Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kotiinpaluu


Vietin viikonlopun Oulussa. Yks parin tunnin iltakurssi TRE:tä, eli tension release excerciseä, yks aamupäiväluento ihmissuhteista, yhet synttärisyömingit ravintolassa lähes koko suvun kera, ja huhhuu miten eri meininki tuolla ihmisten parissa on verrattuna siihen mihin oon täällä omassa rauhassa ja omieni parissa tottunut.. Oli niin hulinaa etten edes ehtinyt vierailla paikallisella puutarhalla, mikä on yleensä aina mun listalla kun siellä päin liikuskelen.



Aloin ihan miettiä tuota, että onkohan se ihan tervellistäkään enää tämmösissä määrin olla lähes ilman ihmiskontakteja, jotenkin tuntui niin pöyristyttävältä lähinnä kuunnella sivusta kuinka ihmiset toisiaan kohtaavat ja kohtelevat. Enkä nyt tarkota sitä että itekään olisin yhtään sen "parempi", mut kyllä mulla pisti korvaan ja kovasti esim semmonen että tiuskitaan kun asian voisi kauniimminkin ilmaista (ja ehkä saada ihan pikkusen paremmin perillekin kenties..?), ja kaikilla ois parempi mieli.



Ehkäpä mun tartteekin vaan keskittyä pitämään oma mieliala mahdollisimman korkeella. Olen myös käynyt semmosta tunnetaitojen tai siis omien tunteiden tuntemisen nettikurssia. Muut siellä jakaa kokemuksiaan miten on päässeet kohtaamaan ja käsittelemään erilaisia tunteita, ja musta tuntuu että multa puuttuu niitä tilanteita missä sitä vois treenata.. Ja pointti ei ole se, että annetaan kaikkien tunteiden tulla ja räiskyä, vaan sallitaan kehon ilmaista kaikki mitä se haluaa, ettei tunteet jäis jännityksiksi kehoon. Oikeestaan ihan samaa käsitteli tuo TRE-kurssi, mut eri menetelmällä.



Ja niin viisaita juttelivat myös Teemu Syrjälä ja Kirsi Ranto sillä pari-/ihmissuhdeluennollaan, että olisi suonut paikalla olevan enemmänkin porukkaa. Silmät liikutuksen kyynelissä ja sydän kiitollisuutta täynnä sieltä poistuin, enkä varmaan ollut ainoa. Illalla kun pitkän matkan päätteksi pääsi kotiin, niin vastassa oli mitä ihmeellisempiä ilmiöitä taivaalla (ja maassakin uusia kukkasia). Moneen otteeseen hyppäsin pihalla ihmettelemässä kaikkea tätä kauneutta, ja jossain kaukana kukkui jo käki. Ja taas oli silmät kyynelissä ja sydän täynnä kiitollisuutta.. Ihmeitä viikkoosi!!

Ei kommentteja: