Uusi viikko, uudet seikkailut

Jospa tällä viikolla ei olisi enää lisää lumitöitä, ei tulisi sähkö-, vesi- tai lämpökatkoksia, hajonneesta tietokoneesta saataisiin kaivettua turvaan kaikki tärkeät jutut, ei olisi mahatautia eikä kissat tiputtelisi kameraa lattialle niin että objektiivi vääntyy. Joogatuntia ei olisi peruttu, monot ei olisi liian pienet eikä ne haisisi ummehtuneelle, eikä läksyjä tehtäisi yömyöhään. Suksissa olisi pitovoidetta. Kukaan ei lähtisi kotiin kesken koulupäivän, eikä hammaslääkäri olisi puolta tuntia myöhässä. Auto ei pitäisi kummallista vikinää aina kaasua painettaessa, eikä halkeama tuulilasissa etenisi yhtään pitemmälle. Ei pelattaisi liikaa koneilla eikä katsottaisi iltamyöhällä telkkaria. Keittiön tyhjennys ei jumittaisi paikoillaan. Saataisiin nukkua tarpeeksi, ja herättäisiin niin ajoissa että pojat ehtii aamuisin koulubussin kyytiin. Aurinko paistelisi, koiran kanssa olisi kiva lenkkeillä ja joulun suklaamakkara sulaisi vyötäröltä. Mieltä rassaava puhelu tulisi soitettua, viime vuoden kirjanpito tehtyä ja kotisivu muutettua uuteen osoitteeseen..

Mukavaa viikkoa juuri Sinulle!

Seitsemän ennenjulkaisematonta

Kaunista, oikein kaunista ja kylmää talvipäivää ihanat kamut! Aurinko paistaa ja mielikin on valoisa. Mua on muistettu tunnustuksella, tai oikeastaan kahdellakin. Nämä tuli oman onnen sepältä, kiitos paljon!



Leikkiin kuuluu kertoa seitsemän faktaa itsestään. Tällaset on mukavia tehtäviä. Tässäpä siis seitsemän ennenjulkaisematonta paljastusta:

- En käytä sukkahousuja. Ikinä. Viimeksi joskus pienenä puin sukkikset jalkaan. Hyi kun ne on tiukat, kylmät ja roikkuu polvissa. En ymmärrä miten kukaan moisia kapistuksia vapaaehtoisesti käyttää. Nyt olen jo jonkin aikaa suunnitellut legginssien hankkimista ja hameiden pitämistä! Saapa nähä vaihtuuko tämä kalsari/farkkutyyli ikinä.

- Tykkään pitkäkarvaisista miehistä, siis sellaisista joilla on siisti parta tai pitkät hiukset. Tai mielellään molemmat. Ei tarvi kuitenkaan olla mitään kauheeta rintakarvaviidakkoa. Vaikken kyllä ymmärrä miehiä jotka poistaa ihokarvoja.. Ja miehen pitää olla "pieni", siis jollain tapaa siro tai hoikka tai kaunispiirteinen. Sattumalta tuo oma Mies täyttää ihan kaikki em. vaatimukset..

- Nautin autolla ajamisesta aurinkoisina päivinä kun ei ole kiire minnekään. Ja kun edessä ei kukaan melkein sallittua nopeutta ajeleva paapparainen tuki tietä, eikä takana kukaan höngi niskaan. Ja mielellään tie on hiekkatie, maisemat kauniit ja radiossa soi iloinen musiikki.

- Kuuntelen (myös) kotimaista räppiä, ja jopa pidän siitä. Suosikki aikojen takaa on Raptori. Oikein harmitti kun en löytänyt niiden alkuperäistä cd:tä enää levyarkistostani. Onneksi löysin uuden levyn syksyllä kaupasta, siinä on myös pari uutta biisiä, joista ehdottomasti paras on Kumitissit!

- Pidän itseäni hyvänä tyyppinä. Sain muutama vuosi sitten teiniaikaiselta kirjekaveriltani kaikki lähettämäni kirjeet takaisin. Aluksi ajattelin etten ikinä kehtaa lukea niitä, mutta kun sitten luin, hekottelin ääneen. Hitsit että olenkin mahtava tyyppi! Meinasin ihan unohtaa että olen myös hauska, täytyykin ihan kiittää kirjekaveria muistutuksesta! Tykkään myös siitä naamasta, joka mua peilistä katsoo. Hymyilenkin sille usein. Harmi vaan että kamera ei näe asiaa samalla tavalla.

- Olen mielestäni suvaitsevainen. Hyväksyn kaikenkarvaiset, -väriset ja -laiset ihmiset ja eläimet, pääasia että jokainen itse on onnellinen. Ja ellei osaa olla onnellinen niin sitten ajattelen että harmi, ja toivottavasti tajuaa opetella. Paitsi yhtä asiaa en vaan siedä ja se on tupakanpoltto. Koko homma pitäis kieltää lailla jne.

- Oikeastaan olen aika laiska enkä kovinkaan siisti ihminen. Kestän helposti tätä kaaosta ympärillä, tosin jaksan aina kerran kuussa siitä miesväelle valittaa (siis huutaa pää punaisena että vois täällä joskus joku muukin jotain tehdä). Voisin tietysti alkaa reippaaksi ja laittaa itse paikat kuntoon, mutta.. enpähän taida jaksaa.. Laiskottelun taito on kuitenkin aika tärkeä osata.

Nyt en jaksa olla niin tylsä etten jakaisi tunnustuksia ollenkaan eteenpäin, mutta kuitenkin sen verran tylsä etten ala listaamaan viittätoista blogia, kuten kuuluisi. Tässä nyt muutamia (monella se jo onkin). Jos Sinulla ei vielä tällaista tunnustusta ole ja haluaisit päästä paljastelemaan salaisuuksia, tästä saa ottaa, näitä kyllä riittää :o)

Anun puutarha
Dahlia
Kotoisaa arkea
Marian koti ja puutarha

Maalaisunelmaa

Ensin tärkeisiin asioihin, eli kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Viikonloppuna istuskelin Neitin toimivalla koneella eräänkin tovin juutuupissa kuuntelemassa ehdotuksianne. Ja kylläpä sieltä löytyi monta uutta tuttavuutakin. Onnetar valitsi silmät suljettuina voittajaksi Ailan arpalipun. Onnea! Laitapa viestiä tulemaan, osoitetietoja ja pipon väritoivomusta (Novitan Puro/tämän kauden sävyt).



Sitten taas pieni tarina eiliseltä, sisältää roppakaupalla sitä "maalaisunelmaa" tai ehkä pikemminkin maalais-karua-todellisuutta..

Kesken aamupäiväaskareiden radio hiljeni. Siis sähkökatko. Pikkuhiljaa se alkoi hankaloittamaan työskentelyä, vesipumppu ei nääs toimi ilman sähköä. Ja jonkin ajan kuluttua alkoi tuntea senkin ettei maalämpöpumppukaan toimi. Ajattelinkin lämmittää leivinuunin. Joku järjen jättiläinen on aikoinaan sijoittanut halkoliiterin kauas pihan reunamille aitan taakse. Ja koska joulun alla kaupoista oli halkojenkuljetukseen sopivat ahkiot loppuunmyyty, olen kuskannut halot tähän asti lumikolalla. Mies kantaa ne ikean kassissa olalla, mutta Miespä ei ollut eilen kotona. Paitsi kännykkänsä oli jättänyt kotiin, varmaan siltä varalta etten voi soittaa ja pyytää tuomaan ruokaa tullessaan..

Täytyypä sanoa, että lunta on tullut hieman lisää siitä, kun viimeksi olen lumikolan kanssa ollut halkoja hakemassa.. Valehtelematta haarukoita myöten sai hangessa rämpiä jo mennessä. Varsinainen riemu alkoi kun olin saanut lastattua kolaan nähden himpun liian pitkät halot kyytiin ja yritin lähteä paluumatkalle. Umpihangessa. Lumituiskussa. Takaperin. Kiskoen painavaa kolaa, joka kyntää syvällä hangessa sekin, ja josta törröttää halkoja jotka tökkää hankeen ja tippuu kyydistä yksi kerrallaan.. Pysähdellen, astuen pois "polulta" ja kurkotellen halkoja takaisin kyytiin. Välillä nauraen koko tilanteelle, ja välillä itkua vääntäen kun tuntui ettei niitä puita ikinä saa sisälle asti. Eipä ollut ihan pintakuivia ne halot kun uuniin asti pääsivät. Yritin sytyttää niitä, ja kyllähän ne lähes tunnin suostuttelun jälkeen syttyivätkin ja päästiin nauttimaan lämmöstä ja tunnelmasta. Siitä kuluu kuitenkin vielä jokunen tunti ennen kuin uunissa pystyy ruokaa paistamaan, joten meillä syötiin leivinuunissa paistettua lihamureketta ja pakastimesta sulatettua porkkanalaatikkoa siinä kahdeksan maissa. Sähköt oli pois kymmenen tuntia, ja tulivat just sopivasti iltatoimille.

