Laidasta laitaan

Tunteet heittelee ihan niinkuin säätilatkin näköjään. Nyt vaikuttaa että olen onnistunut kiipeämään pois sieltä ehkä itsekaivetun kuopan pohjalta jossa alkuvuosi tuntui kuluneen. Kaikki on oikeastaan taas aika hyvin. Mielialaa ei ole lannistanut edes alkuviikon jännitysnäytelmät siitä pääsenkö töihin ja takas kotiin, ensin hurjan lumentulon ja sitten liukkauden vuoksi. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, ehkä vaan joku laajempi ymmärrys siitä millä oikein onkaan merkitystä osui ja upposi. Tässä joitakin pieniä asioita jotka piristää mieltä: joogatuntien palautteet, kissojen kisailun seuraaminen, ilmoittautumiset tuleviin tapahtumiin (esim. Montenegroon on jo kolme lähtijää!), hyvät yöunet, keskustelut ystävien ja lasten kanssa, suunnitelmat (ne suuret ja hullutkin), oikea ravinteikas ruoka, kivat neuleprojektit. Paljon on myös niitä asioita jotka saattaisivat saada plääh-vaihteen takaisin päälle, mutta nyt vaan käännän huomion niistä pois ja keskityn kaikkiin hyviin juttuihin.

Arjen häntä

Tämä vuoden alku on taas ollut yhtä hidasta ja tahmasta kuin monesti ennenkin, ja mä niin tiedän että (monesti) ennenkin olen sitä täälläkin voivotellut ja toivonut että tapahtuisi jotain muutosta, joku sysäys eteenpäin. Tai ehkä se onkin vaan sitä että pääsin tällä kertaa kunnolla uppoutumaan lomailuun ja siksi nyt tuntuu hankalalta palailla takaisin arjen kuvioihin. Joka tapauksessa on vähän haastavaa saada rytmistä kiinni, pitää opetella kaikki uudelleen nukkumaanmenosta lähtien. Tänä aamuna oli kello herättämässä yhdeksältä, että ehdin sovitulle kävelylenkille! Ja huomenna pitää olla skarppina töissä jo aamukympiltä. Enkä kuitenkaan kuku kirjan kanssa kuin ehkä vähän yli puoleenyöhön, vaan sekin näyttää olevan liian myöhään. Eikä pelkästään se että tekee mieli nukkua paljon vaan myös tämä ajan hidas kulku käy vähän voimille. En millään haluais yhtään kiirehtiä mitään, kun tiedän että kohta se taas laukkaa hurjaa kyytiä, mutta oispa jo kesä tai edes kevät. Luonto heräilis hiljalleen ja taas ilmestyis kaikkia tehtäviä hommia, peltotöitä ja sensemmosia, jotka sitten jäis kuitenkin tekemättä tai vähintäänkin kesken.. Voihan elämä, miksi en osaa vain nauttia tästä keskeneräisestä hetkestä just näin. Senkin olen huomannut nakertavan motivaatiota monestakin tekemisestä kun talossa on muitakin asukkaita joilla ei ole samoja intressejä. Eksä on tällä hetkellä lomautettuna eli viettää kaiken ajan kotona, mun mielestä tekemättä mitään. Yritän kestää, ja manifestoin täysillä sitä kämppäkaveria, kumppania, apulaista, kesämiestä, mitälietä, joka tekisi ilolla sen mitä tarvii tai pyydetään koska tietää että se on kaikkien parhaaksi. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, vaan milloinhan.. Silti aika monta kertaa mieluummin asun täällä näissäkin olosuhteissa kuin kylällä seinänaapurien ympäröimänä, ja nyt pääsen helposti metsäänkin kun lumikengät on kaivettu esiin (sen teki muuten eksä).

Kissojen vuosi

Pitää ihan miettiä mitä muuta viime vuonna tapahtui kuin että kissat vaihtui uusiin.. Ai niin, muutinhan takaisin maalle, ja reissussakin käytiin, yksi lapsi suoritti varusmiespalveluksen. Ilmeisesti ei ole muuta merkittävää vuoden aikana tapahtunut kun ei mitään erikoista nyt tule mieleen. Monenlaisia töitä kyllä tein, en muista että ne olis missään vaiheessa käyneet kovasti liian rankaksi - vai kultaako aika tosiaan näin pian muistot. Kahvilahommaa oli kohtuudella, joogan viikkotunnit pyöri osittain myös läpi koko kesän, jokunen leiri/retriitti joko osallistujana tai toteuttajana. Tietty kevätkesän viljely-yritykset vei paljon aikaa ja energiaa, ja mitä jäi käteen: muutama sipuli :o)

Suunnitelmia tälle vuodelle on jo jonkun verran. Joogat jatkuu aika samoin kuin viime vuonnakin, talvikauden viikkotunnit, ja kesällekin yritän saada kaupunkiin yhden kurssin. Kauppasin toukokuulle muutaman kerran metsäjoogan yhteen kanslaisopistoon, pitäisi yrittää toiseenkin. Oma k-opisto sanoi kesäkursseille ei kiitos (toisen joogaopen heiniä ne), eli autolla ajoa taas piisaa. Järjestetään jotakuinkin samat joogatapahtumat kuin viimekin kesänä, lisäksi yksi rauhoittumisen viikonloppu Metsäkartanolla - siitä on tulossa ihana, just pidettiin suunnittelupalaveri - sekä se mitä itse odotan eniten: syksyn joogaloma Montenegroon! Sen todella toivon toteutuvan, pitäis saada 10 osallistujaa mukaan, onneksi on tuota potentiaalista asiakaspohjaa nuiden kansalaisopistojen ryhmien kautta, mutta se ei välttämättä ihan riitä...

Pienenä ajatuksena on ollut myös järjestää kotona esim ilmajoogan yksityistunteja, kahden hengen yksityisiä retriittipäiviä, yms. Vaatii hieman puitteitten kuntoon laittamista, mutta oispahan hyvä motivaattori. Siihen vähän liittyen ajattelin alkaa manifestoimaan sellasta "liikekumppania", joka asuis myös täällä, olis kiinnostunut tämän tilan kehittämisestä jos ei maatilana niin vaikka rauhoittumispaikkana/olotilana. Saatais ympäristö, rakennukset jne kuntoon ja jonkunlaista liiketoimintaa käyntiin. Koska täällä on oikeesti potentiaalia monenlaiseen!

Sepä jää nähtäväksi mihin tämä vuosi kuljettelee, miltä elämä vuoden päästä näyttää. Toivottavasti kuitenkin kissat pysyy samoina, nämä ihanat, ihanat pörrökät ♥♥

Käy tsekkaan tästä lisää tietoa syksyn joogalomasta!