Odotettu yllätysvieras

Kun kolmatta päivää leikittiin kivien kanssa punttisalia, ohi ajoi Kivi-Pekka ja hiljensi vauhtia. Ukko ampaisi juttusille, ja sai tilattua Pekan meille hommiin muutamaksi tunniksi. Eilen se kävi, ja olipa ilo katsella kun joku muu keräilee kiviä (kävikin paljon kätevämmin kuin meiltä ikinä). Nyt on muutama hehtaari pellonpintaa möyhitty ja nyrkkiä isommat kivet kerätty pois. Kivikasa keskellä peltoa kasvoi kummasti, harmittavasti seassa on paljon multaa ja tietysti myös juolevehnän juuria, joten kohta vissiin kitketään kiviäkin.. Eihän tämä käynti ihan ilmaista lystiä ollut, mutta jospa nyt muutamaksi vuodeksi helpottais tämä iänikuinen kivishow tältä osalta peltoa, toivotaan! Seuraavaksi kylvöpuuhiin :o)

On on

(No pöh, nyt nää kuvat on mitä sattuu, yritin siirtää niitä kännykästä tänne kun ei kamera kulje töissä matkassa joka hetki)

Mutta että: Meillä on päästy oikeisiin töihin! On levitetty kompostia, on kerätty kiviä auringonpaahteessa, on hikoiltu melkein silmät päästä, on saatu väriä naamaan ja käsivarsiin, ja niskat jumiin. On hommattu puutarhajyrsijä, on pyydetty tarjous kasvihuoneesta, on ulkoilutettu taimia, on siirretty kaikki 17 kappaletta talven jäljiltä hengissä ollutta valkosipulia pois pellolta ihan vaan kasvimaan reunaan. On aloitettu uusi "harrastus" nuorison kanssa, on rentouduttu riippumatossa, on uitettu varpaita jääkylmässä vedessä. On aiottu siivota sisällä, on harmiteltu kun ne ensimmäiset apukädet peru tulonsa, on vekslattu kalenteria että saatais kaikki halukkaat apulaiset mahtumaan, ensi viikolla heitä tuleekin kokonaista kolme kappaletta. On saatu vähän sadetta, tekee hyvää luonnolle, ja nyt on vielä saatu kevyt kesäflunssa (varpaiden uittamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, flunssa oli ensin..). Tästä se taas lähtee, kesä ja kasvukausi. Aika ihanaa..!

17.

Fb:ssä on pyörinyt se testi että kuinka monessa Euroopan maassa olet käynyt. Mitään noita "anna meille sun profiilikuva ja tiedot niin kerrotaan sulle jotain randomia" -testejä en ihan periaatteesta tee, ja kyllähän nyt jokainen pystyy itsekin löytämään Euroopan kartan ja laskemaan siitä monessako maassa on käynyt. Tein huvikseni niin, ja ennen viime viikkoa tulos oli 16. Loppuviikosta käväistiin kaverin kanssa bussireissulla Türin kukkamarkkinoilla, joten nyt voin lisätä listaan Viron, jossa en ollutkaan ikinä ennen vielä käynyt. Kattelin tässä kuvia viime aikojen reissuilta, ja jännästi on joka maasta lippu osunut kuvaan. Tässä kuusi viimeisintä kerättyä lippua, alkaen lokakuusta 2014. Onpas sitä tullutkin reissattua.. Paitsi että sitä ennen edellinen matka tehtiin vuonna 2007, joten ihan samanlaista tahtia ei aina ole tosiaankaan ollut. Vielähän noita on näkemättä maita, Euroopassa ja muuallakin.. Pitäsköhän alkaa jo suunnittelemaan seuraavaa valloitusta.......

Ajankohtaista

Ihan pihalla. Lapsenvahtivuoro jatkuu vaan. Päivät myllään ulkona, teen siirtoistutuksia, pyörittelen kiviä, istuskelen keinussa, opettelen näkemään, kuulemaan, kuuntelemaan, tuntemaan. Haltioidun linnuista, kaikki ne äänet: kuovit, kyyhkyt, käet, kurjet. Taivaanvuohen mäkätys. Ja lentäminen! Ennen olen vain katsonut, nyt näin miten kurjet nojaa ilmavirtaan, liitää, se noste. Ei se tunnu ollenkaan siltä kun lentää unessa, haluaisin oikeasti osata lentää. Ja sateenjälkeinen tuoksu aamulla, vihreä, raikas. Eilenauenneet ensimmäiset tuomenkukat. Yksi nuuhkaisu ja hetkessä olen mummulan rannassa, kaikki lapsuuden alkukesät, se tunne vapaudesta, kun koko kesä ja loma on vasta aluillaan. Mistä tämä vesi silmiin ilmestyi.. Pitkät illat pihalla, lapset juoksee likavarpaisillaan, tonkii hiekkaa, niin kauan voi itse keskittyä tekemiseen kun niiden äänet kuuluu, tietää että ne on tallessa ja turvassa. Nämä hetket on just niitä mitä ei rahalla saa, niitä jotka pitäis voida säilöä purkkiin myöhempää fiilistelyä varten ♥

Oli ihana etukesä!

Nautiskelun ja ihan pihalla oleilun lisäksi tuon pikku "kesän" aikana meillä tuli myös lähes kaikki kyntövuorossa olleet pellot kynnetyiksi. Kohta päästään kiviä keräileen, jeeee! Mä olen toiminut lähes täyspäi(väi)senä lapsenvahtina, joten hommat on jääneet Ukon harteille. Vaan sepä se yleensä (= aina) nuo kynnöt tekeekin, osaa muutaman vuoden yrittelyn jälkeen vihdoin säätää auran oikein ja jälki on niin siistiä, että!

Vähäisen sateen jälkeen ulkona näyttää vihreä(mmä)ltä, aurinkokin paistelee, mutta nytpä siellä onkin ihan kylmä! Ei lähde tomaatit eikä kesäkurpitsat tänään ulkoilemaan, ei ne olleet eilenkään. Sen sijaan tämä vois nyt lopettaa tän maailmanympärinojatuolimatkailun, nostaa persauksensa tästä penkistä ja työntää nokan ovenraosta ulos. Tarpeeksi vaatetta päälle, ja eiköhän sieltä pihalta joku homma tehtäväksi löydy. Kohta onkin aika hakea ipana päivähoidosta. (Katohan kummaa, ku ei taaskaan yhtään huvita siivoilu sisätiloissa..)

Ei suoristuspaineita

Maailma näyttää ihan eriltä trampoliinillaköllöttelijän silmin :o) Meillä vietettiin eilen virkistävän erilaista äitienpäivää. En saanut aamupalaa sänkyyn, en kukkia enkä lahjoja (yhden kortin kyllä, koulussatehdyn ♥), eikä kukaan leiponut edes kakkua. Ukko väkersi illaksi kunnon ruuan, mutta minäpä onnistuin osittain missaamaan yhteisen päivällishetken, koska.. Hilppasin taas pihalla lähes koko päivän, kuten kaikki aikaisemmatkin päivät olen tehnyt. Paitsi yhtenä päivänä käytiin pikku reissussa ipanan kanssa. Varsinaisesti ei ole vielä ollut mitään pakollisia työhommeleita tehtävänä, mutta yllättäen onkin saatu aikaan jo vaikka mitä. Ainakin loput palsternakat pellosta kellariin, kerättyä harsot ja laudat kyntöjen tieltä pois, ja ehkä jotain muutakin. Roskalava saatiin täyteen roinaa, ja vielä jäi ensi kertaankin. Kaikenlaista ne ihmiset aittoihin sullookin.. Puisia huonekaluja ei heitetty pois, ne pitää roudata takas aittaan ennen sateita odottelemaan...jotain. Joko roviolle tai käyttöön päätymistä, luulisin. Nyt mä meen pihalle, mene sinäkin!

Suuren suuri suururakka

Aloitin urakan helmikuun puolivälissä. Aikomus oli tyhjentää koko talo huone kerrallaan ihan kokonaan, siivota lattiasta kattoon, palauttaa vain ne tavarat joita tosiaan tarvitaan. Alakerta onkin kertaalleen melkein puoliksi raivattu tyhjäksi kaikeista rojusta (ei huomaa missään..), tavaraa on ulkoistunut säkkitolkulla sinne sun tänne sun tonne. Sitten mulla loppui into ja energia ja kaikki. Nyt oon vähän yrittänyt käynnistellä hommaa uudelleen, mutta on se vaan tahmeeta.. Tarttisin sellasen apulaisen, joka tekis mun kans tai ainakin sanois että nyt tehään. Työnvalvojan. Tällä hetkellä pihalla seisoo roskalava, johon ollaan sisältä tulleiden rojujen lisäksi tyhjennelty yhtä aittaa sekä wanhan pirtin vinttiä. Pitäisi se pirttikin tyhjentää, tarkoitus olisi se vihdoin viimein purkaa pois ja ottaa kaikki käyttökelpoiset hirret talteen myöhempiä urakoita varten. Näyttää vaan tulevan tuo kesä liian nopeesti.. Kaikki pihahommat kutkuttelis kovasti näillä keleillä, ja tietysti pian alkavat ihan oikeet työt syö sitten suurimman osan kaikesta ajasta. Huomenna aion mennä käymään kirppiksellä, sinne pitää rakentaa kuorma valmiiksi. Makuuhuoneitakin pitää kohta alkaa vapauttamaan, kesän ensimmäiset apukädet saapuu jo ensi viikolla! Olisin kyllä niiiin valmis potkaisemaan tuon nuoriso-osaston omiin asuntoihinsa, kohta kait ne alkaakin lennellä pesästä (ja on jo aikakin!).