Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus


Lienee välillä tarpeellista katsahtaa taaksepäin ja havaita, että kaikki ne kummallisiltakin tuntuvat mutkat matkassa on olleet tarpeellisia, ja että edistystä, oivalluksia ja kasvua on tapahtunut.


"Me kiroamme koettelemuksia koska emme niitä kohdatessamme tiedä, että ne saavat meidät kasvamaan ja johdattavat meidät toisaalle. Emme halua tietää. Kipu on niin kova, että emme myönnä sen hyviä puolia. Vasta kun kipu hellittää, me käännymme ja tarkastelemme mykistyneinä pitkää polkua, jota pitkin se on saanut meidät kulkemaan." -Katherine Pancol


Rakkaus
Ihan pällimmäisenä tästä vuodesta mielessä on rakkaus, rakastuminen, rakastaminen. Rakastuminen vieraaseen ihmiseen oli jotain tosi odottamatonta, mutta tarvitsin tosiaan sitä tunnetta, että huomasin todella olevani elossa. Kesä oli aika voimallista, ihanaa, kuluttavaakin aikaa, ja se ikävän määrä oli jotain ihan tajutonta. Sitten mun piti laimentaa mun tunteita, häivyttää ja painaa niitä alas lähinnä toisten takia, ja vieläkin ihmettelen että miten olen saanut itseni ylipuhuttua siihen. Nyt yli neljän kuukauden erossaolon jälkeen tunteet ei enää olleetkaan ihan samanlaisia, tietenkään, mutta superkiitollinen olen edelleen siitä sisäisestä rauhasta, henkisestä yhteydestä, ymmärretyksi- ja jollain tasolla jopa rakastetuksitulemisen tunteesta, joka sisältää fyysisyyttä vain pitkien halausten verran. Tällä hetkellä en osaa tarkalleen sanoa miltä tämä tuntuu, yritän vältää ylianalysointia ja liiallista järkeilyä.


Parisuhde
Hassulta kuulostaa, mutta tämä rakastuminen on tehnyt parisuhteellekin hyvää. Olen avoimesti kertonut Ukolle alusta asti näistä mun yllättävistä tunteistä, ja alun hämmästyksen jälkeen suhtautuminen on ollut kyllä niin oikeanlaista, että tunnen itseni perin onnekkaaksi. Ja miten hienoa on nähdä kumppanissakin tapahtuvan kasvua ja avautumista, meidän suhde on nyt ihan eri leveleillä kuin aiemmin. Todettiin yhdessä että itseään ei voi kieltää eikä toista omistaa. Ja ihmeesti se rakkaus tuohon omaan Ukkoonkin on syventynyt entisestään, ikään kuin löytynyt uudelleen. Suurena apuna näissä prosesseissa on ollut tantra, jota kävin itse opiskelemassa yhden viikonloppukurssin verran, ja yhdessä on käyty tantrista parisuhdeverkkokurssia. Tantra on auttanut valtavasti tutustumaan toiseen entistä syvemmin, aukomaan uusia ja vanhojakin solmuja, ja ennenkaikkea jakamaan asioita. Ja siis nämä ei ole olleet mitään tantraseksikursseja :o)


"Tantran tavoite ei niinkään ole seksielämän parantaminen vaan pikemminkin arjen tarjoamien lukemattomien tilanteiden ja kohtaamisten hyödyntäminen apuna meditaation, rakkauden ja läsnäolon kokemuksen syventämiseen elämässä. Tantra on laajimmillaan tapa elää ja katsoa maailmaa rakkauden, hyväksynnän ja läsnäolon kautta. Tantrinen työskentely on monelle toimiva tie itsensä hyväksymiseen ja rakastamiseen sekä seksuaalisuuteen liittyvien lukkojen ja ennakkoasenteiden purkamiseen. Parisuhteessa tantra voi auttaa syvän luottamuksen rakentamisessa sekä pakkomielisestä omistushalusta luopumisessa itseluottamuksen ja itseen kohdistuvan rakkauden vahvistuessa."


Matkat
Voi miten tarpeellisia kaikki maailmalle tänä vuonna tehdyt matkatkin on olleet! Hetken mielijohteesta pari viikkoa yksin Espanjan talvessa, kun oli vaan pakko saada etäisyyttä tähän kaikkeen, seurana vain omat ajatukset. Kyllä voi sanoa että melko paljon itsestäni opetti tuo reissu. Joogaviikko Montenegroon lasten kanssa ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen, mutta oppia tuli taas roppakaupalla, ja ennenkaikkea voimaantumista. Syyslomareissu Gotlantiin Ukon ja esiteini-/teini-ikäisten poikien kanssa oli oikein kiva yhteinen ja lähentävä kokemus. (Ja mullapa on jo seuraavan reissun liput varattuna!)


Henkistyminen
Monet henkisen puolen jutut, enkelit, uudet energiat ja energiahoidot, tantra, sisäinen valo ymymym on tulleet entistäkin voimakkaamin elämään tänä vuonna. Tosi paljon olen taas oppinut lisää, eikä maailma ole enää entisenlaisensa.


