Kaikenlaisia kotkotuksia

Torstainen keskustelu meni jotenkin näin:

Mies: - Haluaisitko kanoja?
Minä: - Mitä, nytkö? Tottakai. Miten? Mistä?
- Kysyin sieltä luomutilalta munia, sais vasta joulukuussa kun ovat pistämässä vanhat kanat pois ja uudet tilalle. Mutta kanoja kuulemma sais huomenna ku hakis vaan.

No, yleensä parhaat asiat tapahtuu liikoja miettimättä. Joten ei kun perjantaiaamuna kanalaa rakentamaan, ja illalla kanaset sisään.

Ja tässä he ovat, uudessa kodissaan kanarouvat Tilda, Hilda, Hulda, Hilma, Alma ja Ruusa (eikä kukaan osaa sanoa kuka on kukin):


Ihanaa vaihtelua pottuhommiin!

Pottu-uupumusta

Ensi kerralla kun meinataan alkaa perunanviljelijöiksi, niin ei innostuta ihan näin paljon. Voisinpa neuvoa että jos alkukesällä laittaa peltoon viisisataa kiloa siemenperunaa, kannattaisi hankkia edes jonkunlainen nostokone syksyyn mennessä.. Alkaa tuo kuokkiminen jo tympiä.

Pari viikkoa on vierähätänyt perunoiden parissa. Naapurin A on hurauttanut melkein joka päivä traktorilla pellon reunalle ja kysellyt että montako riviä tänään nykästään. Yleensä 1-4. Ja loppupäivän minä olen poiminut perunaa.. Neljässä rivissä menee ihan koko päivä vaikka olisi apuvoimiakin. Useinhan niitä ei ole. Koulun jälkeen lapset hipsii sisälle pelaamaan, kun ei ole kukaan vahtimassa.. Nyt on otettu pelikoneet pois, ja ne tulee takaisin sitten kun päivän pottusaalis on kellarissa - jos ei ole liian myöhä, yleensä on.

Neiti on ollut ruuanlaittovastuussa, usein olemme syöneet ruokaa nimeltä "uups sori, unohin". Mies haki naapurin naapurin omenatarhasta muutaman laatikon omenoita, niillä ollaan eletty viime ajat, omenoilla ja leivällä. Onneksi lapset saavat koulussa oikeaa ruokaa, ja osaavat tehdä pikkuevästä välipalaksi.

Mies sentään on joka päivä kiltisti tullut avuksi, siksi pariksi tunniksi mitä valoisaa aikaa riittää koulun jälkeen. Nyt pitää jopa kolmen päivän pottuloman, jää minullekin hetki hengähdysaikaa. Myös S ja lapset naapurista on olleet usein auttamassa. Mutta silti perunoita riittää yhä vaan!

Välillä on iskenyt ihan totaalinen väsymys. Ei jalka nouse eikä selkä taivu. Itseäni olen hoitanut tanssimalla ja joogaamalla kansalaisopiston kursseilla kolmesti viikossa. Jospa se tästä.

Meidän metsän karhukin on taas liikuskellut lähimaisemissa. Jos ei jaksa ollenkaan lähteä puolukkaan, voiko karhua käyttää hyvänä tekosyynä?

PS. Myytävänä luomuperunaa. Kuljetusta voi kysyä Iisalmi-Kuopio välille, sekä Ouluun.

Hämärähommia

Iltaisin pimeällä, kun lapset on hätistelty nukkumaan. Pottulaatikoiden kuskaamista navetan uumeniin, viileään. Tähtitaivaan tuijottelua. Lepakoiden bongaamista. Valon ja varjon leikkiä. Lämmintä, taianomaista tunnelmaa. Ihanaa.

Aihetta juhlaan löytyy aina. Nuorison saamat mopo-traktorikortit, ensimmäinen pottutonni, viikonloppu.. Eilisiltana pidettiin pienet juhlat perheen kesken. Salaattia, patonkia, pähkinöitä, mehua, viiniä, kynttilänvaloa. Ja päälle sauna. Ihanaa sekin.

Ilahduin

Meillä on ihanat naapurit!

Ystäväni S naapurista kävi eilen ihmettelemässä kun riehuin pottumaalla kuokan ja talikon kanssa. Aikamme siinä rupateltiin kunnes tuli aika lähteä koululaisia bussille vastaan. Muutaman tunnin päästä samainen S soitti ja sanoi: "Mitteepä hommoo sulla on illaksi? A:n kanssa tuumailtiin että kävis navetan jäläkeen aukaseen pari riviä pottua ja tulisin lasten kanssa kerräileen niitä avuksi." Hieman niinku hihkuin, enkä edes yrittänyt kieltäytyä. Illalla koko naapurin perhe tupsahti pottumaalle, A traktorin kanssa. Hups, olipas se potunnosto joutusaa hommaa koneen kanssa.. Ja keräilykin sujui nopsaan kun oli paljon noukkijoita. Pikkupotutkin pääsivät hyötykäyttöön naapurin lehmien syötäväksi.

Potunnoukinnan lomassa S ilmoitti että tokihan hänellä taka-ajatuskin oli, nimittäin kun potut on nostettu niin päästään pitämään sadonkorjuujuhlat! No, vielä on hommaa että sato on saatu korjattua. Mukava että on jotain mitä odottaa.

Syksyttää

Eilen aamulla jo näytti vähän syksyltä. Maisema verhoutui harmaaseen sumuverhoon. Kastepisarat kimmelsivät yön aikana rakennetuissa seiteissä. Keijujen saattoi nähdä tanssahtelevan niityllä. Sumun taikaa kesti vain muutaman tunnin ja sitten alkoi taas aurinko paistaa. Lopulta oli niin lämmintä ettei enää voinut edes pottua nostaa hikoilematta. Piti siirtyä sisähommiin.


En tietenkään valita kauniista, aurinkoisista ilmoista. Jotenkin vaan jo kuuluisi olla vähän viileämpää, välissä jokunen sadepäiväkin. On kummallista kun koirat voi käyttää aamupissillä yöpaidassa eikä palele yhtään. Ja sekin että lapset tulee koulusta t-paidat päällä, takit ja puserot reppuun sullottuna. Kun on niin kuuma.


Nyt kun osaisi käyttää nämä kauniit päivät oikein. Touhustella ulkona - jos siellä ei olisi niin kuuma! - ja laittaa piha talviteloille. Kukkasipulit maahan. Istuttaa ne viimeiset taimirukat joille ei paikkaa tunnu löytyvän sitten millään. Leikata vielä kerran nurmikko, siihen tarvitaan sitä aurinkoa kuivattamaan kaste pois..

Kyllä se syksy sieltä saapuu aikanaan. Sitä odotellessa nautitaan näistä, ihanista päivistä. Tänäänkin taivas on pilvetön. Kaunis kesäinen syyspäivä tulossa, joten lähdenkin tästä pihahommiin. Ihanaa viikkoa ihan jokaiselle!

Kutsumaton vieras

Tällainen naukulainen tuli juttelemaan kun menin aamulla ulos. Ihan selvästi ihmisten kissa, kovasti oli asiaa. Yritin sille sähistä ja toimittaa sitä omalle reviirilleen, mutta siinä se vaan nökötti. Sitä käytiin ihmettelemässä kissojen, koirien ja lasten kanssa. Kissat kiinnosti kovasti, koirat oli pelottavia ja lapsia lähestyi mielellään rapsutusta pyytäen. Ja koko ajan oli asiaa. Ääni oli todella vieno ja kimeä, kunnon kollinposket kuitenkin ja pallit paikoillaan. Merkkasi meidän syreenipusikonkin omakseen..

Koko aamupäivän vieras kissa on pysytellyt meidän pihapiirissä. Jos sitä ei ole näkynyt, niin kuulunut ainakin. Potunnoston lomassa Pienin lähti etsimään kissaa äänen perusteella. Se oli mennyt meidän navettaan. Ties vaikka olisi asunut siellä jo kauemminkin.. Pienin meni perässä ja kohta tuli ulos huutaen että se vieras kissa hyökkäsi kimppuun.. Oli varmaan kokenut tilanteen ahdistavaksi ja käynyt päälle kynnet ojossa. Käsivarsi, polvi ja reisi on täynnä verinaarmuja, osa syvempiäkin...... Ne on nyt puhdistettu, mutta soitin varalta päivystykseen ja kohta lähdetään käymään näyttämässä niitä lääkärille.. Että sellaista lepoa meillä..

Mukavaa viikonloppua!

Kotikissasta taksikuskiksi

Siltä ainakin tuntuu.. Voi kun joku maksaisi palkkaa tuosta kuskaamisesta! Ihan tyhmät koulunalkamisajat kymppiluokalla: 8.45 tai jopa 10.15. Lukujärjestyksen mukaan yseilläkin alkaa ensimmäinen tunti 8.20. Koulubussi hurauttaa meidän ohi joka aamu kello 7.23, eikä tuo vajaa viidentoista kilometrin matka kauaa kestä. Joten olen hyväsydämisenä ihmisenä tällä viikolla kuskannut nuorisoa aamuisin koululle ja monesti vielä koulun jälkeen kotiinkin. Eskarilainen ja vitosluokkalainen sen sijaan kulkevat bussilla ihan mielellään. Ja jaksavat vieläpä herätä ihan ajoissa että ehtivät kyytiin.

