Jospa kuitenkin

Vaikka välillä tulevaisuus näyttäis pilviseltä ja kaikki tuntuis turhalta, niin osais luottaa että on kaikesta huolimatta oikealla polulla. Että kaikki päivittäiset pienetkin valinnat, ajatukset, sanat ja teot vie kohti omaa parasta elämää. Vois nauttia siitä mitä milloinkin tekee miettimättä sitä, että jääkö mitään konkreettista mun jälkeen tuleville, tai että kiinnostaako ketään muuta ne mun jutut. Uskaltais avata sydämensä ja sisimpänsä sillon kun se tuntuu oikealta ja tarpeelliselta murehtimatta mahdollisia tulevia seurauksia. Osais elää joka hetkessä täysillä.

Kävin aiemmin kesällä mun entistä edellisen kodin pihalla, siellä missä koko piha oli suunniteltu ja rakennettu rakkaudella. Mun aikoinaan tarkkaan miettimistä rakenteista ja kasviyhdistelmistä ei ollut paljoa jäljellä. Suuri osa oli korvattu nurmikolla, ja jäljelläolevat kukkapenkit oli rikkaruohojen valtaamia. Tuli vähän paha mieli, vaikka toki ymmärrän että kaikkia ei kiinnosta samat jutut. Olis ehkä ollut parempi olla tietämättä mitä kaikkee pihalla mun jälkeen ei oo noin viiteentoista vuoteen tehty.

 

Yritin myös tutustua yhteen mieheen. Kävi kuten edelliselläkin kerralla: heti kun puhuttiin puhelimessa ja yritettiin järkätä tapaamista niin universumi lähetteli aika hyvin merkkejä ettei siihen suuntaan nyt tällä kertaa kannata lähteä kulkemaan. Tyyppi ei sittenkään kuulostanut siltä oikealta (ei tietenkään, koska se ei ollut SE oikea, mut mä yritän!). Tunne oli ilmeisen molemminpuoleinen, sillä päätettiin sitten yhteistuumin että oikeestaan meillä onkin liikaa välimatkaa, eikä edes tarvinnut tavata toisiamme.

Soutaa - Huopaa

Ihana kun tulee syksy - En halua että kesä loppuu vielä. Tylsää kökkiä kaiket päivät kotona ja yrittää keksiä tekemistä - Äääk, työt alkaa ihan liian pian. Haluisin sellasen kainaloisen jonka kylkeen voisin iltaisin kömpiä köllöttämään - Tykkään mun elämästä ja yksinolosta just näin. Tarvisin sen koiran joka veis mut ulos säällä kuin säällä - Mitään ylimäärästä hommaa ja vastuuta en tähän nyt tarvi enkä jaksa. Oi ku pääsis joka päivä poimimaan tuoreet hedelmät suoraan oksilta - Turhaa eestaas-ajelua eikä siellä maalla oo oikein mitään tekemistä, ihan ku ois käymässä kylässä. Ja mitähän vielä..

Sadepäivän mietteitä

Onpa näitä sateisia päiviä ollut viimeaikoina muitakin, mutta erityisesti nyt tuli oikein syksyfiilis. Ja metsäretkiolo, pitäis olla metsässä nuuskimassa märkää vihreää. Tai ehkä kuitenkin mieluummin heti sateen jälkeen.. Mun haave teltassa nukkumisesta ei ole vielä toteutunut, millon se onkaan se nuku ulkona -päivä (-yö)? Viikonloppuna yritin jaksaa valvoa pitkään jotta kerrankin näkisin Perseidejä, mutta oli melko valoisaa vielä puolenyön jälkeen enkä jaksanut lähteä mihinkään ulkoilemaan, pihassa puut peittää näkyvyyden siihen suuntaan missä oletin niiden parhaiten näkyvän. Onpahan sitten joku asia elämässä vielä kokematta. En tiedä, ehkä mielenperukoilla on joku pieni ajatus maiseman vaihtamisestakin, haluaisin päästä koluamaan uusia polkuja, ja on tää vähän turhan city meikäläiselle, vaikka asunkin just siinä kohtaa kylän laitamilla missä katuvalot loppuu ja soratie alkaa. Haluan syvemmän, konkreettisemman kosketuksen luontoon. Lapsi tuli eilen koulusta ja kysyi että mitä muuttoo sää oikein puuhaat, kun olin kaivellut kaapeista esiin kirppiskamaa. Vielä kun jaksais maallakin käydä vinttiä kaiveleen ja sieltä tarpeettomia perkata pois. Niin ja pitäähän ne kaikki sitten vielä roudata sinne jonnekin kirpulle, eli ajamista vieläkin lisää. Nyt olen ihan tarkoituksella välttänyt kaikkea turhaa autoilua kauppaankin kun on kävelymatka, talvisaikaan saakin sitten lähes päivittäin taas kurvailla pitkin syrjäteitä suuntaan jos toiseenkin. Olen vähän plaraillut kansalaisopiston vihkosta, tekis mieli tanssia enemmän, löytyisköhän siihen vielä kalenterista joku vapaa nurkka.

Kas, sade lakkasi ainakin hetkeksi. Lähen ulos nuuskimaan ilmaa, pakko vähän liikuttaa kroppaa niin pysyy pää kasassa.

Hellouta!

Tiistaina tapahtui selkeä käänne energioissa, ja tuli tunne että nyt on kipuiltu tarpeeksi. Kesää on vielä jäljellä, uimaankin pääsee, aurinko paistaa, elämässä kaikki hyvin. Jotenkin vaan alakulo väistyi, ihanku puhtaalta pöydältä alkais nyt uudet tuulet puhaltamaan, vaikka mitään uutta ei olekaan näköpiirissä. Huomasin etten tarvi elämään mitään lisää. Muistin että koko ajan luon tulevaa, että tämän päivän ajatukset ja teot muokkaa mun huomista. Ja tiiän ettei se pakottamalla tapahdu, siks olikin taas mahtava päästä todistamaan kuinka oikeesti fiilis muuttui ihan päinvastaiseksi.

 

Lukiolainen on tarponut arkeaan jo kaks päivää, mullakin on huomenna koko päivä töitä, tanssia ja joogaa vol 2 & grounding yin. Tuntuu hurjalta mutta hyvältä pitkästä aikaa! Neljä viikkoa töi-töiden alkamiseen, sieltä se hiipii :o)

Pikku kriisi

Mun lapset ei oo enää lapsia! Ja mun mieli luulee heti ettei mua tarvi enää kukaan, on vähän turha fiilis. Vaikka oikeesti tiedän että joo tietysti oon tärkee monillekin, ja ehkä joillekin jopa vielä hetken se kaikkein tärkein ihminen, mutta enpä nyt aio järjellä selitellä tunteita pois vaan yritän mennä tän läpi ja kattoo mitä siitä seuraa. Paitsi että on tulossa niin paljon ohjelmaa tuleville päiville että niinköhän sitä kerkee ittensä äärelle edes kunnolla pysähtyä. Tänään olin kissavahtina ja nautiskelin maalaiselämästä ihan täysillä, siellä voi olla niin vapaa, vain haahuilla ihan täysillä pitkin pihaa ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä. Ja uin, tietty. Lapsi(!) Tampereelta on tulossa kavereineen huomenna paikkakunnalle, tai siis bussi vie Kuopioon asti ja äiti hakee sieltä ja kuljettaa perille. Ja muutaman päivän kuluttua sama reissu toiseen suuntaan (koska olen ainoa jonka autossa kulkee enemmän kuin kaksi ihmistä). Joten kyllä olen vieläkin tarpeellinen ;o) Maanantaina on se kuumakivihierontakoulutus, ja ehkäpä joku innostuu tulemaan harjoitusasiakkaaksi niin saan treenata uutta taitoa ja samalla vähän tekemistä tylsiin päiviin. Täyttelin kalenteria jo syksyn töiden osalta (ja vähän keväänkin), niin tiedänpä suunnilleen minkälaiselta arki näyttää kunhan se koittaa.

 

Onneksi mummun muruinen, ihana-ipana, natiainen on vielä hetken "pieni".

