Omalle isälle en ole voinut lähes kymmeneen vuoteen ojentaa isänpäivälahjoja Sen sijaan yritän sillon tällöin muistella isästä jotain. Jospa ajatukset menevät perille tuonne yläkertaan..
isä tekemässä tupatarkastusta meidän silloisessa uudessa kodissa, pilke silmäkulmassa isä epäili liekö monta vuotta viihdytään
hetki jouluaamuna olohuoneen lattialla joulumännyn juurella Uudessa-Seelannissa, lapset aukoo lahjoja ja pappa hymyilee
ensimmäinen isänpäivä sen jälkeen kun olin muuttanut pois vanhempieni luota, kortti isälle
syntymäpäiväni melkein päivälleen kymmenen vuotta sitten, ujo onnitteluhalaus isältä nurkan takana
<3
2 kommenttia:
Minullakin isä jo poissa.. se on pahinta mitä ikinä on kohdalle osunut, isän menetys onnettomuudessa. Edes isänpäivänä en oikein voi kunnolla ajatella häntä, olen yhä asiasta niin pohjattoman surullinen..
Menetys onnettomuuden seurauksena on varmaan hirveää, tulee niin yllättäen. Vaikka eipä ole helppoa katsella sitäkään kuinka elimistö vähitellen lakkaa toimimasta. Aika parantaa haavat, mutta yhäkin välillä kyynelsilmin muistelen..
Lähetä kommentti