Tämmöstä tänään

♥

♥

♥

♥

Nyt kameran akku laturiin ja huomenna kohti uusia seikkailuja.

Pus ♥

Välillä

On näitä päiviä, jolloin matkassa tuntuu olevan liikaa mutkia ja kaikki vähän rempallaan. Takana liian lyhyet yöunet, kaksi matkalaukkua kateissa, toinen bussiin unohtuneena ja toinen lentelemässä yksinään jossain Lontoon ja Kuopion välillä, tilatusta pitsasta puuttuu täytteitä, maistaa jotain uutta ja se ei maistukaan hyvältä, asiakkaat soittelee tilauksiaan vaikkei just nyt olis yhtään myytävää, jättimäinen lintuparvi parkkeeraa mansikkamaalle, aika karkaa käsistä, joutuu odottelemaan turhaan, hellettä ei riitäkään maan joka kolkkaan, ja mitä muuta sitä nyt yhteen päivään mahtuukaan. Näitä tulee ja menee, kerrankin muistaa tarkkailla miltä tämäkin nyt tuntuu, osaa olla takertumatta mihinkään. Ja loppujen lopuksi kaikki järjestyy; tavarat löytää takaisin, maha on täynnä, ja aurinko lämmittää edes vähäsen. Ja huomenna on uusi päivä.

Parasta just nyt

Mansikat

♥

Vasta ihan ensimmäiset muutamat omasta pellosta on syöty ja myöty, mutta aa että ne on hyviä! Isoja, makeita, luomua. Rastaatkin tykkää, ja etanat. Huomenna taas poimimispäivä. Italialaiset syö kuulemma mansikat balsamicon kanssa, ööö tuota, mieluummin lorautan päälle kermaa jos jotain lisukkeita pitää olla. Mutta parasta ihan sellaisenaan.

Villasukat

♥

Kolme jo valmiina, kaksi tekeillä. Ihme juttu tämä neuloosi, mulla ei ole vuosikausiin tai oikeestaan ikinä tehnyt mieli kutoa (virallisesti siis neuloa) mitään (en osaa, en jaksa, tylsää, hartiat menee jumiin, miks mulla on kaks jalkaa, jne..), sitten saapui kutova kokkipoika ja nyt on kaikki viileät kesäillat olleet täynnä lankoja ja puikkojen kilkettä.

Uiminen

♥

Edelleen kesän ihan kaikkein parhautta. Tänäänkin sateisen mutta hikisen työpäivän päätteeksi hipsin rantaan. Polku lammelle on sateen takia ihan mutainen, mutta tänäänpä mun uima-autfittiin kuului kumpparit. En ole koskaan uinut avannossa, mutta varmaan ihan samanlainen fiilis sielläkin: hui ku kylmää, älä pysähdy, hengitä, hengitä.. Ja jälkeenpäin tuntuu niiiin hyvältä.

Parhautta vielä vaan

Viileähkön päivän kääntyessä iltaa kohti aurinko alkaa paistamaan. Tekee mieli viedä vanha koira kävelylle. Päähän pälkähtää ajatus: olisipa ihanaa, jos tienvarressa olisi joku aurinkoinen paikka mihin istahtaa hetkeksi. Yhtäkkiä (tilauksesta :o): metsäkone on mennyt metsään tien aurinkoiselta puolelta, tampannut mennessään ihan tien viereen pienen aukion jonka reunassa nököttää kivi. Istun hetken hiljaa kivellä silmät kiinni kasvot kohti aurinkoa ja nautin.

Kohta syödään aitoa italialaista pitsaa (aamupalaksi saatiin tiramisua). Vielä jos uimaan menis. Aika täydellistä. (Taas..)

