Oli tarkoitus kirjoittaa rakkaudesta, mutta jotenkin kaikki ajatukset katosivat enkä saa minkään langan päästä enää kiinni. "Meneekö vuosia viisi? Ehkä silloin susta irroitan" Mikäli olen pysynyt laskuissa niin on mennyt jo kuusi, ja kyllä olen irroittautunut odottelusta ja toiveajattelusta, mutta en siltikään siitä mahdollisuudesta että joskus vielä voitaisiin jutella, nähdä ja olla yhdessä. Haikailun sijaan olen päättänyt luottavaisena heittäytyä elämän virtaan ja katsoa mitä tuleman pitää. Ja onpa sitä rakkauttakin tullut viime aikoina monessa eri muodossa, ehkä vaan ei just silleen miten olisin toivonut. Nyt on kesä ja kepeys, on niin helppoa olla onnellinen, ja aionkin nauttia täysillä kaikesta siitä mitä elämä eteen heittää! On ne sitten kohtaamisia, tuoksuja, ideoita, haasteita, tekemistä tai mitä vaan. Mun isä ois täyttänyt tänään 80 vuotta, mutta ei saanut kokea edes kuuskymppisiään. Joten unohdetaan kaikki sitkutus, koska tämä elämä on elettävä just nyt, joka hetki!
2 kommenttia:
Rakkaus on ihana asia ja onhan sitä monenlaista! Toivotaan sitä elämäämme runsain mitoin! Mun isä täytti huhtikuussa 80 vuotta. Äiti kuoli viime vuonna 79-vuotiaana. En usko itse ihan noihin lukemiin yltäväni! Ei haittaa!!
♥
Lähetä kommentti