Kanojenhoitajan ohjeet

- nappaa keittiöstä mukaan kananruoka-astia, johon on kerätty kanoille sopivat tähteet
- ilmoita kanoille että olet tulossa ruokkimaan niitä laulamalla kanalaulua
- tässä vaiheessa kanat kipittävät vesiastialle
- avaa hana navetasta, kanojen ulkojuoma-astia tulvii yli ja kanat voi hörppiä vettä maasta
- hae navetasta kauhalla jyviä, kananrehua ja kanankalkkia
- tarkista munintapaikat kanalan sisältä
- mene kanatarhan ovelle, kanat juoksevat vastaan
- avaa kanatarhan ovi, astu varovasti sisään ettet tallo kanoja
- anna kanojen nokkia jyviä kauhasta
- vie keittiöstä tuotu ruoka kanojen kuppiin
- ripottele kauhan sisältö pitkin tarhaa
- kerää munat pesistä, muista myös salapesäpaikat
- sulje kanatarhan ovi, heittele vielä vähän tuoretta vihreetä tarhaan
- sulje hana
- toivota kanoille hyvä päivänjatkoa

Tämä aamulla, iltapäivällä ja ehkä vielä illallakin.

Paitsi tänään iltapäivällä oli poikkeusohjelmaa: kanat pääsivät ekaa kertaa aitauksen ulkopuolelle! Kyllä ne oli vähän ihmeissään! Kaikki siellä kävi valvotusti, sitten kukko plus kaksi kanaa päättivät että aidan sisällä on turvallisempaa, mutta neljä uteliainta kanarouvaa kierteli pitkän tovin tiluksia kaula pitkänä, tapasivat herra kissankin, ja olivat niin mielissään, juoksivat pitkin pihaa lentelevien ötököiden perässä ja lopulta kaivautuivat ruusupensaan sisuksiin varjoon köllöttelemään. Parin tunnin päästä kävin keräämässä kanat takas tarhaan, sillon olivat kaikki taas tutkimusmatkailemassa, mutta kun kuulivat kanalaulun lähestyvän, juoksivat mun luo ja kanatarhan ovesta sisään. On ne niin lutusia! ♥♥♥♥♥♥♥

Neljä päivää tien päällä

Huh, on ollut lomaa. Neljä päivää matkustamista: koti - Tampere, Tampere - Helsinki, Helsinki - Tampere, ja Tampere - koti. Helteet tälleen kotioloissa on vähän eri juttu kuin helteet kaupungissa, yksiö(i)ssä neljännessä/viidennessä kerroksessa.. Mutta ihmeesti sain nukuttua öisin, ja päivisin kierreltiin kävellen tienoota. Nyt on nähty luonnontieteellinen museo (edellisestä kerrasta noin 35 vuotta aikaa, veikkaisin) ja eka kertaa Kiasma, se oli hauska kokemus. Ajatuksissa oli Suomenlinna, uimarannat ym, mutta ne jäi ens kertaan, oli muutenkin tarpeeksi askelia kuumilla kaduilla. Tampereella Tallipiha, Mamma Mian kakkososa, sekä yöllinen kävely pitkin Pyynikin rantoja kuunpimennystä bongaamassa, se oli huikeeta. Ja tosiaan joka päivä vähintään kaks tuntia jossain hyvin ilmastoidussa julkisessa pitkän matkan kulkuvälineessä. Tänään lomapäivä kotona, uimaan!!!!!, ja ens viikonlopulle tiedossa vielä yks lomapätkä ja reissu. Huh!

Onnea on..

 

..ikioma metsälampi, jonne voi pulahtaa aina halutessaan, ihan yksin, ihan alasti, harrastaa hidasta zen-uintia antaen mielen vaellella missä ikinä se haluaa, katsella kymmenien ellei satojen sudenkorentojen leikkiä rannan osmankäämikasvustoissa, ihailla punalehtisten lumpeiden kukintaa, lähes ystävystyä yksinäisen ja hieman epäluuloisen sorsalinnun kanssa (mahdutaan jo uimaan samassa lammikossa, kunhan ollaan eri päissä), sukeltaa pakoon muutamia hassuja paarmoja jotka yrittää ärsyttää uimaria, kölliä rannalla pyyhkeen päällä nauttimassa auringosta, ja hipsiä lopulta raukeana metsän läpi takaisin kotiin. Bliss.

Toivottavasti lumiset kevätkuvat tuo edes hieman viilennystä helteeseen.

Ajankohtaisuuksia

Porukka on taas vaihtunut, teiniosasto on poistunut ja nyt on pelkästään ihan aikuisia ihmisiä ja tosi hyvä fiilis. Varsinkin kun olen viime viikon ollut ja olen vielä huomisenkin yksin pitämässä tilaa pystyssä, siis toki on nämä apukädet ja yksi lapsi, kun serkkunsa lähti jo kotiin, sekä kissat ja kanatuiset. Heinäkuu on ollut i-ha-na, kuuma ja mansikantäyteinen. Tänään päätin jo toisen mansikkalohkon päästää syyslevolle, toisesta poimittiinkin sitten 35 kg punaista herkkua, ja vähän jo aloiteltiin vattumaata, huomenna lisää. Ekat perunat omasta pellosta on syöty, sipulia tulee jo hyvin, herneet on ihan just valmiita. Juurekset ei kasva kun vettä ei ole eikä näköjään tulekaan. Uimassa on käyty vähintään kerran päivässä, joko omassa tai yleisessä järvessä. Eilen käytiin vaelluksella pikkuväen ja vieraiden kanssa, kamera unohtui matkasta, mutta onneksi uikkarit oli mukana. Tälle viikolle on luvassa pientä lomareissuilua, kaupungin humuiluun uppoutumista ihan turistina pariksi päiväksi. Ja tietty täysikuunpimennys perjantaiyönä, just sillon olen kaupungissa, saapas nähä näenkö sitä ollenkaan. Ihkua viikkoa just sulle! ♥♥

Yllätysmunat

(Yläkuvassa viime kesän kanoja, tänvuotisista ei ulkokuvia vielä oikein ole..)

Veikeitä nuo kanatuiset. Munia tulee tosi hyvin, kuudesta kanasta parhaimpina päivinä kuusi munaa, eläkeläisiä muka, pöh. Niillä on sisällä kanalassa munintapesä, mutta nyt ovat alkaneet munia enemmän lattialle nurkkaan. Eikait se haittaa, yhtälailla sieltä hamppupehkusta saa poimittua puhtaat munat mukaan, ellei satu just kanarouva istumaan munien päällä. Ei pitäis kovin hautomaintoisia olla nämä kun eivät mitään maatiaisia ole, mutta välillä siinä kana aamupäivän kököttää munia lämmittämässä. En tiedä onko joka kerta sama, ovat niin samannäköisiä ettei kaikkia erota toisistaan.

Ulkona niillä on myös munintapönttö, toisinaan sinnekin munan pyöräyttävät, tai sitten aitauksen nurkkaan. Eilisaamuna löysin niiden salapesän ruusupensaan alta, ja pesästä yksitoista munaa!! Ihmekään kun edellispäivinä olikin tullut vain pari kolme päivässä, nehän on jemmanneet niitä pesään! Yllätysmunat pääsikin heti munakkaaseen kun ei tiedä miten kauan ovat helteessä oleskelleet. Tänään ruusupuskan alla oli kolme uutta munaa..

