Quinta da Regaleira

Itse palatsi oli kyllä hulppea ja silleen, mutta kaikkein parasta oli kierrellä puutarhan sokkeloissa ja sopukoissa ihan itsekseen ilman aikatauluja. Aivan huikea oli tuo initiation well, jonka pohjalle johti spiraaliportaat. Sitä on kuuleman mukaan alunperin käytetty vertauskuvalliseen matkaan itseensä, joka tasanteella on luovuttu jostain tarpeettomasta, ja aina vain on menty syvemmälle. Portaikosta pääsee pois useita eri reittejä siltä varalta että kaikki ei olleet valmiita menemään perille, pohjalle asti. Kun on kulkenut koko matkan itseensä, edessä on vielä pimeä tunneli ja kulku puhdistavan vesiputouksen läpi. Turisteja varten se on toteutettu hieman eri lailla, mutta voin kyllä kuvitella miten täällä on ennen pidetty salaisia menoja täysikuun aikaan..

Rantsupäivä!

Tänään tässä matka-aiheisessa joulukalenterintapaisessa hurautetaan bussilla rannikolle ja patikoidaan muutama kilometri kallioilla rantaviivaa mukaillen ihastelemassa tyrskyävää Atlanttia, välillä laskeudutaan kävelemään paljain jaloin pehmeälle hiekalle. Mii laik! Täälläkin olisin halunnut olla kauemmin.. Eikä edes käyty siinä manner-Portugalin (ja samalla koko manner-Euroopan) läntisimmässä kohdassa, Cabo da Rocassa asti, joka olisi ollut linnuntietä enää vain muutaman kilometrin päässä. Että onpahan täälläkin ens kerraksi jotain uutta nähtävää :o)

Pena Palace - satulinna kaukomaan

     

 

Palácio da Pena on varmasti Sintran ykkösturistikohde, joka näkyy jo lentokoneesta Lissabonia lähestyttäessä. Yleensä ihmiset tulee Lissabonista Sintraan päiväretkelle, ja käyvät Penan lisäksi muissakin kohteissa. Myös me oltiin täällä oppaan kanssa, joten meilläkin oli aikataulu, joskaan ei varmati yhtä tiukka kuin päiväretkeläisillä. Mieluummin menisin tämmöseen paikkaan ihan itekseni että saisin tutkia joka nurkan ja kulmauksen rauhassa ajan (ja kameran) kanssa. Ens kerralla sitten.. Vielä lokakuun lopullakin linna suorastaan kuhisi ihmisiä, laajassa puutarhassa oli väljempää.

Satumainen Sintra

(Tarinahan menee näin: Vuosi sitten päätettiin aikuisen poikasen kanssa lähtä lomalle, hän halusi johonkin missä on vuoria, ja helppo ratkaisu oli mennä Madeiralle. Reissussa hokasin että siellähän voi viljellä ympäri vuoden, joten liityin WWOOFPortugaliin ja aloin etsiä sopivaa vvuuffauspaikkaa minne mennä. Sellaista ei löytynytkään Madeiralta vaan Terceiran saarelta Azoreilta, ja sieltä palatessani pysähdyin Lissabonissa, jossa ei voi välttyä Sintra-hypetykseltä. Päätin että Sintraan menen vielä joskus. Muutama hetki eteenpäin mun facebook kertoi että yksi kaveri oli kiinnostunut tapahtumasta nimeltään Elämyksellinen joogaloma Portugalissa, Sintrassa, juuuu. Pakkohan mun sinne oli mennä!)

Kun poikanen oli palautettu Espanjasta takaisin kotiin, niin mun reissu jatkui Portugaliin. Yhtäkkiä olin hypähtänyt keskelle satua! Vuoren päällä ja rinteillä seisoi linnoituksia ja palatseja, palmut huojui, tutustuin kolmeentoista uuteen ihmiseen, joka päivä joogattiin ja tanssittiin ja välillä retkeiltiin paikallisoppaan kanssa, iltaisin kuljeskeltiin hiljaisessa keskustassa, käytiin eri ravintoloissa, lähes kaikki ruoka kuului pakettiin, senkun istui pöytään ja söi, majapaikassa oli uima-allas ja sauna, kovin montaa pilvenhattaraa ei taivaalla näkynyt koko aikana. Sanoisin että oli kyllä ryhmämatka mun mieleen :o)

Mijas

 

 

 

 

Mentiin bussilla Mijakseen 1,55 €/suunta. Ihan parhautta oli hulppeat maisemat, näkymät merelle asti, sekä suklaatehdas jossa pääsee itse tekemään suklaata! Patikoitiin myös pikku matka vielä ylemmäs vuorelle joogaamaan, ja kiepautettiin maailma ihan ylösalaisin.

Lähetäänkö reissuun?

No johan tässä aamupäivä kuluikin kellarissa perunoita pakatessa ja niitä torille kuskatessa, ja on tällä viikolla ollut pari muutakin työpäivää, että johan tuota joutais.. Lähe mukkaan!

