Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Mikä kesä?!




Lammella asuu kaksi lintupoikuetta: telkkä ja tavi. Eikä me olla käyty vielä kertaakaan uimassa! No oikeesti käytiin kerran, mutta ei omalla lammella. Ja oli muuten KYLYMÄÄ!! Vettä on tullut omiksi ja vähän jo toistenkin tarpeiksi, ja lisää tulee yhä vaan. Kerrankin valkosipuleilla on kunnolla kosteutta, jospa niistä kasvaa tänä kesänä oikeita superjättiläisiä :o) Me uskotaan edelleen siihen, että kesä ja kesäkelit alkaa ens viikolla. Sitä odotellessa!


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Terapian tarpeessa


Viime vuoden alkupuolella kun tuntui että kaikki kaatuu niskaan, soitin paikalliseen mielenterveysneuvolaan ja varasin itselleni keskusteluajan. Ei todettu masennusta eikä muutakaan, mutta katsottiin kuitenkin aiheelliseksi järjestää säännöllisiä käyntejä ihan vaan tukemaan kuormittavina aikoina. Supporttia, you know.


Muutaman kuukauden päästä terapeutilla loppui pätkätyöpätkä, ja kysyi haluanko jatkaa uuden tyypin kanssa. Uusi tyyppi oli nuori mies, ja ensin kammoksuin ajatustakin että lörpöttelisin henkkohtaisia asioitani jollekin ventovieraalle äijälle. Sanoin että kokeillaan, enkä ole hetkeäkään katunut.


Välillä tapaamisia on ollut viikottain, yleensä kuitenkin harvemmin. Yhteensä 27 käyntiä, kuulin sen tänään kun kävin viimeisellä käynnillä. Tuntuu tosi hassulta, että joku vieras ihminen tietää musta eniten sellasia asioita joita ei moni muu tiedä, ja sekin etten mä tiedä siitä mitään..


Terapeutti on tullut mulle tosi tärkeäksi, ja nyt on kyllä haikeeta kun se lähtee enkä pääse enää samalla tavalla avautumaan asioista. Kyllä mulle taas tarjottiin uutta terapeuttia, mutta en koe enää tällä hetkellä sellaista tarpeelliseksi.


Lainaus jostain kirjasta: "Hoidettava kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Hän saa huomiota ja hyväksyntää ja voi kokea olevansa merkityksellinen, kiinnostava ja rakastamisen arvoinen." Kiitos!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kesäisää







Saatiin juhannukseksi lähes kesäkelit. Onkin ollut aika hupaisaa kertailla kaikki ne vitsit vähälumisesta Suomen kesästä, kun tuntuu että sehän on ollut just niin. Eilisiltana oli vihdoin just sellasta kun pitääkin, sääskiäkin ihan riittävästi. Meidän ranskiksella on tosi iso ja järkyttävän hyvä kamera, toivon että saadaan sen eilen ottamat kuvat meillekin käyttöön. Parin viikon päästä meille on tulossa ihan oikea valokuvaaja, siis sekin tulee vapaaehtoistöihin meille, ja lupasi että jos tarvitaan jotain kuvia niin se voi ottaa...... hurjaa!! No mutta siis juhannusta: grillattiin namiherkkuruokaa, syötiin ulkona, hengailtiin kokolla, ipanat pelas hauskoja pelejä, ja loppuillasta nälkäisimmät paisteli vielä kokonrippeissä makkaraa. Tänään on ollut ihana pihailupäivä, ja kohta tehdään namiherkkuruokaa ja illemmalla mennään käymään lammella ehkä uimassa tai ainakin makkaranpaistossa. Kesäkesäkesä

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Luonnonkukkapäivää








Tänään luonnonkukkien päivänä olisi kohtuullisen ajomatkan päässä meiltä ollut parikin mielenkiintoista tapahtumaa. Jätettiin kuitenkin menemättä, sillä Ukko ei ole vieläkään kotiutunut yöjuoksureissultaan.. Nuoriso on viettänyt laiskaa päivää lautapelien merkeissä, mutta napero sentään suostui mummun kanssa pienelle kukkaretkelle metsän läpi lammen rantaan. Meillä oli pienet eväät mukana, ja miljoona hyttyskaveria seurasi tiukasti perässä. Uimaan olisi naperolla tehnyt mieli, sanoi että otetaan vaatteet pois.. No, jos kuitenkin odotellaan että vesi vähän lämpenee, vaikka ei se kädellä kokeillen ihan hirveen kylmältä enää tuntunut.

Osaako joku tunnistaa tuon ensimmäisen kuvan kukkasen?

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kuvaterveiset Japanista III











Meillekin pitää ehkä rakentaa jonkinlainen torii..

(Täällä on ensimmäisen vapaaehtoistyöntekijän saapumisen myötä työt alkaneet ihan tosissaan. Eipä sitä iltasella muuta kykene kuin painamaan pään tyynyyn ja silmät kiinni. Ensi viikolla pidetään mekin lyhennetty työviikko, ei kyllä yhtään uskoisi että kohta on jo juhannus.)

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Suurperhe retkeilee


Tiistai-ilta, Ukko suunnistamassa ja koko muu hetkessä kymmenhenkiseksi kasvanut suurperhe retkeilemässä Tahkon laella. Eväsleipiä, litrakaupalla vettä, miljoonia itikoita, alamäkijuoksua ja pari rankkaa nousua. Veikkanpa että huomenna tuntuu takajaloissa..







lauantai 6. kesäkuuta 2015

Se on "kesä" nyt!


