Meidän kotitarvepantteri Nalluska täyttää tänään kahdeksan vuotta! Voi miten pienen ja hassun kissanrimpulan kanssa palattiin kotiin edelliseltä koko perheen Helsinginreissulta eräänä heinäkuisena päivänä lähes kahdeksan vuotta sitten. Pentuaikojen jälkeen kisusta kasvoi oikein kaunis leidi. Näyttelyissäkin käytiin, kunnes Nana sanoi tuomarille suorat sanat, ja kotiintuomisina oli EVA. Sen jälkeen on käyty parissa esittelynäyttelyssä. Ikä on pehmentänyt Nappulaa, sillä viime vuosina eläinlääkärikäynnit on sujuneet jo ihan leppoisasti.
Nalluskalla ei varmaankaan ole enää kaikki yhdeksän henkeä tallella. Sen verran monta karkureissua on tullut tehtyä.
Nykyään Nala ulkoilee ihan luvan kanssa. Nytkin lähti pyydystämään synttäriherkkuja ihan itse. Saunomisestakin se tykkää, ja kerran oli pelti unohtunut kiinni ja sauna täynnä savua ja varmaan häkääkin, ja siellä vaan sininen kissa lauteilla köllötteli. Yhtenä kesänä Nappu onnistui pihalla livahtamaan autoon, tuli muutama hellepäivä ja me vaan ihmeteltiin kun ei kissaa löydy. Kolmen päivän päästä lähdettiin autoilemaan ja kun ovi avattiin, kuului krrr-mau ja Nana hyppäsi olkapäälle. Siniset on usein olkapääkissoja. Nappulalle kelpaa vain vasen olkapää. Monesti tosiaan kuuluu vain krrr-mau ja kohta tömähtää kissa olkapäälle jostain yläilmoista.
Suomen Kissaliitto kertoo sinisistä kissoista näin:
Venäjänsinisen kissan historialliset tassunjäljet johtavat Venäjälle. Siellä on sinisiä kissoja pidetty onnen tuojina, kotien kaunistuksena. Sinisiä, vihreäsilmäisiä, kissoja ovat hovissaan pitäneet lemmikkeinään Venäjän hallitsijatkin -mm. keisarinna Elisabet I 1700-luvulla ja tsaari Nikolai I 1800-luvulla. Viime vuosisadan loppupuolella tuotiin Englantiin sinisiä kissoja Venäjältä. Valokuvista ne on helppo tunnistaa nykyisten venäjänsinisten esivanhemmiksi. Rotua kasvatettiin, mutta se ei saanut kovin suurta suosita, sillä näyttelyissä tuomarit suosivat tukevampaa kotimaista brittityyppiä. Vähitellen kasvatustyö loppui lähes kokonaan. Se alkoi uudelleen toisen maailmansodan jälkeen Ruotsissa.
Suomessa syntyi ensimmäinen venäjänsininen pentue 1960-luvulla, mutta määrätietoinen kasvatustyö alkoi 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tällä hetkellä kasvatustoiminta on vilkasta.
Venäjänsininen on erittäin viehättävä sekä ulkonaisilta ominaisuuksiltaan että luonteeltaan. Se on hoikka ja siro, mutta silti jäntevä ja voimakas. Se liikkuu joustavasti ja notkeasti, ja kissa muistuttaakin pientä harmaata pantteria. Raajat ovat pitkät ja hoikat, kaula pitkä, samoin kärkeä kohti kapeneva häntä. Pää on lyhyt kiila, päälaki pitkä ja litteä, nenänvarsi suora ja leuka voimakas. Korvat ovat isot ja avoimet. Silmät ovat venäjänsinisen kaunistus. Ne ovat isot, kaukana toisistaan, mantelinmuotoiset ja loistavan voimakkaan vihreät. Turkki on keskisininen, silkkisen pehmeä, hopeanhohtoinen. Venäjänsinisellä on hento vivahteikas ääni, jota se käyttää säästeliäästi.
Luonteeltaan kissa on älykäs ja seurallinen. Se osallistuu mielellään kodin puuhiin, mutta ehtii kuitenkin viettää kehruutuokioita isännän tai emännän sylissä.
PS. Ihan noin sininen kissa ei oikeasti ole, sinisiä kuvia saa kun laittaa kameran valkotasapainon keinovaloasetukselle :o)