Ekaks lomakamat pakattiin poikasen kanssa, jonka olin luvannut viedä syyslomalla jonnekin. Kun tiesin kaverini perheineen majailevan Aurinkorannikolla ja pitävän joogakurssia just syyslomaviikolla, niin ei kauaa tarvinnut matkakohdetta miettiä. Tarjolla oli poikaselle samanikäistä (ja mulle samanhenkistä) seuraa, joogaa, aurinkoa ja uimista, eipähän sitä paljon muuta lomalla kaipaa.

Ja vaikka joogakurssi oli kutistunut yhteen osanottajaan, siivooja vei vahingossa kännykän laturin pesulaan, odotetiin bussia väärässä kadunkulmassa, hotellin uima-allas ei ollut auki (koska eihän kukaan nyt lokakuussa enää ui!) ja aamupala oli kutistunut sesongin ulkopuolella pelkkään paahtoleipään ilman päällisiä ja tuoremehuun, saatiin kunnon ukkoskuuro ja kolmena päivänä satoi vettä (ekaa kertaa puoleen vuoteen), niin silti joogattiin joka päivä, käytiin meressä keinumassa aalloilla, syötiin hyvin, vietettiin kivaa, naurettiin, saatiin vähän väriä pintaan, pääsin käymään ihanassa shiatsuhoidossa ja lapsi skuuttaamassa, ostettiin jätskitötteröitä, ja ennenkaikkea nautittiin lomasta ja lämmöstä.

Marraskuun tulkinta

SALLINKO ITSENI PARANTUA? NYT?

Ensin ajattelin että opaskortissa tarkoitetaan hoivaa ja haleja, luontoyhteyttä, mutta loppuun olen kirjoittanut: "egosta paraneminen, kohti valoa", ja toden totta, sellainen tapahtui marraskuisessa energiahoidossa. Ei ollut enää mitään käsiteltävää, ei jumeja tai tukoksia energiassa, pelkkää tyyneyttä ja hiljaisuutta vain. (Loma oli tehnyt tehtävänsä!)

------------

Herruus (sauvat 2)

-aktiivisuus, toiminta, rehellinen taistelu, asiat sujuvat mallikkaasti, itsensä hallitseminen-

 

Kortti symboloi uusien asioiden oppimista ja kykyä toimia aktiivisesti mutta hallitusti. Kortti kertoo luottamuksesta ja ulkoisesta kuin sisäisestäkin tasapainosta. Se kuvaa energiaa, joka etsii jatkuvasti uusia muotoja ja tapoja ilmentää itseään ja kehittyä.

 

Herruus nojaa tasapainoon ja siihen, että ihminen on löytänyt oman keskuksensa. Parempi ilmaisu olisikin ehkä ”komento” siinä mielessä, että ihmisellä on komento myös itsensä suhteen. Tämän edellytyksenä on, että energiasi ovat yhdistyneet ja keskittyneet luomaan rohkeuden, joka tarvitaan uusille teille lähtemiseen. Miten voimakkaasti vaikuttavia muutoksia matkan varrella tapahtuukin, uranuurtajan tasapaino ei horju. Kun hyväksyt erimielisyydet ja ristiriidat, ne voivat ratketa tavalla, joka muuttaa näkökulmaasi asioihin ja laajentaa sitä. Jos olet kontaktissa omaan keskukseesi, on varmaa että hallitset tilanteen. Luota omaan energiaasi.

 

Olen sisäisesti tasapainossa ja osaan kanavoida energiani rakentavaan toimintaan.

 

------------

Unessa olin taas tallilla, oli syntynyt paljon andalucialaishevosia. Joku tyttö harjasi hevosta, olin lähdössä ku se kysyi onko mulla nälkä. Sillä oli nakkikioski ja joku ite kehitelty pikaruoka. Mun piti muka lukea lehteä sillä välin ku se teki ruokaa. Joku toinen tyttö + nainen oli siinä kans oottelemassa ruokaa. Mukalehdessä näkyi jotain kirjoitusta, ruokalistaa ym. Oli hyvä eväs se minkä teki.

No eipäs unessa mitään (muuta kuin) ihmeellistä ollut, huomaan kuitenkin että monessa unessa on näkynyt hevosia.. Sitä kyllä pitää tutkia tarkemmin.. Mutta unen jälkeen olen kirjoittanut kommentin (en muista miksi, tai mistä se on tullut): "Selvänäkö oli helppoa, ehkä se onkin että sitä luulee asioiden olevan vaikeampia ja monimutkaisempia kuin ne onkaan." Tämä on kyllä aika hurjaa, sillä ihan saman asian oivalsin hieman avustettuna myös tuossa reissun aikana! Siitä pitää ehkä myöhemmin kertoa lisää.

------------

(Ja loppuun vielä ihan oma suositus, ei ole maksettu mainos eikä yhteistyö. Kaijan ensi vuoden opaskortit saatavilla osoitteesta kaijajuurikkala.net, vahva suositus myös Kaijan uusimmalle Kuka olen -kirjalle. Ja jos sinä haluat kattella unia ensi vuodelle, niin sehän tapahtuu kahtenatoista peräkkäisenä yönä alkaen jouluaatosta, muistat vain joka ilta nukkumaan mennessä pyytää että muistat unet vielä aamullakin ja kirjoitat ne heti herättyäsi muistiin.)