Taas tämmöstä. Lumisadetta ja väliin vähän auringonpaistetta. Pienoista taistelua tylsistymistä vastaan. Uusi rytmi ja rutiini vaatii vielä hiomista. Liikaa aikaa istua ja ihmetellä. Mitähän sitä sitte? Kirjastosta pino kirjoja, nyt odottelen terassikelejä jotta pääsen pihalle loikoilemaan ja lueskelemaan. Retkijalkaa vipatuttais, seura olis edelleen niin kaivattua. Haluan työntää kädet multaan, kulkea paljain varpain metsässä, pulahtaa järveen uimaan, nauttia auringon hyväilystä iholla. Voisinko, tässä ja nyt? Mikspä ei. Taidan lähteä lenkille ilta-aurinkoon, ehkä siellä pääsen vähän lähemmäs itseäni, pois täältä hukan nurkilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti