miten miehelle lopulta kävi? Sen tietysti tiedämme. Oliko se tragedia?

Huomatkaa että mies, jota tiikeri ajoi takaa, ei käynyt makuulle ja sanonut: "Oi, sinä ihana otus, olemme yhtä. Ole hyvä ja syö minut." Tarina ei kerro typeryydestä, vaikka tietyllä tavalla mies ja tiikeri todella ovat yhtä. Mies teki parhaansa suojellakseen itseään, niin kuin meidän kaikkien pitäisi tehdä. Jos kuitenkin joudumme viiniköynnöksen varaan, voimme joko tuhlata tuon viimeisen hetken tai arvostaa sitä. Eikö jokainen hetki ole viimeinen? Ei ole muuta hetkeä kuin tämä."

Supersunnuntai

Helmikuun hyvinvointipläjäys: 

positiivista ajattelua,

onnellisuuden etsintää,

koko kehon venyttelyä,

tietoista tiedostamista,

naurua, naurua ja lisää naurua,

reipasta ulkoilua,

tanssia melkein hengästymiseen asti,

 ja hyvää ruokaa.

Voi hyvin ystäväiseni ♥