Ja tässäpä ajankohtainen biisi: https://www.youtube.com/watch?v=XvswWVoGLsA

Tervetuloa Saimaalle

Tulisitko meidän kanssa Partalansaareen Puumalaan Saimaan rannalle viettämään elokuista viikonloppua 20-22.8? Päivillä on siellä vanhan maatilan mailla mökkimajoitusta, ja me lähetään joukolla sinne pitämään kesänlopetusta joogan, hyvän ruuan ja rummuntekemisen merkeissä. Päivi on luvannut huolehtia meille maittavat lähi-/luomuruuat ja saunanlämmityksen, Soma tulee opastamaan kuinka rakennetaan oma rumpu, Kirsi tekee osallistujille intuitiivisia tulkintoja, ja minä ohjaan joogaa aamuin illoin. Keräillään yrttejä jalkakylpyyn, retkeillään metsän reunaan kalliolle, päästään äänimatkalle, yritetään bongata kesän ajan rannalla vihtynyttä norppaa, ja lauantaina nautitaan savusaunan löylyistä. Niin kovin haluttais tarjota tämä mahdollisuus sitä tarvitseville, ja ollaankin puristettu hinta niin pieneksi kuin mahdollista: koko ohjelma perjantaista sunnuntaihin ruokineen, majoituksineen, kaikkineen, sisältäen myös tarvikkeet yhteen rumpuun yhteensä vain 400€. Päivi ottaa ilmoittautumisia vastaan 15.8. asti numerossa 040 8390 815 tai sähköpostitse artisti.paivi @ hotmail.fi  Sydämellisesti tervetuloa mukaan! Jos et itse pääse tällä kertaa paikalle, niin auttaisitko meitä levittämään tietoa viikonlopusta jakamalla tätä fb-tapahtumailmoitusta https://fb.me/e/dNcvaGy5J Kiitos! ♥

 

Kuvat ei ole Saimaalta vaan Onkivedeltä (paitsi 2. kuva Porovedeltä), ehkä olen joskus nuoruudessa kerran ajellut jossain Saimaan rannoilla, ja nyt olisi korkea aika mennä uudestaan.

Vielä on jäljellä

Kesätyöt on nyt siihen malliin tehtynä, että menen paikalle enää vain tarvittaessa. Toisaalta ihan pikkusen rasittavaa olla koko ajan lähtövalmiudessa, mutta kuitenki tykkään että on edes olevinaan jonkunlainen rutiininpoikanen esim nukkumisen ja heräämisen suhteen. Tähän elokuun alkuun pitäisi mahollisesti osua myös yksi koulutuspäivä, jaaaa sitten loppuviikosta on semmonen juttu että mun vauva täyttää 18. Apua! Erehdyin yks päivä kattoon itteeni peilistä vähän turhan läheltä, ja kylläpä se totuus vaan sieltä paistaa, niin on ihanasti tullu ruttuja ja laskoksia kasvoille. Vaikka ei kait sitä ajan hammasta kukaan karkuun pääse, täytyy nyt asennoitua niin etten ehkä olekaan ikinuori ulkoapäin katsottuna. Että tämmönen kulkupeli kuljettaa mua tämän elämän läpi, pitää vaan muistaa pitää siitä hyvää huolta niin on vielä paljon yhteisiä kilometrejä edessäkinpäin.

Ajattelin tänä(kin) kesänä tekeväni jonkunlaisen roadtripin, mutta seuran puuttuessa se jäänee toteutumatta. Olenhan sentään pienesti reissannut, käynyt mutkat sekä Joensuussa että Oulussa. Työkavereiden säännöllinen seura parin viikon ajan nautittuna sai aikaan sen että taas on jotenkin tosi iso tarve saada sellasta juttu- ja hengailuseuraa (tai mikspä ei jotain enemmänkin), mutta juuri minkäänlaisia ihmiskontakteja ei ihan hirveenä ole tarjolla, semmosia parin tunnin pätkiä vaan sillon tällön. Ja nyt kun kaikilla alkaa taas työt ja arki niin entistäkin vähemmän. Mulla on vielä kuus viikkoa tätä tämmöstä melkein-lomaa. Tylsistymisenestokeinoja hakusessa siis.