Paljon muutakin on tähän vuoteen varmasti mahtunut, tässä kuitenkin nämä suurimmat teemat. Kaikenkaikkiaan kaikki on nyt vuoden vaihtuessa kerrassaan mainiosti ja just niinku pitääkin! Hyvää uutta vuotta!!

4 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Mielenkiintoinen toi rakastumisjuttu... mä sillon mietin ja ihmettelin, että mikähän toi juttu on, kun siitä vähän kirjottelit aiemmin... Teillä on kyllä aika vahva suhde, kun kestää tollasen asian. Mä siis henk.koht romahtaisin, jos olisin sun miehen osassa tuossa tilanteessa, eli siis jos mun mies rakastuisi johonkin toiseen niin mä en pystyis sitä asiaa kyllä noin selvittämään. Ainakin luulen niin.

Noi sun matkat kuulostaa kyllä mahtavilta. Aika ajoin haikailen, että pääsisi oikeesti johonkin, mutta no, sit taas toisaalta en osaa hyvällä omallatunnolla lähteä, koska rahaa sellaseen ei ole. Ajattelisin siis koko ajan, mitä "tärkeämpää" sillä rahalla olis voinut ostaa... (ikään kuin omasta itsestä huolehtiminen ei olis tärkeää, huoh...)

Oikein mahtavaa tätä vuotta sulle - noi uudemman postauksen lauseet on kyllä todella osuvia ja hyviä!!

Vianna kirjoitti...

Kiitos Heli! On tää mustakin aika mielenkiintoista, ja myöskin käsittämätöntä puolin ja toisin. Miten voi kehittyä tuollasia tunteita uuteen ihmiseen ihan lyhyessä ajassa, vaikka no, pakko sanoa etten kyllä luullu että kaikki omassa parisuhteessa olis ollu ihan kunnossa. Alunperin ollaan miehen kanssa sovittu että kerrotaan heti toiselle jos on jotain kerrottavaa, enkä ainakaan ite ois voinu mitenkään pitää tuommosta tunnetta piilossa. Toivottavasti toimii toisinkinpäin jos joskus tulee sellanen tilanne. Vaikka en kyllä yhtään osaa arvata pystyisinkö itse mitenkään suhtautumaan noin hyvin.. Enkä tiiä miten mies ois reagoinut, jos tässä olis jostain enemmän fyysisestä kyse. Ja sekin on hirmu jännä, miten nyt sitte parisuhdekin on paljon paremmalla tolalla. Elämä on ihmeellistä..

Nuo matkat on kans sellanen juttu, että kun ei mullakaan oo ollu vuosikausiin mahdollisuutta mihinkään matkustella, niin nyt yhtäkkiä tuntuu että pakko mennä ja nähdä maailmaa. Enpä oikein keksi parempaa kohdetta mihin rahansa tuhlais. Nytkin mietin että pitäiskö sitä vielä joku reissu ennen huhtikuuta suunnitella..

Oikein ihanaa loppuvuotta sullekin ♥

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
En olekaan aiemmin kommentoinut, vaikka blogiasi jonkun aikaa olenkin seurannut. Täytyy sanoa, että oletpas rohkea, kun kerroit täällä blogissakin tuosta rakastumisesta. Sitä minä vaan, että sinut varmaan pystyy tunnistamaan täältä, joka tietää sinut. Kuulostaa erikoiselta. Periaatteessa näin naimisissaolevana tekisi mieli tuomita, mutta... Itsellänikin on viime aikoina ollut sellainen olo, että kyllä tekisi niin hyvää, kun tulisi vähän jonkinlaista säpinää tähän tasapaksuun elämään. Nyt on jotenkin niin jumissa tässä vuosikymmenten avioliitossa. Toisaalta taas pelottaisi antaa itselleen lupaa moiseen, että miten siinä sitten kävisi. Vaan eipä se taida lupia kysellä, jos kohdalle osuu. Terveisiä sinulle ja kiitos kirjoituksistasi! T: Nyyti

Vianna kirjoitti...

Kiitos kommentista Nyyti! Tottahan se on että tutut mut täältä tunnistaa, mutta tutut tietää muutenkin nää jutut (ainakin viimestään nyt :o), ja toivon totisesti että tulevat sanomaan jos heillä jotain sanomista asiaan on. Tässä hetkessä ajattelen että tämä on enemmän sellasta henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota en ole aiemmin juurikaan kokenut. Tai sitten se on vaan keski-ikäisen mummon kriiseilyä, ja menee kyllä aikanaan ohi.. Mun mielestä tilanne on kaikinpuolin selkeämpi tälleen, että kaikki asianosaiset tietää, että kaikki asianosaiset tietää missä mennään :o) Mieluummin näin kuin salaillen, niitä tapauksia varmasti on tässä maailmassa ihan riittämiin.. Kaikillahan meillä on oma elämä elettävänä, ja omat päätökset tehtävänä. Eikä se tosiaan lupia kysele.. Pitää varoa mitä toivoo.. Tsemppiä tasapaksuun elämään, ja ihanaa tätä vuotta sinullekin!