Päiväni merenneitona

Napero kävi juhannuksen jälkeen pari viikkoa uimakoulua. Ilmat oli melko koleat silloin (ainakin tämänhetkiseen verrattuna) ja vesi myös. Uimakouluranta oli aivan uusi tuttavuus meille, ja nyt helteillä on käyty siellä muutaman kerran polskimassa. Sunnuntaina rannalla vierähti neljä tuntia! Minä plus pojat (meillon lainalapsi kesäkylässä) ja rouva Neiti perheineen, sekä tietysti yksisarvinen. Napero osaa jo "sukeltaa" eli laittaa kasvot ja vaikka koko päänkin veden alle, ja hienosti viilettää uimarenkaan kanssa menemään (sitä ei lie uimakoulussa opetettu, mutta hyvä taito on päästä potkimalla etenemään). Simpukkafarmi kasvoi päivän aikana aika suureksi, lapsilla on lupa kerätä vain tyhjiä simpukankuoria. Eilen käytiin samalla rannalla uudestaan, vähän isommalla porukalla ja vähemmän aikaa, ja tänään on luvassa pulikointia toisessa järvessä. Oi kesä!! ♥♥♥♥♥♥♥

Suomen kesä ♥

  

Eiliseltä ex tempore -ajelulta lähimaisemista. Joskus sitä vaan osuu oikeaan paikkaan just oikeella hetkellä (nuo random melojat tai mitkä lie!). Vieläkin ihan hykerryttää! On tää kesä niin ihanaa aikaa, kaunista ja joko sanoin että i-ha-naa, vaikka tänään koko päivä meni reissussa enkä ehtinytkään uimaan. Huomenna (loma)päivä on uus, ja mansikanpoimintaa taas vasta maanantaina. Nautitaan! ♥♥

Kemut

Viimemmäisenkin lapsen rippijuhlat on nyt juhlittu. Oma perhe oli yhtä vaille kaikki koolla, toisen puolen sukukin kahta vaille kaikki ja toiselta puolelta ei ketään päällekäisten rippijuhlien vuoksi. Ja kun paikalla oli lisäksi neljä paria apukäsiä, niin saatiin 26 henkeä kasaan. Ihan isosti kemuiltiin siis, ja tarjoilutkin (plus kattaus) oli vähän fancymmät kuin kuvan viime kesän eräiltä synttäreiltä. Rippilapsen lempparia eli mutakakkua oli kyllä tarjolla, itsetehtynä versiona tosin, lisäksi mansikka-valkosuklaajuustokakkua, voileipäkakkua, kasvispiirakkaa, kanelipullia ja pikkunaposteltavia. Voih ja röyh! Vaan ei auta vaikka kuinka paljon herkkuja mättää, niin siinä vaan on tässä kevään ja kesän kuluessa käynyt, että olen jäänyt meidän perheen pienimmäiseksi (jos ipanaperoo ei lasketa).. Kyllä on vähän haikeeta kun mun vauva on kasvanu musta ohi (kun en mäkään mikään ihan kirppu ole). Juhlien valmistelut tälleen mansikkakiireiden keskellä on kyllä melko tarkkaan imeny mehut, nyt taidan ottaa loppuviikon enimmäkseen levon kannalta, mansikat pitää kyllä poimia mut muuten en taida tehä paljon mitään. Leppoisaa viikkoa itse kullekin!

Voi taivas!

Toissailtana istuin myöhään koneella maksamassa laskuja ja hoitelemassa muita hommia. Laitoin koneen kiinni ennen puolta kahtatoista, menin huoneeseeni, katsahdin ikkunasta ulos, nappasin kameran ja juoksin pihalle. Sellanen pastellitaivas ettei ihan tosikaan! Kiertelin pihalla hetken nappailemassa kuvia, palasin sisälle, kiipesin yläkertaan omaan huoneeseeni, katsahdin ikkunasta ulos, nappasin kameran ja juoksin pihalle. Ja sama kuvio vielä kertaalleen.. Joka kerta taivas oli edellistä ihmeellisempi ja pilvet pinkimpiä. Tämä ihanan ihmeellinen maailma!! ♥♥