Nyt ois vielä noita eilisen lumitöitä ainakin puoleksi päiväksi, pitäisköhän lähteä (taas) harrastamaan hyötyliikuntaa..

Poks

Meidän tietokone sanoi poks. Täytyypä mainostaa että esim. laskujen maksaminen on erittäin mielenkiintoista pelikonsolilla (Wii), kun joka ikisen kirjaimen ja numeron yrittää kirjoittaa sillä näppärällä 'kaukosäätimellä'. Blogejakaan ei ole pahemmin tullut selailtua, kirjoittamisesta puhumattakaan. Mutta onneksi keksin ajella viikonlopuksi tänne kaupunkiin Neitin luo. Nytpä pystyy maksamaan laskut, lukemaan sähköpostit ja kirjoittelemaan jopa blogia :o)

Eilisiltana Pipsun kanssa koirapuistossa tavattiin toinen keeshond. Oli hauska katsella kahta pörröpöksyä kirmailemassa. Tänään ollaan pyörähdetty huonekalukaupoissa, Neiti kävi ostamassa olohuoneeseensa maton ja löysi vihdoin itselleen mieluisen sohvan, joka meni tilaukseen ja saapuu muutaman viikon kuluttua. Illalla on vielä tiedossa hyvää ruokaa, vähän herkuttelua, saunomista ja ehkä joku hyvä elokuva.

Arvonnan tuloksen ilmoitan viimeistään maanantaina, mikäli löydän jostain toimivan tietokoneen. Ja uusia biisejä saa edelleenkin lähetellä, paljon hyviä ehdotuksia on jo tullutkin, kiitos niistä!

Lisää

Löylyä lissää.. Ei vaan lunta tulla tupruttelee taas lisää. Eilen vaikutti jo aika epätoivoiselta pihan läpi kahlaaminen kanalaan. Autolla ajamisesta puhumattakaan.. Nyt on taas reitit aukaistu, ja kohta pääsee uudelleen lapiohommiin.

Lisää on myös tupsahdellut suunnitelmia pääkoppaan. Ensi kesälle on haaveissa ainakin maakellarin ja autokatoksen rakentaminen, navetan muuttaminen puusepänverstaaksi, lapsille pelikenttä, tien viereen tuulensuoja-aita, kasvimaalle vähän laajennusta ja kaikenlaisia muitakin pikkujuttusia.. Tähän aikaan onkin hyvä haaveilla ja suunnitella, hankala lähteä tuonne metriseen hankeen mitään toteuttelemaan. Sitten kun pihalle pääsee oikeesti hommiin niin lista saattaapi hieman kutistua.


Lisää kevättälupailevia auringonpilkahduksia kaipailen. Ja tietysti noita edellisessä postauksessa etsintäkuulutettuja rakkauslauluja.. Sovitaan että jokainen keksii ainakin yhden ja kertoo mullekin, vaikka sähköpostilla jos ei halua "julkisesti" esiintyä.

Iloa viikkoosi!

Etsintäkuulutus

Aurinkoista talvipäivää! Yksi asia jaksaa aina vaan hämmästyttää, kummastuttaa mua. Suomalaiset musiikintekijät. Melkein joka viisussa lauletaan jättämisestä, pettämisestä tai muuten vain murheesta ja kurjuudesta. Tuntuu että niiden hoilaaminen ei voi tehdä hyvää. Ja ainakin minä hoilaan aina radion mukana autossa ja usein kotonakin.

Joten auttakee! Suurena suomipopin (ja -rokin ja -iskelmän) ystävänä kysyn missä on kaikki suomalaiset kivat laulut? Lähinnä yritän löytää mahdollisimman paljon rakkauslauluja, mutta myös voimalaulut, kesäbiisit, kappaleet joista tulee pelkästään hyvälle tuulelle kelpuutetaan "soittolistalle".

Blogin kaksivuotissynttäreiden kunniaksi laitankin pystyyn pienen arvonnan. Osallistua voi jättämällä kommenttilootaan vähintään yhden - ylärajaa ei ole! - kotimaisen rakkaus- tms. laulun ja mahdollisen esittäjän nimen. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 23.1, ja onnettaren suosikki saa palkinnoksi pienen hyvän mielen kirjan, luomusuklaata..


