Vauvakuvia

Alkuun kesäinen rumpukuva lammen rannalta, sillä enhän halua säikäyttää heikkohermoisempia heti karkuun.. Seuraavaks vois ehkä uskaltaa kattoo kuvaa jossa pikku Luikero lymyää piilossaan.. Iiiks!

Ja siinä hän on koko komeudessaan! Lampropeltis getula nigrita, meksikon musta kuningaskäärme nimeltään Lucifer eli Lusikka, tuttujen kesken Luikero / Ruikelo / Luigi, rakkaalla lapsella on monta nimeä.. Tämmönen uus lapsenlapsi muutti meille sillä välin kun reissasin pitkin Välimeren rannikkoa. Hän on ihan vauva vielä, reilu neljä kuukautta vanha poikanen. Kesällä teini keksi alkaa mankumaan käärmettä, ja kun enemmän asiaa tutkin niin mietin että miksipäs ei. Helpompi tää on ku joku karvanen eläin. Syö kerran viikossa, kakkaa kerran viikossa, ei tarvi ulkoiluttaa, ei haise, on melko aktiivinen ihan päivälläkin eikä vain piileksi koko aikaa, ja sitä voi myös silitellä ja sen kans voi jossain määrin touhutakin.

Ja sillä on maailman nopein kakshaaranen kieli jolla se lipoo ilmaa! Oikeesti oon aina pelännyt käärmeitä ihan hulluna, ja vieläkin on hiukka kuumottavaa kun hän luikertelee käsissä.. Kuningaskäärmeet on kuristajakäärmeitä eli niillä ei käsittääkseni ole myrkkyhampaita, joten ei tarvi pelätä ihan niin paljon, vaikka kyllä nekin puree jos niitä joku uhkaa eikä ne pääse karkuun. Jännä tutustua paremmin käärmeiden sielunelämään. Tämä pieni on jo luonut nahkansa meillä kerran (lie kasvattajan luona myös ennenkuin tuli meille), eli se kasvaa - hui, isona siitä tulee ehkä metrin mittainen, sitte voi tuntua hurjalta kun se luikertaa pitkin käsivartta..

Huvittaako

Kun ei yhtään vielä (?) jouluta, niin voi vaikka rakentaa palapelejä yömyöhään, neuloa piiiiitkiä villasukkia, testata sokerittomia leivonnaisia, opiskella lisää ilmajoogaa, tai tehdä ihan mitä vaan huvittaa, tai ostaa vaikka uuden auton ihan tosta noin vaan vaikkei huvittaiskaan (mutta on pakko koska entinen hajosi ja tilillä sattui vielä olemaan veronpalautusrahoja), kunhan ei tarvi kohdata sitä tosiasiaa, että viikon päästä on oikeesti jouluaatto jolle ei ole suotu vielä ajatustakaan. Ei ole valoja viritelty, koristeita kaiveltu esiin, kortteja lähetelty, ruokia suunniteltu saatikka tehty, ei edes siivottu vielä. Luulen ja uskon että sieltä se joulu silti tulee ihan ajallaan, ollaanpa täällä valmiina tai ei.

Lahjavink-vink-vinkki

Monipuolinen ja helppotajuinen joogakirja, jossa neuvotaan viisi erilaista pientä asanasarjaa (yhteensä 21 erilaista asanaa), sekä restoratiivinen sarja, plus vinkkejä mitä asanoita voi kokeilla erilaisiin vaivoihin esim. päänsärkyyn, unettomuuteen, selkä- tai polvivaivoihin ym. Asanoiden lisäksi lyhyt katsaus hengittämiseen, meditaatioon, mindfulnessiin, ruokavalioon, ja runsaasti tietoa erilaisista yrteistä. Sonja Lumme & Anneli Rautiainen - Lempeän joogan voima (Anneli on yks kolmesta meidän joogaopettajakoulutuksen opettajasta)

Lämpöä, kiitos

Sisälämpötila yheksäntoista ja puoli ja nurkista vetää, eli ihan siedettävä joo, ei mikään teepaitakeli, mutta eihän sitä talvella sisällä tarvikaan olla. Hieman vilakalta ajoittain kuitenkin tuntuu, joten tässä muutama vaihtoehto jotta hieman lämpenisi:

* pue enemmän vaatetta päälle

* tanssi, tai mene ulos kävelylle, joogakin auttaa

* istu saunassa tai vessassa (koska lattialämmitys)

* pötköttele peit(t)o(je)n alla

* lämmitä uuni, alkulämpö tulee jo halkojen roudaamisesta

* muistele sitä lokakuun lopun päivää Lissabonissa viime vuodelta, kun lämpöä oli kolmekymmentä varjossa, ja päivän ohjelmaksi muodostui luontevasti retki paikallisbussilla biitsille kattelemaan auringonpalvojia ja surffimeininkiä (menneen kesän hellepäivien muistelu käy myös, tosin niistä ei ole niin tarkkaanrajattua muistikuvaa jostain tietystä tilanteesta)

