Joko saa jouluilla?

Tänä vuonna olen laskenut päiviä jouluun jo pitkään, sillä meille tulee odotettu jouluvieras! Samoin joulujuttujen miettimisen olen aloittanut jo ajat sitten, ja taas kerran olen päättänyt olla stressaamatta :o)

Tähän mennessä tehtyä:

*Jouluvaloja viritelty ja korjailtu, sisällä ja ulkona (vielä on yhdet uudet ripustamatta ulos kun edellisistä on melkein kaikki lamput poksahtaneet).

*Firman pikkujoulut vietetty - ajeltiin viikonloppuna Ukon kans Ouluun ja käytiin hienosti syömässä ja teatterissa, teki kyllä hyvää!

*Luomukinkku tilattu, toimitettu ja pakastettu toistaiseksi odottelemaan oikeaa hetkeä sulaa sopivasti ja päätyä leivinuuniin.

*Jouluostoksilla käyty ilman kiirettä ja ruuhkaa, enää muutama juttu hankkimatta, ja sainpa ostosreissulla aivan mahti-idean koko perheen elämyslahjaksi, toivotaan että onnistuisi sellainen..

*Ipanalle tonttupuku hankittuna, vaikkei se edes vietä joulua meillä.

Ainakin nämä vielä ennen joulua:
*joulukorttikuvan ottaminen (siihen ehkä tarvitaan tonttupukua), sekä tietysti itse korttien lähetys
*joulutarvikelaatikon tonkiminen
*ruuat - suunnittelu, hankkiminen ja valmistaminen
*kuusen haku ja koristelu
*plus tietty kaikki järkkäys, siivous, raivaus ym. normihommelit
*ehkä vielä jotain jonka olen totaalisesti unohtanut, luulen että joulu tulee kyllä näilläkin :o)

Hetkessä

Ihan varmasti yks maailman vaikeimmista asioista on osata elää hetkessä. Harjoittelin sitä tuossa juuri syödessäni. Ensinnäkin se, että istuu pöydässä ilman että nokan edessä on kännykkä tai lehti tai vaikka muropaketin tekstit, eli lukeminen on kielletty. Sitten on tietysti kielletty myös kaukaisuuteen tuijottelu mitäännäkemättömin silmin ja ajatusten harhailu sinnetänne. Ei, nyt keskitytään vain tähän hetkeen. Tässä tämä hapankorppu, nyt haukkaan siitä, rousk rousk, tältä se tuntuu, kuulostaa ja maistuu. Tällanen haarukallinen tätä ruokaa, papuja, sipulia, makaronia, mitä onkaan, näin se tulee syödyksi, ja niin edelleen.. Yleensä mä syön tosi nopeesti ja melkein mitään maistamatta tai ajattelematta sen kummemmin sitä ruokaa. Sit yhtäkkiä huomaan että oho, sekö loppu jo.. Joten tässä on kyllä ihan selvä treenauksen paikka..

Sääkin muuttui hetkessä, eilen oli vielä ihana pikkupakkaspäivä ja aurinkokin näyttäytyi, tänään on nollassa ja loskaisaa. Mutta näillä mennään kohti joulua!

Tulkoon valkeus

Lunta on ollut siitä asti kun sitä ensimmäisen kerran satoi yhtä päivää lukuunottamatta koko ajan. Viikonloppuna saatiin vielä sen verran lisää, että nyt on oikea hanki jo metsässäkin. Eilen käytiin koirun kanssa lenkki lammen ympäri, siellä näkyy hirsikehikko jo paikallaan ja meidän nuotiopaikka talviasussaan.

Tänään viimein sain aikaiseksi aloitettua valkaisu-urakan myös keittiössä. Ne valmistelut oli taas se suurin kynnys: raivaus, pesu ja huuhtelu, mutta kun niistä päästiin niin johan alkoi tiilissä väri muuttua! Hella tuli valmiiksi asti, mutta seinä jäi kesken kun maali loppui.. Teen homman loppuun heti kun olen käynyt maalikaupassa, sillä vau mikä muutos!!

Valonpilkahduksia

Tähän viikonloppuun näillä Apulannan ajatuksiaherättävillä sanoilla:

♥

älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

ne voi saada sut kaivelemaan asioita,

joilta mielesi koittaa sua suojella

niillon taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen

meistä jokainen on polku jonnekin

mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois

ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys

kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys

ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta

valot pimeyksien reunoilla

muista että ne kaikki suurimmat kauhut

on sun toiveittes peilikuvat, käännä ne

ja kädestäs löydät niihin avaimet

ja et on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni

kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys

kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys

ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta ja osa totuutta

valot pimeyksien reunoilla ovat toisinaan himmeitä ja harvassa

sullon sisälläs valtameren kokoinen voima

jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää

tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö

tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus

valot pimeyksien reunoilla

valot pimeyksien reunoilla

valot pimeyksien reunoilla

ovat harvassa mutta olemassa

kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys

kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys 

ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta

valot pimeyksien reunoilla

älä usko lauluihin
♥

Vastauksia

Sain tässä joku aika sitten tuolla puutarhablogin puolella Kotipoluilta-blogin Häivähdykseltä haasteen, kiitos! Aihepiiri sopii musta kuitenkin enemmän tänne puolelle kuin puutarhaan, joten otin oikeudekseni julkaista sen tässä nyt. Napatkoon mukaan ken tahtoo!

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1. Tärkeintä elämässä on...?

