Talo

Käytiin Pienimmän kanssa moikkaamassa Taloa.


Pohdittiin että tämä on vielä meidän talo, vaikka koti onkin nykyään toisaalla. Pienin mietiskeli: "Nyt mää ymmärrän. Kun myydään tämä talo, niin sitä ei kaiveta pois että jää vain kuoppa. Tänne muuttaa toiset ihmiset mutta silti talo on aina tässä." Nyt on lapsenkin helpompi hyväksyä että talo on myynnissä.


Talossa tuoksui oikein raikkaalle. Ja voi miten siistiä siellä olikaan. Eikä ollut yhtään kalsean näköistä ilman huonekalujakaan, ja kuinka kodikas se onkaan kalustettuna.

Talo oli iloinen kun käytiin. Sillä on ollut niin yksinäistä viime aikoina. Tehtiin vähän lumitöitä pihalla. Sisällä kierrettiin kaikki huoneet läpi, otettiin valokuvia. Lattialta piti lakaista roskat pois.

Pysähdyin ihastelemaan kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia, joita ollaan rakkaudella ensin suunniteltu ja sitten toteutettu. Kattolistojen liitoksia, seinien pintoja, värien yhteensovittamista. Muut ei niitä välttämättä edes huomaa, ja kuinka paljon ne meille remontin keskellä merkitsikään. Jonkun pienen jutun saaminen valmiiksi. Ja aina ratkaisut valmiina näytti vieläkin paremmalta kuin osattiin etukäteen kuvitella.


Talo etsii asukkaita edelleen. Jonkun tuleva koti.

Hei Oulu!

Jiihuu! Olen suunnitellut pientä lomasta tähän arjen kurjuuteen. Tänään kävin ostamassa junaliput. Pienimmän kanssa lähdetään mummun nurkkiin kyläilemään. Huomisesta eli keskiviikosta sunnuntaihin meidät voi bongata palloilemasta Oulusta tai lähiympäristöstä.

Siellä onkin paljon paikkoja joissa haluaisin käydä ostoksilla ja syömässä. Ihmettelemässä kaupungin vilinää. Täytyy katsella keväisiä vaatteita, hamstrata mm. lankoja ja askartelujuttuja, sekä tankata hyvää ruokaa ja ystävien seuraa pitkäksi aikaa. Halukkaat voivat ilmoittautua seuraksi lähettämällä sähköpostia tai soittamalla..

Huomisaamuna ennen reissuun lähtöä käydään kipsauttamassa Vielä-Isomman lapsen ranne. Röntgenlääkäri olikin löytänyt kuvista pienen murtuman. Kipsi näyttää varmasti hyvältä rippikuvassa..

Ensi viikolla onkin sitten koululaisten lomaviikko. Vähän helpotusta sekin, tosin luvassa on joka-aamuista kuskaamista rippikouluun - ja illalla takaisin kotiin.

Laskuja

"Oi, kuinka taivas on ihana." Harmaana päivänä aurinko kävi kuin kävikin kurkistamassa pilven raosta.

Laskiaismäessä voi käydä omalla pihalla! Navetasta laskettelukamppeet esille ja mäkeen. Pienin yrittää pysyä pystyssä suksilla ja Vähän-Isompi harjoittelee lautailemista.

Äiti toimii sompahissinä. Pienin vaatii: "Anna mulle nuo hiihtokapulat." Ja sitten viiletetään mäkeä alas muutama numero liian pitkien sauvojen kanssa. Hienosti menee.

Mäessä on sopiva jyrkkyys ja sopiva luisto. Ensin mennään ihan suoraa tietä alas. Sitten lasketaan toista reittiä, siinä onkin jo kaksi käännöstä. Edelleen sujuu hienosti.

Hissi yrittää maanitella että vaihdettaisiin pulkkaan. Vastalauseita. Posket punertuu. Lopulta tulee kyllästyminen: "Lähtään jo sisälle." Äiti sai houkuteltua yhden kaverin pulkan kyytiin.

Mäenlaskun jälkeen syödään pullaa (taas..), pitäähän sitä laskiaisena. Kermapurkki jäi ostamatta.. Reilusti hilloa päälle niin kyllä se siitä.

Keväistä

Aivan mahtavan aurinkoinen päivä! Taas. Nyt näyttää jo siltä että aurinko lämmittääkin. Kurkistus lämpömittariin ja totta se on, plusasteita! Pyykit pääsi pihalle kuivumaan. Kevään ensimmäiset.

Ikkunasta ulos katsoessa tuntuu jo keväältä. Tuonne takapihalle paisteeseen voisi laittaa tuolin. Istahtaa hetkeksi ja kääntää kasvot aurinkoon. Nauttia lämmöstä. Voisi kuvitella että lintuset laulelee ja on jo kevät, kesä...

Mihin ihmeeseen pienet siniset taittotuolit on varastoitu? Täytyy lapioida lumet oven edestä että pääsee kurkistamaan aittoihin, jospa jostain edes yksi tuoli löytyisi. Sopivan kevyt ja kätevä liikutella kaikista lämpöisimpään ja tuulensuojaisimpaan paikkaan.

Oikeasti ulkona oli melko kylmä. Tuuli ajoi takaisin sisälle, ikkunan taakse kuvittelemaan että siellä se kevät jo kolkuttelee.. Ihan kohta.


Kissat on mestareita löytämään pienemmänkin valonsäteen ja osaavat nauttia siitä. Opetellaan mekin nauttimaan niistä pienistäkin valonpilkahduksista. Valoisaa viikonloppua!

Kukkii!

Vuoden ensimmäinen itse kasvatettu kukka! Aivan yllättäen vihreän tikkukasan keskeltä kurkisti pienenpieni keltainen kukkanen! Ja muutama nuppukin näkyy olevan.


Uuden kodin lahjaksi saatu suuri tulitikkukaktus on herännyt kevääseen ja innostunut kukkimaan. Täytyykin kysyä edelliseltä omistajalta onko tehnyt ennenkin niin. Minulle tulitikkukaktuksen kukka on aivan uusi tuttavuus. Iloinen yllätys.

Onnenpäivä

Aikainen herätys ja reippaana jo aamusta asti. Pienimmän kanssa huhkittiin pitkään, raivattiin muuttolaatikoita pois alakerrasta. Monet laatikoista oli jo valmiiksi puolityhjiä. Voiton puolella jo ollaan. Tuli niin hyvä olo kun saatiin jotain näkyvää aikaiseksi.

Kirpakkaa pakkaskeliä ja talvista auringonpaistetta. Aurinko lämmittää jo oikeasti, varjon puolella pakkasta oli yli kymmenen astetta enemmän kuin auringossa. Kevättä kohti mennään, hitaasti mutta varmasti.

Kuurankukkia vanhan pirtin ikkunassa. Laskevan auringon värejä.

Ja päivän paras: kuuntelin vahingossa radiota juuri kun sieltä sattui tulemaan Mysteriet. "Sä lentelet kai jossain linnunradan tuolla puolen..." Video on sopivan mysteerinen..

Jotain ikävääkin sattui, mutta sitähän ei tarvitse mainita. Auto hyytyi sata metriä ennen kotipihaa. Kissa söi villapaitaan ison reiän. Ihanasta tuikkulasista lohkesi reunasta pala pois (mutta onneksi sen voi käyttää mosaiikkitöihin, jos vaikka joskus sellaiseen innostun..).

Nyt leivinuunissa rätisee tuli, ja iltapalaksi saadaan vastapaistettua pullaa.

Vonkamiehiä

Meidän Koira sattuu olemaan tyttö. Ja tyttökoirilla sattuu olemaan juoksuaika pari kertaa vuodessa. Meidän Koiralla juoksu sattuu olemaan juuri nyt.

Monta juoksua on jo takanapäin. Meidän Koira on vähän sellanen piilojuoksija, pesee itsensä huolellisesti eikä jätä paljonkaan tippoja ihmisten siivottavaksi. Yleensä juoksuaikana Koira on epätavallisen rauhallinen, nukkuu vaan jossain nurkassa ja haaveilee poikakavereista. Ruokahalu on - jos mahdollista - vieläkin suurempi kuin yleensä. Pöydiltä katoaa voileipiä, juustoja, kastikkeet lautasilta. Raukka on opetettu lattialuutuksi, luulee olevansa pöytäluutu myös. Aikansa haaveiltuaan Koira muuttuu takaisin normaaliksi itsekseen. Näin siis yleensä, mutta tähän asti ollaankin vietetty taajamakoiran elämää.

Maalla asiat on näköjään toisin. Kylän koirat juoksentelee vapaana koko ajan. Liekö kaikki lähitienoon poikakoirat tietoisia että meillä asuu juoksunarttu. Meidän pihalle on nimittäin muuttanut kaksi vierasta koiraa. Juu, poikia molemmat. Kultainen noutaja ja seropi, jossa näyttäisi olevan ainakin pystykorvaa ja jotain noutajaa. Tämän viikon pojat on viettäneet juosten rinkiä pihassa, haukkuen ja välillä lymyillen lähimetsikössä. Välillä on häipyneet näkymättömiin ja kuulumattomiin. Sentään.

Sisällä Koira nukkuu ja haaveilee poikakavereista, kunnes havahtuu pihalta kuuluvaan haukuntaan. Ja siitä konsertti alkaa. Järjetöntä ulinaa, haukkumista, ravaamista ikkunasta toiseen. Kaikki ikkunalasit on maalattu kuolalla. Ja pihalla pojat jatkaa kutsuhuutojaan. Hangetkin on jostain syystä kellertyneet..

No, eipä siinä mitään että tätä tapahtuu päiväsaikaan. Mutta viime yönä kello 3.30 Koira alkoi haukkua ja ulista alakerrassa. Ja pihalta kuului vastaus. Olihan sitä pakko nousta ihmettelemään että niinkö ne pojat tosiaan yötä myöten meillä luuhustelee.. Koira köytettiin hihnalla portaikkoon, että pääsee portaiden alle omalle pedilleen rauhoittumaan. Eipä auttanut. Lopuksi Koira piti kytkeä makuuhuoneen sängynjalkaan kiinni. Kesti puolitoista tuntia ennen kuin vaikeni ja malttoi alkaa nukkumaan.

Niinköhän tuo jo pesää rakentaa..