Ajankulua

Töitä on pitänyt melkein keksiä, kun mansikat ei halua punastella ollenkaan. Käytiin kuitenkin jo vähän harjottelemassa poimintaa huonoilla marjoilla, jospa niitä punaisia ja hyviäkin ois kohta tarjolla. Muuten on kyllä hommaa riittänyt - ja hyvä että tekijöitäkin. Ens viikolla vaihtuu porukka, kokki vaan säilyy samana. Lähtee tuo ranskalaislauma pois niin jospa sitten päästäis tutustumaankin tyyppeihin. Nyt on vähän outoa kun on porukka jakautunut niihin ja meihin. Tietääpä ettei enää oteta kaveruksia eikä muutenkaan yhtä aikaa samasta maasta porukkaa. Paitsi kohtapa meillä on täällä kolme brittiä samaan aikaan, mutta jospa niiden puheisiin pääsis vähän paremmin mukaan kuin nuihin ranskankielisiin. Ja ajatella että melkein halusin ihan opetella ranskaa.. Menis ehkä kuitenkin muutama vuosi ennenku mitään pystyis natiivien jutuista ymmärtämään. Iltaisin ranskikset tekee omia juttujaan ja me muut käsitöitä. Ihan kumma neuloosi iskenyt aika moneen täällä vaikkei ole ollenkaan vielä syksyn viileys ja pimeät illat.. Itekin tein jo yhden villasukan! Ja hirveesti tekis mieli alkaa askartelemaan villapaitaa tai jotain muuta vähän isompaa projektia. Ihana kun töiden jälkeen jaksaa vielä tehä muitakin juttuja. Ja välillä tietty hypätään järveen tai hurautetaan rannalle. Silleenpä nämä kesäviikot on kuluneet.

Aika täydellinen päivä

* herätys ajallaan ilman kelloa

* aamupalaksi siemeniä ja marjoja

* vihannespenkkien kitkeminen suoritettu loppuun

* muutakin mielekästä työtä

* uimassa ihan yksin

* lekottelua rannalla tekemättä yhtään mitään

* auringonlämmittämä iho

* kurjet, sorsa, sudenkorennot

* raikasta lähdevettä

* oikean kokin tekemää kasvisruokaa

* kotonaleivottua leipää

* muutama pala oikein tummaa suklaata

* ja yksi jäätelö kaikilta salaa

* ruohonleikkurilla huristelua pitkin pihaa

* olohuoneen järjestelyä viety himppu eteenpäin

* pyykinpesua

* kiireetön kävelylenkki koiran kanssa

* hetki hyvää musiikkia

* nukkumaan sillon kun väsyttää

♥♥

Ihania päiviä sullekin!

Se tunne

Kuinka onnekas onkaan kun kohtaa jonkun niin tutun, että on kuin itsensä kanssa olisi, kuin olisi tullut kotiin vaikkei muualla tiennyt olleensakaan. Huomaa kuinka yhtäkkiä kaikkiin tyhjiin kolosiin löytyy sopiva pala, ja on ehjä taas, tai ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. On kevyttä, helppoa, kaikki niin vaivatonta että melkein kuin ei olisi enää olemassakaan. Leijailisi vaan, aina ikuisuuksiin asti ja vielä ylikin.

Mutta entä jos se loppuu? Eihän aina voi olla tämmöstä, yhtä auvoa vaan. Mutta eipä se lopu, se saattaa välillä tuntua ja ulospäin näyttääkin siltä että tilanne on nyt toinen, mutta oikeasti, kulissien takana, ihmiselämän illuusion ulottumattomissa se jatkuu aina vaan. Sulje silmät, hengitä syvään, ja kas, siinähän se on, se tunne ettei olekaan yksin, vaan yksi, yhdessä, kokonainen.

♥♥

Rakkautta sulle!!

Siellä sun täällä

Vähän nautiskelemassa kesästä kaiken työnteon ohella.

Auringonpaistetta on saatu ihan riittämiin,

lämpöä ei liikaa.

Aika bueno!

♥

Ihania kesäpäiviä sulle!

Liekeissä

Vaikka mitä hahmoja ja hienoja kuvioita kyllä, kun yrittää saada leimuavat liekit pysäytettyä kuvaan, vaan ei ole kovin helppoa se, ei. (Tuo kitaransoittaja on erityisen hieno!) Käytiin Tarzan-järvellä viettämässä yhtä viimeistä iltaa, se oli kylläkin jo viime viikolla se. Sen jälkeen kasa (3 kpl) uusia tyyppejä, ja oi mikä määrä ääntä, outoa levotonta energiaa ja vaikka mitä muuta mikä saa omat pasmat ihan vinksalleen. Vaatii paljon hiljentymistä, edelleen sitä itsensä kuuntelua ja tavallaan myös irrottautumista tästä maailmasta, semmosta leijuntaa. Nyt on näin ja se tuntuu tältä ja se on ihan ookoo, kunhan tarpeeksi usein kerää talteen omat energiansa ja muistuttaa itselleen kuinka pysytään oikeilla raiteilla. Tätä lystiä vielä reilu kolme viikkoa, kyllä mää selviän!