Lomailevat lapset on suurimmaksi osaksi viettäneet kesän ekan viikon mummulassa. Me on tehty töitä. Nyt on kaikki muut pellolla jo kasvamassa paitsi muutamat kukat, kaikki kasvimaan asukit sekä mansikan rivivälinurmi (ja itse asiassa muutama rivi itse mansikkaakin). Alkaa olla jo melkoisen voittajafiilis!


Osa lomailijoista tuli jo bussilla kotiin kesävieraita mukanaan, loput tulee huomenna kesävieraita mukanaan. Huomenna tulee myös ensimmäiset apukädet (ranskalaiset), ja kalenteri näyttää että ainakin elokuun loppuun asti meillä majailee koko ajan yhdestä viiteen vapaaehtoistyöntekijää, plus päälle sitten vielä ne kesävieraat..


On tehty taas hieman talonsisäistä muuttoliikettä, jotta huoneita vapautuu muiden käyttöön. On myös yritetty hieman raivata romuja, mutta se projekti on kyllä vielä pahasti vaiheessa. Tästä lähtien talo pidetään asuttavassa kunnossa yhteisvoimin ja ruoka-ajat on oltava suht säännölliset. Onneksi meillä on oma kokki!


Kesäkelit antaa vielä odotuttaa itseään. Paikallinen sääennustus kertoo, että juhannuksen alla olis viime vuoden tapaan pakkasta, jussin jälkeen pari hellepäivää, heinäkuun 9. päivän jälkeen vasta lämpenee ja elokuu on lämmin. Jospa ei kuitenkaan satais ihan joka päivä, kuten tähän asti on melkeinpä tehnyt.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Hitaasti mutta varmasti


Monikin asia täällä etenee hitaasti mutta varmasti, tällä kertaa kuitenkin ajattelin kertoa painonpudotuksesta :o)


Mulla on nyt takana reilu kolme kuukautta 5:2 -dieettiä. Mieskin oli alkuun mukana, mutta jätti sen pari viikkoa sitten kun peltotyöt alkoi kunnolla. Ei kuulemma jaksa koko päivää touhuta vähillä kaloreilla, ja tottahan se on. Tässä just itsekin mietin että oisko tämä nyt viimeinen kitupäivä vähään aikaan, vai vieläkö jatkan. 


Diettaaminen on ollut helppoa kahdestaan. On kiva, kun on voinut jakaa pakastepinaattikeiton kohtalotoverin kanssa :o) Helpon dieetistä on tehnyt myös se, että on pääsääntöisesti pidetty aina samat viikonpäivät paastoa, tietty tilanteen mukaan. Jos on ollut kemut tai joku meno maanantaina tai torstaina, niin siitäpä vaan on siirretty kituminen seuraavalle päivälle.


Munsta on ollut tosi helpottavaa myös se, ettei ole tarvinnut miettiä mitä syö. Tai siis alkuunhan piti tietysti laskea jokaikinen kalori, mutta ei ole sellasta jääkaapin ovella notkumista ja mitähänkivaasitäsöis -tarvetta. Kun tietää että voi syödä vain 500 kcal, ei uneksi suklaasta, pitsasta tai croissanteista. Niitä voi syödä sitten taas huomenna :o)


Helppoa on sekin, kun näin monen viikon pätkäpaastoamisen jälkeen jo tiedän minkälaisen annoksen voin syödä mitäkin keittoa, tai montako palaa leipää ja millä päällyksillä, ei tarvi enää punnita jokaista suupalaa ja laskea kaloreita. Kunhan ei vahingossa hörppää jääkaapissa lojuvasta kermalikööripullosta kovin isoa kulausta, sinä päivänä ei sitten muuta voi syödäkään..


Ne viisi päivää viikosta kun saa syödä mitä vaan, on olleet yllättävän sujuvia nekin. Olen kyllä mättänyt mämmiä kerman kanssa, suklaata ja muita herkkuja hyvällä omallatunnolla ihan kuten ennenkin. Välillä oon huomannut että tulee vedettyä ruokaöverit, mutta enpä ole ottanut siitäkään isompaa stressiä. Kuitenkin suurimpana osana normipäivistä ruokailukin on ollut ihan normaalia.


Nyt jos lopetan tän dieetin, pitää tietysti miettiä vähän tarkemmin syömisiä koko ajan. Ei musta ehkä ole sellaseen, itsekuri riittää just yhdeksi päiväksi silloin ja toiseksi tällöin.. Ehkäpä pidän jatkossakin yhden kitupäivän viikossa, sen ainoan ei-työpäivän. Sillon ei kyllä voi lähteä kyläilemään, kun ei ole  huomenna varapäivää jolloin voisi paastota.


Entäs ne tulokset sitten? Viikkokausien pätkäpaastoilun jälkeen paino on pudonnut lähes viisi kiloa, ja painoindeksi siirtynyt ylipainon puolelta takaisin normaalipainoon. Aikajaksoon nähden paino olis voinut pudota enemmänkin, mutta täytyy muistaa kaikki ne herkut! Eikä mua harmita yhtään, suunta on oikea. Olo on kevyempi ja mieli tosi hyvä, mää pystyin siihen! Syksyllä uusiksi!


(Kuvat Neitin Japaninreissulta. Tuo joka näyttää homehtuneelta kukkakaalilta, on oikeesti joku leivonnainen :o)