Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ajankulua






Töitä on pitänyt melkein keksiä, kun mansikat ei halua punastella ollenkaan. Käytiin kuitenkin jo vähän harjottelemassa poimintaa huonoilla marjoilla, jospa niitä punaisia ja hyviäkin ois kohta tarjolla. Muuten on kyllä hommaa riittänyt - ja hyvä että tekijöitäkin. Ens viikolla vaihtuu porukka, kokki vaan säilyy samana. Lähtee tuo ranskalaislauma pois niin jospa sitten päästäis tutustumaankin tyyppeihin. Nyt on vähän outoa kun on porukka jakautunut niihin ja meihin. Tietääpä ettei enää oteta kaveruksia eikä muutenkaan yhtä aikaa samasta maasta porukkaa. Paitsi kohtapa meillä on täällä kolme brittiä samaan aikaan, mutta jospa niiden puheisiin pääsis vähän paremmin mukaan kuin nuihin ranskankielisiin. Ja ajatella että melkein halusin ihan opetella ranskaa.. Menis ehkä kuitenkin muutama vuosi ennenku mitään pystyis natiivien jutuista ymmärtämään. Iltaisin ranskikset tekee omia juttujaan ja me muut käsitöitä. Ihan kumma neuloosi iskenyt aika moneen täällä vaikkei ole ollenkaan vielä syksyn viileys ja pimeät illat.. Itekin tein jo yhden villasukan! Ja hirveesti tekis mieli alkaa askartelemaan villapaitaa tai jotain muuta vähän isompaa projektia. Ihana kun töiden jälkeen jaksaa vielä tehä muitakin juttuja. Ja välillä tietty hypätään järveen tai hurautetaan rannalle. Silleenpä nämä kesäviikot on kuluneet.

Ei kommentteja: