Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kesäkanatuiset




 

Keväällä hiipi paniikki kun tavoitteena on ollut olla kesäaikaan mahdollisimman omavarainen, eikä tämän kesän kanoista ollut vielä mitään tietoa. Munanetti sanoi että ihan lähellä on joku, jolla on myynnissä maatiaiskanoja, Kiuruveden kantaa. Soitto sinne (myyjähenkilö oli pilkillä just sillon), ja neuvottelujen tuloksena onnistuin varaamaan viisi kappaletta munivia kanoja, nouto touko-kesäkuun vaihteessa, mahdollinen palautus syksyllä. Eli siis ostin nämä omaksi, ja jos en saa rakennettua talviasuttavaa kanalaa kesän aikana, voin myydä ne takaisin hieman pienempään hintaan. Ja ties vaikka ostaa samat kanat taas ens kesäksi!

Ja nämäpäs onkin melkoisia kanatuisia! Niin seurallisia ja kesyjä, tulevat syömään kädestä, antavat silitellä ja sylitellä. Näihin muodostui heti alusta asti ihan erilainen suhde kuin aikaisempiin meillä olleisiin kanoihin. Ja ne on jokainen ihan omia persooniansa, ja nimetkin niille ilmestyi kuin itsestään: Ruusa, Kaneli, Musti(kka), Maisa ja Kaarina. Heti ensimmäisenä aamuna yksi lensi yli kanatarhan aidan, ja lähti tutkimaan lähiseutua (ovat tottuneet olemaan vapaana), mutta sen pystyi helposti paimentamaan takaisin toisten luo, ja kun ei verkon läpi päässyt niin antoi nostaa yli. Ja sitten pitikin käynnistää operaatio aidankorotus..

3 kommenttia:

Tillariina K. kirjoitti...

Kanat ovat niin kauniita! Asuisinpa maalla, niin heti hommaisin juurikin kesäkanoja samalla sopimuksella kun sinäkin.

Heli kirjoitti...

Voih!! Just tuolla tavalla mäkin voisin ottaa kanoja, että ne sais talvella muualle. Tosi kauniita on sun kanaset!! ❤

Vianna kirjoitti...

♥♥