 

 

Firenze

Koskaan ennen en oo nähnyt niin paljon alastomia miehiä kuin Firenzessä (erityisen hauska oli hän kuka yrittää ottaa selfietä mutta joku on pöllinyt kännykän! :o) Vaan olihan se melko hulppeeta kuljeskella samoja katuja joita pitkin tyypit kuten Leonardo da Vinci tai Galileo Galilei on aikoinaan kulkeneet. Firenzessä sais kyllä helposti kulttuuriähkyn. Yritinkin keskittyä kaupungin laitamilla pyörimiseen, mutta se oli kyllä päivässä nähty. Hetken vietin keskustassa, mutta jotta oisin oikeesti saanut kaiken mahdollisen irti olisin tarvinnut oppaan. Sit ois tietty voinut hypätä bussiin ja ajella vaikka Fiesoleen, mut jotenkin tässä vaiheessa matkaa olin tosi tyytyväinen ettei edessä ollut enää kuin junamatka Roomaan, siirtyminen jollain konstilla lentokentälle ja lento kotiin. Parasta Firenzessä olikin edellämainitun ystävän tapaaminen ja oikea italialainen pizza. Ja kukapa tietää, ehkäpä vielä joskus pääsen naksauttamaan munalukon Ponte Vecchiolle juuri noihin kaltereihin jossa sanotaan: It is not allowed to put locks on the railing :o)

Cinque Terre

Onnea on italialainen ystävä, joka antaa just mulle kohdistettuja supervinkkejä reissun suunnitteluun. Koskaan ennen en oo Italiassa käynyt, paitsi kerran muinoin päiväretkellä Slovenian eli silloisen Jugoslavian puolelta, ja sitä ei nyt lasketa. Niinpä mun suunnitelmissa oli päättää tänkertainen kesälomareissu Italiaan, paluulennon hommasin Roomasta, se kun oli ainoa paikka mistä oli suora lento Helsinkin näin off-seasonilla. No mutta mitähän tekemistä sitä Italiassa keksis?? Halusin päästä reissussa vaeltelemaan mahdollisimman paljon, tai ainakin kävelemään luonnossa kun nuo kaupungit ei ihan niin kovin kiinnosta. Ja tiedustelu ystävältä paljasti, että on olemassa sellanen kansallispuisto kuin Cinque Terre, viisi kaunista pientä rannikkokylää vuorten kainalossa, ja niiden välillä paljon vaellusreittejä. Sinne siis! Mun majapaikka sijaitsi just alueen ulkopuolella, mutta junalla pääsi kohteeseen hetkessä. Ja nyt kun olen kerran siellä käynyt, tiedän missä niistä viidestä kylästä ehkä ensi kerralla majoittaudun (en ainakaan siinä, josta juna-asemalta on käveltävä tuhat porrasta ylös kylään). Kolusin kaikki kylät jotenkuten läpi kahdessa päivässä. Aiemmin olleiden rankkasateiden tekemien tuhojen vuoksi kaikki kyliä rantaa pitkin yhdistävät reitit oli suljettu, mutta vuorilla pääsi hyvin vaeltelemaan. Ainoa haaste oli melko lyhyt valoinen aika päivällä, eli päivään mahtui vain yks muutaman tunnin vaellus, ja toiseen päivään ei sitäkään kun piti vähän kuleskella pitkin niitä kyliäkin. Mutta aaah, kylläpä sitä siinäkin kuvapankki ihan kivasti kasvoi maisemakuvilla.

Päiväni tonttuna

Tässä lähikylällä on sellanen aivan ihana kahvila-galleria ymym, jossa pidetään välillä joogailtoja ja kaikkia kursseja ja hyvinvointijuttuja, ja joka on auki aina kesäisin ja joulun alla. Oon siellä käynyt monet monituiset kerrat, milloin joogailemassa, milloin syömässä herkkuja, tai jollain kurssilla tai tapahtumassa. Tänään pääsin sinne joulupuodin avajaisiin tonttuilemaan! Hintalaputtelin tuotteita, pujottelin naruja kuusenkoristeisiin, pakkasin pipareita, askartelin joulukortteja, lakaisin lattioita ja pyyhin pölyjä. Olo oli kuin tettiläisellä ikään, kun ei tarvinnut ajatella homman tuottavuutta millään lailla, vaan sai keskittyä tekemiseen ja välillä ihan tekemättömyyteenkin. Oikein virkistävää vaihtelua kotona istuskelulle! Aion mennä uudestaankin jos mahdollista, ja miksipä ei olisi.