Keskiviikko on ongelmapäivä. Vähän-Isomman valinnaiset saksantunnit pidetään klo 14-15.30. Koulu siis alkaa kaikilla luokka-asteilla joka aamu 8.15, joten aamuisin menee vain yksi bussi. Mutta: alakoululaisilla saa olla enintään seitsemän oppitunnin pituiset koulupäivät, joten Vähän-Isomman koulu alkaakin vasta yhdeksältä. Ja siihen aikaan ei kunta järjestä kuljetusta.. Saksantuntien jälkeenkään kuljetusta ei saa, koska se on valinnaisaine (tyhmä perustelu). Sivistysjohtaja on onneksi sen verran sivistynyt että on myöhästyttänyt lukiolaisten kello kolmen kyytiä vartilla, niin Vähän-Isompi pääsee siillä kyydillä kotiin. Noin kymmenen kilometrin lisälenkin bussi joutuu sen takia ajamaan ja me joudutaan maksamaan siitä itse. Ihan hyvä järjestely, nyt vaan odotellaan miten iso lasku tulee..

Tähän koulukuskaamiseen vielä päälle kaikki muu ajelu, lasten tai omat menot niin hohhhoijaa.. Viikonlopun aion levätä, enkä ajele yhtään mihinkään. Paitsi olisi markkinaviikonloppu Miehen kotipaikkakunnalla, katotaanpa jaksanko lähtä..

Tuiverrusta

Tuuli tanssittaa syysasuun pukeutuvaa vaahteraa. Välillä pitää oikein komentaa että hellitä hetkeksi, tuuli, niin saan otettua muutaman kuvan. Ja kyllä se yleensä tottelee. Tulee pieni tauko, että saan kameran suunnilleen oikeaan asemaan. Hommaa ei yhtään helpota hihnan päässä tempova koira - tai nykyään jopa kaksi.. Sillä kaikki kuvat on otettu käsivaralta vanhalla - tosin "vähän paremmalla" - pikkupokkarilla. Siinä on joku ihme läntti keskellä ruutua, lähikuvissa se ei onneksi näy, mutta maisemakuvat ei onnistu enää ollenkaan.


Jos saisin uuden kameran, en tiedä minkälaisen haluaisin. Ehkä samanlaisen kuin tämä nykyinen, mutta toimivan.. Digijärkkärillä en ole koskaan kuvannut, ja äkkiä tuntuu että se olisi vähän kömpelö mukanaraahattava tuolla puskissa rymytessä. En tiedä. Mahdollisimman hyvät makro-ominaisuudet pitäisi olla. Meidän toinen kamera ei ole yhtään hyvä lähikuvissa, mikälie maanantaikappale. Sillä taas onnistuu maisemat kun ei ole sitä länttiä linssissä.. Kamera taskussa, ja toinen toisessa..?


Jotain tuiverrusta pääkopassakin. Pitkään olen miettinyt tuota nimenvaihtoa, joten menköön nyt samoilla tuulilla..

Ihana ilta

Koiran, kissan ja lapsen kanssa iltalenkillä ohrapellon laidalla. Aurinko paistaa jo matalalta. Hämärä hiipii päivä päivältä aikaisemmin.

Täytyy säilöä näitä ihania loppukesän tunnelmia sadepäivien varalle. Vaikka nyt on kuulemma jo syksy, eskarissa on niin sanottu, ja kaikki mitä eskarissa sanotaan täytyy olla totta ja oikein :o)

Pampula pikkuinen

Ihana tämä pikkuinen pörröinen Pampulainen. Vauvakuvissa on vielä toinen korva lerpallaan, nyt ne on molemmat jo terhakasti pystyssä. Kuonokin vähän pitenee kunhan ikää tulee lisää. Jaloissa Pampulalla on hassut huopatossut.

Pörrökarvat kerää pihalta ihan kaiken irtoroskan, onpa pöksyissä kulkeutunut sisälle kunnon risujakin. Pienet roskat ujuttautuu herkästi turkin uumeniin, näkymättömiin. Perusteellinen harjaus onkin oltava jokapäiväinen toimenpide. Se vaan on pienestä niin kurjaa-aa, kun pitää pysytellä paikoillaan eikä voi viilettää vaikkapa kissajahdissa..

Ihan pieniä perustottelevaisuusjuttuja on vaivihkaa harjoiteltu. Pikkukoira katsoo Isokoirasta mallia miten käyttäydytään esim. kun odotellaan ruokaa. Nyt Pampulakin osaa jo istua kiltisti paikoillaan ainakin melkein siihen asti kun annetaan lupa alkaa syömään. Kun vain ensin malttaisi odottaa että ruuan saa laitettua kuppiin asti.. Siinä on ulinan ja volttien paikka.. Kynsienleikkauskin sujuu jo ihan hienosti. Ulkona Pikkukoira pysyy hyvin ihmisten tai Isokoiran lähellä, ja tulee useimmiten luokse kutsusta, jos ei ole mielenkiintoisemmissa puuhissa sillä hetkellä.. Luoksetuloa täytyy harjoitella niin että se on täysin automaattinen, siinä on meillä vielä treenaamista myös voimakkaalla riistavietillä varustetun Isokoiran kanssa..

Ja voi miten vauvat osaakin nukkua niiin sikeästi. Kesken umpiunen ei mikään mahti saa herätettyä. Nukkuessahan ne pienet kasvaa..