Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 23. helmikuuta 2023

Lankavaraston hävitystä


Puotiin kaivattiin lisää pipoja myyntiin. Violettisävyiset menee kuulemma hyvin kaupaksi (en ihmettele yhtään), vaan mistäpä yhtäkkiä löydän lisää sopivanpaksuista villalankaa. Ehkäpä mun lankakätköistä? Sieltä löysin pari kerää tuollasta ilosenkirjavaa lankaa, mutta se olikin vähän liian paksua pipokäyttöön. Tylsänbeigeä vähän ohuempana oli jäljellä parin pipon verran, ja onpa siellä vielä jokunen kerä samaa lankaa punertavansävyissä, ehkä käytän nekin pipoihin ennenku talvi on ohi.


Alpakanvillasta kokonainen pusero. En yleensä tykkää korkeista kauluksista, mutta nyt ajattelin tehdä oikeesti lämpimän paidan, ja kyllä käytössä huomaa että alpakka on tosi lämmin. Tästä piti ensin tulla kauluri, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella kuten monesti käy. En jaksanut miettiä tuota raidoitusta sen enempää, tein aina suunnilleen yhden kerän loppuun ja vaihdoin väriä, ja jämät tungit tuonne väleihin. Kun jostain syystä on näköjään joskus tullut hankittua hassusti vain muutama kerä per väri. Voi kun vois tykätä vaan muutamista (mielellään neutraaleista) väreistä, mutta eipä voi. Näitä lankoja jäi yksi valkoinen ja vajaa sininen kerä, mitähän niistä vielä keksis? Ehkä teenkin sen kaulurin.


Sitä samaa paksua kirjavaa lankaa oli myös toisenlaisena värikombona - tietysti. Löysin jostain järkevähkön ohjeen huovutettuihin tossuihin, ja nyt on yks jättiläisen töppönen valmis. Toinen syntyy kunhan pääsen taas yli tästä kaksijalkaisuuden aiheuttamasta vaivasta, aina menee hetki ennenku jaksaa tehdä toisen samanlaisen. Täällä kylmillä lattioilla paksut villatossukat ois tarpeelliset, nyt kuljen kaksien villasukkien taktiikalla. Vaan eipä tiedä kenen tossut näistä tulee - jos kenenkään, kun näissä huovutusjutuissa on aina se jännitysmomentti että ei tiedä miten vähän tai paljon ne pesukoneessa kutistuu. Joskus tein huopaponchon, tai niin luulin mutta siitä tulikin pieni ja paksu huopaneliö jossa oli reikä keskellä. Hyvin on kissoille kelvannut nukkuma-alustaksi.


Mäyräkoiran villapusero oli erikoinen projekti, näyttää ihan pikku hylkeeltä. Mistään ei löydy ohjeita mitoitukseen, ja kun koira ei ole koko aikaa saatavilla niin jouduin käymään muutaman kerran sovittamassa keskeneräistä tekelettä. Malli on ihan melkein omasta päästä. Joskus ostin yhden koiranpaitaohjeen, mutta sekään ei ollut mäyräkoiralle tarkoitettu ja se neulottiin helmasta kaulaanpäin, enkä ymmärrä miksi pitäis niinpäin tehdä kun on paljon helpompi aloittaa kaulasta, sekä ihmisten että koirien villapaidat (enkä muutenkaan ymmärtänyt sitä ohjetta). Kuvio on siitä ostetusta ohjeesta, joten osittain käyttöön pääsi kuitenkin.


Vuoden tauon jälkeen jaksoin jatkaa säärystinprojektia. Ensin aioin tehdä villahousut kokopitkillä lahkeilla, muuta taas vaihdoin suunnitelmaa ja teinkin kokopitkät säärystimet (vai mitkä ne ois nimeltään? jalastimet, irtolahkeet). Nyt on toinenkin jo melkein valmis, ensin täytyy vain purkaa yhtä paitaa että saan lisää harmaata lankaa käyttöön. Tuo harmaan ja vaalean lilan yhdistelmä on niin herkku että nam! Pitäis keksiä mitä siitä vois tehdä, ehkä puran sen epäonnistuneen liian ison ja painavan paidan kokonaan ja siitä saan harmaat kokonaiseen paitaan kun yhdistän siihen tuon lilan. Jostain pitäis vaan löytää hyvä ohje tai inspiraatiota. Puseron malli ei ole ongelma, multa löytyy parikin sellasta ohjetta mitkä sopii mulle hyvin, mutta en jaksais omasta päästä alkaa keksimään raitoja/kuvioita. Tuota kaikista sinisintä väriä jäi pari kerää, ja aloin neulomaan niistä hupparia, ja tietty lankaa pitää sitä varten hommata lisää. Voi huoh, pieneneeköhän ne lankavarastot tällä menolla sittenkään.. Mutta ilokseni voin todeta että olen käyttänyt neulomiani vaatteita tosi paljon, ja täällä kylmissä maalaisoloissa niille on kyllä tarvetta.

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Olet kyllä tosi tuottelias!! Ihania juttuja kaikki. Mua harmittaa, kun villa kutittaa... en pysty oikein mitään villaista pitämään ihoa vasten. Ostin joskus innoissani sikakalliin Alpan neuletakin, joka sitten kutitti jopa toisen paidan läpi... myin sen sitten pois. Villasukat on vakiovarusteeni, mutta paljaassa jalassa ei kärsi niitäkään pitää. Villapeittokin mulla oli, laitoin sen kerran aluslakanan alle ja poishan se sit piti ottaa, kun pisteli niin kovin. Story of my life!

Vianna kirjoitti...

Oi että, onpa harmillista. Oon urheasti päättänyt että mua ei villa kutita, toisin oli aiemmin. Esim mitään muita sukkia en enää käytä tai edes omista kuin villasukkia. Ja yleensä pidän villapaidan alla pelkästään hihatonta toppia. Neulominen on mulle semmonen rakas mummoiluharrastus, en tiedä mitä muutakaan yhtä hyödyllistä keksisin.