Otetaan rennosti

Nuo mun pienet kissanpojat, pikku söpöhöpönassukat on kyllä niin suuria opettajia. Olen saanut monta oppituntia elämästä nauttimisesta, hetkessä elämisestä, leikkimisen tärkeydestä, sekä sen ottamisesta mikä itselle kuuluu. Hieman hankalaa saada vilkasta pentua olemaan paikoillaan kuvien ottamista varten tässä hämäryydessä. Toinen on rauhallisempi mutta niin musta ettei valo siksi riitä. Molemmilla on vähän murkkuikää, joten välillä on rankkaa ja rasittavaa itse kullakin, mutta eiköhän se tästä. Kunhan pojat vielä vähän kasvaa niin ne killistetään tässä talven aikana, pääsevät sitten keväällä nuuskimaan ulkoilmaa ilman että täytyy lähteä koko naapuruston tyttökissoja treffailemaan.

Joskus tässä aikaa sitten oli huikeita aurinkoisia pakkaspäiviä, pakkanen ei mihinkään ole hävinnyt, auringonpaiste vähän, tai ehkä se on ollut näkyvillä enimmäkseen silloin kun olen murmuttanut sisätiloissa. Kolme joogatuntia jäljellä ennen joulutaukoa, plus yksi jonka lupasin etänä pitää lahjaksi mun ihanille oppilaille. Kahvilahommaa sovittuna kolmelle päivälle (tilanne voi muuttua), joista kaksi joulukonsertin kahvitusta. Lisäksi kokeillaan lähteekö ajatus kahvilan neulenurkkauksesta ottamaan tuulta allensa, eli sitä mahdollisesti yhtenä iltana. Varasin myyntipöydän joulumessujen kirppikseltä, ja olis muutakin ylimääräistä laitettavaksi myyntiin toriin jos vain saisi aikaiseksi. Esim. tassuamme saa lähteä, ei sille oikeesti ole tilaa eikä käyttöä täällä. Kalenterissa on myös kovasti odotettu ystävien tapaaminen. Lapsia tulossa joulukylään en vielä tarkalleen tiedä milloin, ja yksi Kainuun prikaatista kotiutuja. Eiköhän tässä viikko ja parikin vierähdä näissä merkeissä ihan mukavasti ja sukkelasti. Kivaa joulun odottelua itse kullekin!