Tässä olen nyt lähes pari viikkoa taas totutellut maalaiselämään, ensin useamman lapsen kanssa, ja kun muut lähtivät koteihinsa ja armeijaan(!) niin jäätiin neitisen kanssa täksi viikoksi kahdestaan. Nyt hänetkin on jo palautettu kotiinsa (sanoi lähtiessään että olipa kyllä kiva loma), ja huomisesta lähtien olen viikot täällä yksin kissojen kanssa. Aikalailla sain loman aikana raivaushommia etenemään, melkoisen suuri kirpparikuorma olis lähdössä kunhan on aikaa ajella kaupunkiin päin. Ja koska melko paljon huonekaluja pitää uudelleensijoittaa, niin on täytynyt miettiä miten ois järkevää niitä siirrellä, mitä voi laittaa pois jne. Yhden kirjahyllyn tyhjensin, sieltä löytyi mappikaupalla kaikkea vanhaa tiliotteista lähtien, oivoi mitä sitä ihminen keksiikin hillota, vaan onneksi enää ei tarvitse. Mutta olipa puhdistavaa heittää pois paljon tarpeetonta. Oon ihan romuna kaikesta kantamisesta, siirtelystä ja istumisesta, tänään vielä käytiin varuskunnassa läheistenpäivän merkeissä moikkaamassa alokasta, eli autossakin sai istua pitkät pätkät. Ja huomenna alkaa se työmatkaralli taas, huoh.. Jollain tavalla jännää, kun arki on kuitenkin sitä samaa kuin ennenkin mutta uudella tvistillä. Jännitysmomenttina ajelu pitkin korpitaipaleita, nytkin tuuli viuhuu hurjana ja tuiskuttaa lunta pellolta tielle ja lisääkin on luvassa, että saapa nähdä pääsenkö huomenna edes lähtemään työmaalle - onneksi on iltatyöt. Lisäksi päiviin kuuluu puiden hakua ja uunin lämmitystä, kissojen rapsuttelua ja yleistä yksinoloa isossa talossa. "Sisustusprojekti" jatkuu pikkuhiljaa, sen mitä töiden alkamiselta jää aikaa ja energiaa. Olis kyllä huippua saada pian oma huone kuntoon, nyt vielä on pinoja ja nyssäköitä pitkin poikin kun kaikki hakee paikkojaan. Kylläpä tämä.
2 kommenttia:
Tsemppiä järkkäilyyn! Mä oon aina ihan intona lukemassa, jos jollakulla on tuollaista puuhaa. Itse kun tekisin sitä mieluummin kuin oikeastaan melkeinpä mitään muuta!
Terkkuja täältä peltojen keskeltä, tuttua tuo, että tuuli tai pyry tuiskuttaa tiet umpeen. Tänään kotiuduin vähän ennen kuin aura tuli, sai taas vähän kieli keskellä suuta ajaa vauhdikkaasti, ettei vaan auto stoppaa sinne keskelle hankia. Onneksi lunta on tällä hetkellä kuitenkin melko vähän.
Kiitos tsempistä! Mukavaa hommaa kyllä, vaan urakka tuntuu taas loputtomalta, kunpa edes jonkun pienen nurkan saisi raivattua ja pidettyä motivaatiota yllä.
Mun auto seisoi pari päivää mäen alla kun tie oli tukossa vaan enpä sitä mihinkään tarvinnut kun en töihin ajellut. Nyt taas plussakelit ja paksu kerros loskaa tiellä. Hih, ihana talvi.
Lähetä kommentti