..sekä tietysti pipon :o) Väreissä on mistä valita..

Koira on lisäkäs

Pakkasta kolme astetta, tyyntä, eilisen lumityöt tehty. Istutaan koiran kanssa ulkoportailla, kuunnellaan hiljaisuutta, seurataan syreenipuskassa lehahtelevia talitinttejä. Lintukoira höristelee luppakorviaan, hassu. Ulkona istuskelu ja koiran rapsuttelu on tärkeää. Koira on lisäkäs, sanoi joku lapsista pienenä. Mietin mehiläispesiä ja karhuja. Jossain hurisee traktori. Vähän jo kuulostaa keväiseltä, pieni linnunlaulu.

Väsyneen ensiapulaukku

Uni. Aikuinen tarvitsee keskimäärin 6-8 tuntia unta vuorokaudessa. Ennen keskiyötä nukkumamme tunnit vastaavat laadultaan kahta keskiyön jälkeen nukuttua tuntia. Moni suomalainen kärsii kahden tunnin päivittäisestä univajeesta, sanoo fysiologian professori Dag Stenberg Helsingin yliopiston biolääketieteen laitoksesta. Eniten levosta tinkivät työssäkäyvät, naiset, nuoret ja lapset. Vanhempien kannattaa erityisesti tarkkailla lastensa unirytmiä ja koettaa saada se tasapainoon, sillä uni on kaiken jaksamisen perusta. Toisaalta myös liiallinen nukkuminen tekee väsyneen, saamattoman olon.

Raitis ilma. Kannattaa mennä ulos joka päivä, satoi tai paistoi. Hengittää syvään parikymmentä kertaa. Katsoa sielujen silmillä, miten solut virkistyvät ja heräävät eloon. Nukkua ikkuna auki aina kuin mahdollista. Jokaisella sisäänhengityksellä voit kuvitella vetäväsi puoleesi terveyttä ja hyvää mieltä, jokaisella uloshengityksellä kuvittele puhaltavasi sairaudet ja kaikki muukin turha pois.

Vesi. Vesi vanhin voitehista kuljettaa pois kuona-aineet ja antaa voimaa ja virkeyttä. Se on rakennusaineista numero yksi. Vesi kannattaa valita lempijuomaksi ja juoda monta lasillista päivässä. Vesi on terveytemme perusta ja tekee meistä kauniita ja energisiä. Lempeä, huoneenlämpöinen vesi on terveellisempää kuin kylmä vesi. Myös vettä juodessa voi kuvitella, miten jokainen kulaus vie informaatiota solutasolle. Varmista vain, että antamasi informaatio on rakentavaa ja parantavaa. Tohtori Deepak Chopra on yksi maailman merkittävimmistä idän ja lännen lääketieteen yhdistäjistä. Hän sanoo, että solumme kuuntelevat ajatuksiamme.

Ruoka. Mieti tarjoatko parhaalle ystävällesi, itsellesi, parasta mahdollista ravintoa, että voisit hyvin. Ruuan on todettu myös vaikuttavan kehon lisäksi henkiseen hyvinvointiimme. Tsekkaa, huutaako kehosi jotain muuta kuin mitä olet sille tarjonnut. Puhdas ruoka puhtaasta luonnosta on parasta, mitä kuvitella saattaa. Luonnollisen nälän tunteminen on myös terveellistä, odota sitä ennen kuin syöt. Syö rauhallisella mielellä, sillä on vaikutusta ruuansulatukseesi.

Liikkuminen. Huijaa itsesi liikkumaan säännöllisesti. On syytä aloittaa tosi helposta liikkeestä mutta tehdä se aina samaan aikaan. Näin saa rytmiä elämään ja huomaa pian, että haluaakin kerta kerralta liikkua enemmän, ja kohta voikin sanoa harrastavansa liikuntaa. Parasta tietysti, jos voit harrastaa hyötyliikuntaa (vähän harhaanjohtava sana), ts. pyöräillä töihin, soutaa verkkoja, luoda lunta, haravoida, tehdä maatöitä, hakata halkoja jne. Pääasia on, että teet sitä mielelläsi.

Rytmi. Ajan rytmittäminen on yksi salaisuus mielekkääseen elämään. Jos ei ole mitään rytmiä, veltostuu, eikä siitä ole pitkä matka välinpitämättömyyteen ja masentumiseen. Mieti itsellesi sopiva päivä- ja viikkorytmi: sopivassa määrin työtä, lepoa ja harrastamista. Mieti, mitä rooleja elämässäsi edustat. Laita ne tärkeysjärjestykseen. Kysy itseltäsi, rytmittyykö eri rooleille antamasi aika oikein.

