On siis kevät!

Mehulaiset on heränneet! Niitä pörrää suurin joukoin pihan kaikkien kuuden kukkivan krookuksen ympärillä. Joutsenet töötöttää, kurkia on nähty, kuovin huuto kuuluu pellon yllä, kyyhkyjen kukerrus metsästä, harakat, västäräkki ja muka pääskykin jo, tiedä häntä. Kissat viihtyy lämmön ja auringon houkuttamana pihalla, eka aamupala on syöty ulkona, grillikauden avausta suunnitellaan. Lunta vielä on, mutta se hupenee ihan silmissä, pelloillakin on jo isoja pälvikohtia. Nyt viimeistään on kevät, kohta jo alkukesä kunhan puut aukaisee silmunsa ja hennonvihreät hiirenkorvat täyttää maiseman ♥♥

Zenpäivän flow

Virtaa vapaasti ja vaivattomasti, tilanteesta toiseen, mihinkään ei tarvitse kiinnittyä, ei kantaa huolta, olla vain, tässä ja nyt. Tulee ja menee kuin aalto, tunteet, ajatukset, tekemiset. Muistaa mikä on olennaista. On vain tässä, on vain nyt.

Viparitakarani

 

"Aseta huolella pää ja molemmat kädet maahan, nosta jalat ja pysy vakaana. Tämä on viparitakarani, ylösalainen asento. (Gheranda Samhita 3.31)

Inversiossa keho käännetään joko osittain tai kokonaan ylösalaisin. Tällä asennon muutoksella on merkittäviä fyysisiä ja psyykksiä vaikutuksia, jotka antavat valtavan tuen meditaatiolle.

Mutta miksi kukaan haluaisi olla ylösalaisin? Koska se on luonnollinen asento. Vauva viettää kohdussa paljon aikaa ylösalaisin. Lapsillakin tuntuu olevan luonnollinen halu kääntää itseään, tehdä kuperkeikkoja, seistä käsillään ja päällään. Jossain kohtaa varttumistamme menetämme halumme kääntää ympäri tapamme tarkastella asioita. Se mikä ennen oli leikkisää ja hauskaa muuttuu pelottavaksi.

-------

Bhagavad-Gitan 15. luku vertaa maailmaamme puuhun, jonka juuret ovat ylhäällä ja oksat alaspäin. Jos katsomme puuta, joka heijastuu veden pinnalla, voimme visualisoida mielessämme ylösalaisin olevan puun, josta puuttuu kolmas ulottuvuus: syvyys. Ajatuksena on, että katsomme yleensä maailmaa nurinkurisen arvojärjestelmän läpi, ilman elämän henkistä ulottuvuutta. Elämme maailmassa, joka on todellisuuden peilikuva. Peilikuvat ovat ylösalaisin ja niistä puuttuu sisältö. Tunnemme ehkä kutinaa, mutta kutina ei lakkaa vaikka kuinka rapsuttaisimme peilikuvaamme. Siksi on välttämätöntä oppia tuntemaan todellisuus.

Kuten alkuperäinen puu on ylösalaisin heijastuessaan veden pinnalla, meillä on oma sisäinen heijastuspintamme, joka kääntää kaiken päälaelleen. Yoga-sutra kutsuu sitä nimellä asmita. Asmita tarkoittaa paisunutta tai vääristynyttä itsetuntoa, virheellistä ajatusta itsestä. Joskus sitä kutsutaan egoksi, mutta joogan ajatusmaailmassa olisi parempi puhua vääristyneestä egosta, erotuksena todellisesta, aidosta itsestä. Asmita saa meidät näkemään kaiken suhteessa omanarvontuntoomme. Paisunut itsetunto saa meidät kuvittelemaan että olemme näkemämme heijastusmaailman keskipiste, vaikka todellisuudessa emme ole sen kummempia kuin miljardit muutkaan egot, joiden kanssa asutamme maapalloa. Nämä toisetkin egot kuvittelevat olevansa kaiken keskipisteenä. Tämä kuvio täytyy kääntää toisinpäin.

Olemme aina valmiina käyttämään ympäristöämme omaksi hyödyksemme. Mitä jos muuttaisimme tätä ajattelutapaa? Maailma on korkeimman omaisuutta ja jokainen olento ansaitsee täyden kunnioituksemme. Jos onnistumme vapautumaan egomme luomista vääristymistä, näemme itsemme muiden palvelijoina; olemmekin rakastajia, antajia ja ystäviä.

Jos yrittää päivittäisessä elämässään lähestyä todellista itseymmärrystä, saattaa huomata saapuneensa joogan taistelukentälle, jolla kohdataan jatkuva mielen impulssien virta - ajatuksia, unelmia, vastustusta, oletuksia. Tuo virta saa unohtamaan totuuden itsestä ja vajoamaan vähemmän tiedostavaan tilaan. Totuudessa eläminen on haastavaa, koska siinä on käännettävä päälaelleen sekä se, miten näemme itsemme, että se, miten näemme paikkamme maailmankaikkeudessa.

Taistelusta voi tulla pitkällinen riippuen siitä, kuinka tiukasti valheellinen itsetunto pitää meitä otteessaan. Mutta on aloitettava jostain. Kumma kyllä, kehon kääntäminen ylösalaisin voi olla sovelias lähtöpiste. Inversioilla on radikaali vaikutus tietoisuuteemme. Tietoisuuden tila muuttuu kehon asennon muuttuessa ja muutos on käänteentekevä, kun keho kääntyy ylösalaisin. Kehon kääntäminen ei tosin yksin riitä muuttamaan täysin käsitystä itsestämme, mutta se auttaa. Ylösalaiset asennot rauhoittaat mieltä ja sallivat sisäisen tyytyväisyyden tunteen nousta esiin. Kunnon annos sisäistä rauhantunnetta tekee helpommaksi kohdata haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Sitäkin tärkeämpää on ymmärtää, että jos haluamme keskittää mielemme jumalaan meditaatiossa, mielenrauha on suureksi avuksi. Asanoiden avulla voimme alkaa matkan itsemme uloimmista kerroksista kohti sisintä. Käännämme itsemme ylösalaisin, mutta emme jää siihen. Syvennämme harjoitustamme työstämällä tuntemuksia, joita asanaharjoitus nostaa pintaan. Autamme itseämme vielä enemmän, jos käytämme saamamme selkeyden ja mielenrauhan huomioidaksemme toisten elävien olentojen tarpeita asanaharjoituksemme ulkopuolella. Asteittain opimme kääntämään päälaelleen kaikkein syvimmät itseämme koskevat käsitykset ja sallimme korkeimman itsen asettua pysyvästi osaksi mielenmaisemaamme. Tämä on se henkinen käänne, jota fyysisen kehon kääntämisen on tarkoitus tukea."

Janne Kontala: Joogan sydän - kohti sisäistä harjoitusta

Kissanpäivä

Etsi kuvasta kaksi kissaa ^

Eilen meillä oli kissapoikien kanssa oikea kissanpäivä! Mentiin myöhäisiltapäivällä ulos, ja vaikka kisut aluksi halusikin jäädä etuterassille, niin sain ne houkuteltua talon aurinkoiselle puolelle. Ja ai että niillä oli hauskaa ensin riehua ja kiipeillä puussa, ja sitten paistatella päivää talon seinustalla. Varmaan pari tuntia nautiskeltiin lämmöstä, nähtiin nokkosperhonen, kärpäset surisi ja hämähäkit vipelsi maassa. Pääsinpä jo vähän aloittelemaan pihahommiakin, mikä onkin melko ennenkuulumatonta näillä korkeuksilla. Heitin ylimääräiset vaatteet ja kengät ja sukatkin pois, olipa ihana tuntea lämmin maa paljaiden jalkojen alla pitkästä aikaa. Nyt me tilattais paljosti lisää tämmösiä kissanpäiviä, kiitos!!

Elämää reissun jälkeen

Takana muutama päivä Tampereen keväässä. Oli aurinkoista ja lämmintä, mutta voi hyvä tavaton sitä ihmismäärää! Ja koko keskusta yhtä katutyötä. Kävin kävelyillä puistoissa ja Pyynikillä, löysin kivoja pikku puoteja ja vähän kotiintuomisiakin. Lisäksi vierailin eläinihmisen luona ja sain pidellä sylissä siiliä ja rottaa. Eilen ajelin aamujunalla kotiin (sisälsi kaksi junanvaihtoa, sekä reilu kilometri kävelyä kummassakin päässä), sieltä heti tanssimaan, sen jälkeen kotiin ja saman tien hetkeks joogaliinailemaan, vähän iltaopiskelua, ja omaan sänkyyn nukkumaan semmoset kymmenen tunnin unoset.. Nyt taas jaksaa! Lapsikin on kotiutunut koulureissulta Berliinistä, toi mukanaan saksalaisen flunssan, ja nyt katotaan montako päivää menee että pääsee taas kouluun. Onpahan kunnolla aikaa lueskella niihin kokeisiin mitkä viime viikolla jäi väliin. Tän päivän suunnitelmissa on liinailua ja ulkoilua, ehkä vähän järkkäämistä, kun kummasti tämä koti joutuu aina jonkun ihme mullistuksen kouriin kun en oo paikalla.. Ihanaa viikon aloitusta sullekin! ♥♥

Kurkistus

Kukkuu! Kurkistetaanpa mun kassiin, sekä reppuun joka sekin välillä toimittaa "käsilaukun" virkaa. Mitään oikeeta käsilaukkua en edes omista enkä varmaan koskaan oo omistanutkaan. Nyt kassissa olevat tavarat saattavat tilanteesta riippuen majailla myöskin repussa, mutta kaikki tavarat mitkä repussa on ei millään mahtuis tuohon laukkuun, siks tarvitaan molempia. Ja reppua on myös mukavampi kantaa mukana jos on paljon tavaraa.

Mulla on tällanen kiva nepalilainen hippikassi, ostettu muuan vuosi sitten markkinoilta. Kyytiin mahtuu just kaikki tarpeellinen: lompakko, aurinkolasit koteloineen, kamera, kameran vara-akku, ostoskassi + hedelmäpussi, sekä kolikko ostoskärryä varten. Tällä hetkellä mukana näyttää olevan myös pari haarukkaa, lusikkaa ja lyijykynää, kurssilta saatu kärrypolettilätkä sekä ametistikärki (sitä ehdinkin jo etsiä - nyt löytyi). Laukku on sen verran pieni, ettei siellä voi kantaa koko omaisuutta mukana, ja hyvä niin, pysyy sopivan kevyenä. Heti kun kassin nappaa mukaan, painosta voi päätellä onko kaikki oleellinen mukana, esim. kameran tai lompakon puuttumisen huomaa varmasti. Kännykkä on kassissa vain silloin kun ei ole taskuja mukana.

Repun ostin viime keväänä näihin aikoihin reissua varten. Ihan hirmu vaikeeta oli valita väri, olisin halunnut violetin, mutta olin just ostanut uuden violetihtavan vedenpitävän takin joka myös oli lähdössä reissuun mukaan, ja sen violetti oli ihan eri kuin repun violetti olis ollut, joten päädyin valitsemaan turkoosin/sinisen, ja se on ollut ihan ookoo. Muutaman kerran on iskenyt katumus ku en sitä violettiä kuitenkaan ottanut, mutta aina se on mennyt ohi. Mutta asiaan, eli mitäs siellä repussa just nyt on? Sunnuntain tanssitunnin jäljiltä tossut ja tanssihuivi, espanjankirja huomista tuntia varten, plus pari lyijykynää ja pyyhekumi myös, nenäliinoja (myös yksi käytetty), kyniä, puulusikka, kynsiviila, pala suklaalevyn käärettä, oranssi vanhanaikainen hintalappu, pala simpukankuorta, kameran muistikortti (en tiedä onko täysi vai tyhjä), manteli-pähkinä-siemen-tms.pussi, pakuri xylitolipastillipussi (nää on ihan parhaita!), vielä pari palaa vadelmaista raakasuklaata, laastaripaketti viime kevään reissulta kun kantapäähän tuli rakko, Lissabonin julkisen liikenteen kortti, ikean pussiklipsu, ja vesipullo. Nyt ei näytä olevan, mutta yleensä mukana kulkee vielä kalenteri.

Ja nyt tää lähtis pakkaileen tuota reppua ja ehkä jotain vähän isompaakin kassia, sillä huomenna espanjantunnin jälkeen ajelen bussilla etelään ihmettelemään onko kevät siellä jo paljon pitemmällä ku meillä.

Voisin nyt olla Balin viidakossa

retriitillä, ilman puhelinta, kelloa, yhteyttä ulkomaailmaan, pari päivää vesipaastolla ja yhden hipihiljaakin, jos olisin valinnut toisin. Kolme kertaa näin ilmoituksen: jos haluat lähteä huhtikuussa retriitille Balille, kysy lisätietoja, enkä kysynyt. Vaikka houkutti kyllä kovasti!

Balin viidakon sijaan olen naatiskellut supisuomalaisista vaihtuvista kevätsäistä, viettänyt hauskan viikonlopun ipanan kanssa, nauttinut tanssitunneilla, nauranut maha kippurassa, keikkunut joogaliinalla ja harjoitellut ilmajoogan ohjaamista, lähettänyt lapsen kouluviikolle Berliiniin, pienesti suunnitellut tulevaa kasvukautta. Ihan hyvä valinta! Balille ehkä sitten ens kerralla..

Mielentilojen laadut

Ooooooh! Inspiroiduin jakamaan pienenpienen palan joogafilosofiaa, johon olen jostain syystä tutustunut vähän läheisemmin viime aikoina.. Tämä on Patañjalin Yoga-sutrasta, yks meidän tehtävistä, eli teksti on tulkintaa mun omin sanoin erään sutran eräästä kommentaarista. Pystytkö sinä löytämään eri mielentiloistasi näitä piirteitä? (Tää on niiin mielenkiintoista!)

-------

Kaikki mielentilat sisältävät monia kokemuksen laatuja, jotka sekoittuvat keskenään lukemattomin eri tavoin. Yleensä kuitenkin jokaisessa mielentilassa on yksi laatu hallitsevana, ja voimme tunnistaa sen ominaispiirteidensä avulla. Nämä ilmenemismuodot voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: sattva, rajas ja tamas, jotka voidaan karkeasti suomentaa sanoilla tieto, toiminta ja pimeys.

Sattvinen mieli on tyytyväinen nykyhetkeen, hyväksyy tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Sattvalle tyypillisiä piirteitä ovat mm. kiitollisuus, anteeksianto, rehellisyys, tasapaino, vapaus. Sattvinen henkilö on kiinnostunut itsensä kehittämisestä, sekä haluaa auttaa toisia ja maailmaa, ja tästä seuraa epäitsekäs, hyveellinen ja onnellinen elämä, sisäinen rauha. Joogan avulla voimme kehittää lisää sattvaa, jolloin tietoisuutemme lähestyy liikkumattomuutta ja mieli voi levätä kuin kirkas ja puhdas, tyyni vesi.

Rajasin vallassa oleva mieli on suorituskeskeinen, se haluaa kovasti saavuttaa jotain, ja toimii aktiivisesti tämän päämäärän hyväksi muiden kustannuksella. Tämä aiheutta stressiä ja voi johtaa loppuunpalamiseen. Rajas on kuin virtaava vesi, koko ajan matkalla jonnekin. Koska aistillisen nautinnon tavoittelusta saatava mielihyvä ohjaa meitä toimimaan samalla tavalla myös tulevaisuudessa kun kohtaamme samanlaisen tilanteen, vähitellen meistä tulee tapojemme orjia. Joogaharjoituksella voimme vaikuttaa mielentiloihin, ja tulla tietoisiksi haitallisista tavoistamme ja pyrkiä pois niistä. Rajasia säännöstelemällä pääsemme kohti lisääntynyttä sattvaa.

Tamasille tyypillisiä piirteitä ovat laiskuus, välinpitämättömyys ja turhautuminen. Tamasin vallassa oleva henkilö on veltto ja saamaton, ei oikein tee juuri mitään muuta kuin nukkuu tai tuijottaa ruutua suurimman osan ajasta. Jos aktivoituukin tekemään jotain, niin tekee sen halusta tuhota tai vahingoittaa muita. Vietit ohjaa pitkälti käytöstä, päihteiden käyttö on yleistä, samon masentuminen. Voimakas tamasin vaikutus on vahingollista itselle ja muille, sillä lopulta se johtaa terveyden tuhoutumiseen, ihmissuhteiden kariutumiseen, sekä vihaan ja katkeruuteen. Vaikka tamasin lisääntyessä tietoisuus lähestyykin liikkumattomuutta, on se kuin likainen ja samea, seisova vesi, eikä siis ollenkaan sellaista mielen liikkumattomuutta ja kirkkautta jota joogan harjoittaminen tuo tullessaan. Joogalla pyritäänkin minimoimaan tamasin vaikutusta.

Kevätaamu ♥

Lumimyrskyn jälkeen on ihana kevätaamu. Puoli kahdeksan aikaan aurinko paistaa jo korkeelta, pikkupakkanen nipistelee vielä poskia ja kevätlinnut laulelee ♥♥ Eilinen puhuri on muodostanut pellon reunaan lumidyynejä ja kuvioinut hangen pinnan hauskasti. Yksi käytöstä poistettu auto on lähes hautautunut kinokseen, ja lumi on jo aiemmin talvella tuonut alas navetan kattotikkaat. Omenapuut on syksyllä ympäröity 1,8 metriä korkealla suojeverkolla, ja miltä näyttää, suojaako tässä vaiheessa kevättä vielä jäniksiltä.. Nyt kun joogafilosofian tehtävät on palautettu (läpi meni jeee!), niin olo on ihmeen kevyt, ja tuntuis että tämän päivän ohjelmassa voiskin olla vaikka omppupuiden leikkausta tai jotain muuta ulkopuuhaa. Aurinkoa päivääsi! ♥