Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Piristystä


Kaikilla on pahoja päiviä.
Tiedäthän ne kurjat päivät
jolloin olet allapäin, kärttyinen,
yksinäinen ja rättiväsynyt.
Päivät jolloin tunnet itsesi
pieneksi ja mitättömäksi
ja aina jotenkin riittämättömäksi.
Et pääse tilanteen tasalle.
Aloittaminenkin tuntuu mahdottomalta.
Olet turhautunut ja ahdistunut
ja sen vuoksi sinuun iskee kynsienpuremisvimma
jota voi seurata
suklaakermakakkujenahmimintavimma.
Pahana päivänä tuntuu kuin
ympärillä velloisi pelkkää synkeyttä.
Itku on koko ajan kurkussa etkä edes tiedä miksi.
Lopulta tunnet harhailevasi elämässä vailla päämäärää.
Paha päivä syntyy vähästä.
Ehkä huomaat heti herättyäasi
ettet ole aivan parhaimmillasi,
löydät uusia ryppyjä, olet lihonut hippusen
tai nenään on puhjennut mahtifinni.
Joku ehkä hylkää sinut, avioliitto kariutuu
tai saat potkut, nolaat itsesi julkisesti,
saat taakaksesi alentavan liikanimen
tai ehkä päivä vain on taas niitä
jolloin tukka ei tottele.
Työ voi olla piikki lihassa.
Paineet ovat hirmuiset astuttuasi
jonkun toisen kenkiin, pomo haukkuu
ja työtoverit käyvät hermoille.
Joskus on pää haljeta särystä,
välilevy luiskahtaa, hengitys haisee,
hampaassa on huono paikka,
maha on täynnä ilmaa, huulet rohtuvat
tai varpaankynsi kasvaa ikävästi sisäänpäin.
Mitä teen, mitä tee-een?
No, voit useimpien muiden tapaan
turvautua siihen laihaan lohtuun
että kaikki järjestyy lopulta itsestään.
Sitten saat lopun ikääsi varmistaa selustaasi, kun
pelkäät että kaikki menee taas päin mäntyä.
Ja samalla sinusta tulee äreä kyynikko
tai surkeasti vikisevä alistuja.
Kunnes masennut niin että käyt pitkäksesi
ja toivot että voisit vajota maan rakoon.
Järjetöntä, koska jokainen on nuori vain kerran
eikä kukaan ole vanha kahdesti.
Mistä sen tietää, mitkä ihanuudet odottavat
jo seuraavan kulman takana?
Onhan maailma pullollaan ihmeellisiä asioita,
joita kaikkia ei osaa nyt kuvitellakaan.
On hurmaavan lumoavia nuuhkaisuja
ja yhdessä syötäviä pikkuherkkuja.
Hei, ehkä sinusta tulee satumaisen rikas
tai vaikka maailmantähti (vielä joskus).
Taitaa kuulostaa kivalta?
Mutta malta, on muutakin!
On käsillään seisominen
ja pelit joita voi pelata,
jooga, karaoke
ja villi, hulvattoman kesytön tanssi.
Mutta kaiken voittaa romanssi.
Siihen kuuluu haaveksuvaa tuijottelua,
suloista kuiskuttelua, syleilyjä,
muiskuja,
taas muiskuja
ja muiskuja taas.
Entä miten saavutat tuon autuaallisen
"luikahdan juuri kuumaan vaahtokylpyyn" -oloisen tunteen?
Helposti.
Lakkaa ensin livistämästä pakoon aina kun harmittaa.
On aika astella pystypäin.
Nyt rentoudu. Hengitä syvään.
Yritä meditoida jos osaat.
Tai lähde kävelylle selvittelemään päätäsi.
Hyväksy se että joudut luopumaan
jostain mikä rasittaa tunteitasi.
Kokeile uutta näkökulmaa.
Ehkä syy onkin tällä kertaa sinun.
Uskalla silloin pyytää anteeksi
(se ei ole koskaan liian myöhäistä).
Jos joku muu toimii väärin,
ojentaudu täyteen pituuteesi ja sano:
"Tuo ei ole oikein enkä siedä sitä!"
Aina kannattaa pitää puolensa.
Ole ylpeä itsestäsi, mutta muista myös nauraa itsellesi.
Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi, koska joku niistä on.
Älä pelkää haukata enemmän kuin jaksat purra.
Ota riskejä.
Älä vitkastele. Sekaan vaan ja menoksi.
Eikö elämä juuri sitä ole?

-Bradley Trevor Greive

2 kommenttia:

Pääsky kirjoitti...

Kiitos piristyksestä !
Sitä ja näin rohkaisevia sanoja ei ole koskaan liikaa.

Jossu kirjoitti...

Kiitos!
Rohkaisevia sanoja tosiaan, melkein hengästytti lukea tekstiä eteenpäin. On aika astella pystypäin. Sekaan vaan ja menoksi. Nuo yritän painaa aiankin mieleeni!