Ajattelu. Jos perusasiat ovat kunnossa muttei vieläkään mielekkyyttä elämässä, on aika kysyä itseltään, mikä tuo elämääni ilon. Opettele hengittämään iloa ja ajattelemaan valoisammin. Tee sitä, mitä rakastat, ja saat elämällesi tarkoituksen.

Leena Markkanen: Ilo tekee ihmeitä - Elämän oivallusten opaskirja

Arvaa mikä?

Kauppamatkalla mäen alle juuttunut autohan se.. Jo lähtiessä oli vaikeuksia, ensin piti kaivaa auto kinoksesta, aurata lumet renkaiden välistä auton pohjalla, ja sitten vielä hakea moottorisaha ja raivata tieltä lumen painosta katkennut paksu oksa. Onneksi Mies oli silloin vielä mukana..

Tullessa meinasin jumahtaa jo postilaatikolle. Aikani nitkuttelin ja pääsin etenemään metsikön läpi mäen juurelle, ja melkein ylös asti. Pari kertaa peruuttelin ja otin vauhtia, ja totesin ettei onnistu. Ei auttanut kuin ottaa kola kainaloon ja lapio kauniiseen käteen ja laittaa hihat heilumaan.

Huhkin kokonaisen tunnin hiki päässä ja räkä poskella! Vaan lopulta auto nousi kiltisti ylös asti. Vielä piti vähän kolata talonvierustaa että sai auton nätisti asettumaan omalle paikalleen, ja kun nostelin ostoskasseja sisään, alkoi naapurista kuulua traktorin hurinaa.. Kohta tuli linko meidänkin pihaan, vaan eipä olisi tullut jos keskellä mäkeä olisi ollut auto parkissa..

Näin meillä täällä maalla. Eipähän tarvi tänään lähtä lenkille..

Pikkuhiljaa

Keittiökeiju on heilauttanut ruusunnupputaikasauvaansa, ja hipsheijaa: keittiö on muuttunut himppusen vaaleammaksi. Mustan kivipöydän ja sitä kannatelleiden kahden kaapin jäljet näkyvät vielä lattiassa ja seinässä. Eipä se mitään, sillä lattiaan on tulossa maali, ja seinämä tuosta jääkaapin kyljestä lähtee kokonaan pois.



Ja toden totta, nyt ruokaa laittaessa tuntuu kevyemmältä kun selän takana ei ole musta pöytätaso imemässä kaikkea luonnonvaloa. Pikkuhiljaa keittiö tyhjenee ja vaalenee..

Maisemanvaihdos

Ei, en ole lähdössä reissuun enkä mihinkään muuallekaan. (Vaikka se saattaisi ollakin ihan paikallaan.. Lohduttaudun ajatuksella, että kuitenkin muualla vietetyn 'loman' jälkeen tarvitsisi uuden loman palautumiseen. Joten täällä ollaan ja näillä näkymin pysytäänkin.) Kotosalla tein sellaisen maisemanvaihdoksen, että siirsin tietokoneen yläkertaan. Siihen entiseen poikien yhteiseen huoneeseen, joka nykyään siis on vieras-/askartelu-/työhuone. Ja täytyy myöntää, että maisema vaihtui paljon parempaan! Ennen joulua tietokone nökötti alakerrassa milloin missäkin, yleensä ruokapöydällä. Sitten riitti. En jaksanut katella konetta enkä lapsia, jotka siihen jatkuvasti kinusivat tai istuivat sen äärellä napisemassa. Vein koneen yläkertaan, piiloon meidän sängyn alle.. Ja aina kun sitä käytti, piti se kaivaa esiin ja nostaa - sängylle.. Nyt kun lapsetkin oppivat mistä kone löytyy, niin ralli makuuhuoneessa on ollut melkoinen. Ja nyt sekin riitti. Ei ollut iso homma raivata "työ"pöydältä jouluaskarteluja pois ja kone siihen.

Tänään aurinonpimennyksen ollessa syvimmillään maisema tietokoneen takana näytti tällaiselta:



Koneella on auki meidän perheen viime vuoden vuosikirja. Mietiskelen tässä minkähänlaisen kirjan seuraavaksi tekisin..