- Elää omaa elämää eikä kenenkään toisen. Kuunnella ennenkaikkea itseään.

2. & 3. Mistä saat elämääsi iloa? ...ja voimaa?

- Luonnosta, valosta, läheisiltä ihmisiltä, musiikista, matkoista – oikeista ja päänsisäisistä.

4. Päivän kiitosaihe?

- Oma ihana perhe, tämä elämä, ja se että on olemassa ihmisiä joita ikävöidä. On ihan törkeen hyvä olo just nyt just näin.

5.  Mikä jäi parhaaksi muistoksi kuluneista keväästä, kesästä ja syksystä?

-  Tekemisen meininki kaikkien meidän ihanien apukäsiläisten kanssa. Vaikka sää ei aina ollutkaan mitä parhain, silti saatiin aikaan tosi paljon. Olen kyllä superkiitollinen jokaisesta meidän vapaaehtoistyöntekijästä!

6. Mitä toivoisit tulevalta vuodelta?

-  Paljon rauhoittumisen hetkiä, aikaa olla itsensä ja läheisten kanssa, pieniä onnenpipanoita, ja kykyä huomata ne helmet sieltä arjen keskeltä.

7. Lempimaisemasi (sielunmaisemasi)?

- Isoja kuusia kasvava sammaloitunut metsä, jossa vilisee keijuja ja menninkäisiä.

8. Rakkain esineesi?

- Kamera.

9. Missä olet eniten kotonasi (tai paras paikka kotona)?

-  Jos en ulkona niin sitten varmaan keittiössä. Tai ehkä makuuhuoneessa..?

10. Lempiruokasi?

- Aidoista (itsekasvatetuista) aineksista valmistettu kasvispainotteinen ruoka. Porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, punajuurta, sipulia pieniksi paloiksi, vuokaan kookoskerman ja mausteiden kanssa ja uuniin – nam!

11. Paras lukemasi kirja?

- Sellainen joka imaisee mukaansa eikä päästä ihan heti irti. Pitkäksi aikaa mieleen on jääneet esim. Taivaslaulu, Katharine Pancolin se ensimmäinen trilogia, sekä Linda Olssonin Kaikki hyvä sinussa.

Nastat alle!

Synttäripäivän aamuna heräsin kirkkauteen, ja nyt on pari päivää maisema näyttänyt ihmeen valoisalta. Loskaahan tuo tietty on, mutta vähän valkoisempaa kuin ilman. Tuli kiire vaihtaa edes pariin autoon talvitasut alle, ja samantien piti mennä kenkäkauppaan. Ipanalle tarpeeksi isot talvikumpparit, lapselle lämpimät vähän pitempivartiset lenkkarit, ja mulle nastakengät. Nyt iskikin ongelma, kun tarvin myös sellaset vähän hienommat mutta silti lämpimät kauppakengät, nastoilla kun ei viitsi kaupan lattialla rapistella. Mistään ei vain löydy sieviä varrellisia kenkiä kokoa 42 (vähintään!), sillä tietty niihin pitää mahtua kahdet villasukat, ja tilaa varsinkin leveyssuunnassa pitää olla riittävästi. No, jospa saataisiin nastakelejäkin tälle talvelle, ettei hankinta mennyt ihan hukkaan..

Onko sulla puoli tuntia aikaa?

Siinä tapauksessa kato tämä: http://areena.yle.fi/1-2409480

Uusimmassa Luomu-lehdessä oli pikku juttu aiheeseen liittyen:

"Maailman Terveysjärjestön WHO:n syöpätutkijat totesivat tänä vuonna, että glyfosaatti todennäköisesti aiheuttaa syöpää. Kuluttajina meidän tulee vaatia, ettei ravinnossa ole glyfosaattia. Glyfosaatti lisää imusolmukesyövän riskiä, toteaa ruotsalainen syöpälääkäri Lennart Hardell.

Kasvinsuojelussa yleisesti käytetty glyfosaatti sai aikalisän 30. kesäkuuta 2016 asti. Asiasta päätettiin EU:n pysyvän komitean kasvinsuojeluainejaoston kokouksessa Brysselissä syyskuun lopulla. Alun perin päätös aineen käytöstä kasvinsuojelutehoaineena piti tehdä tämän vuoden loppuun mennessä.

Antamassaan päätöksessä komissio on joutunut myöntämään aikalisää glyfosaatin lisäksi myös usealle muulle tehoaineelle, koska komissiolla on päätettävänään satoja tehoaineita ja resurssit päätösten valmistelemiseksi ovat rajatut. Glyfosaatin saaman julkisuuden vuoksi komissio joutuu erityisesti paneutumaan asiaan, jotta erilaiset väittämät saadaan läpinäkyvästi ja perusteellisesti käsiteltyä EU-tasolla.

Saksalainen mikrobiologi Monika Krüger on löytänyt glyfosaattia ihmisten ja eläinten elimistöstä. Sitä on muun muassa äidinmaidossa Saksassa. Krügerin mukaan glyfosaatti saattaa tappaa suoliston hyvät mikrobit kuten maitohappobakteerit. Näin se tekee tilaa tauteja aiheuttaville bakteereille.

Osa EU-maista kuten Hollanti ja Saksa on jo rajoittanut glyfosaatin käyttöä. Suomessa Evira testaa vain 20 elintarviketta vuodessa. Testejä pitäisi Turun yliopistolehtori Irma Saloniemen mukaan tehdä kymmenkertaisesti enemmän.

Evira on löytänyt glyfosaattia viljasta vain pari kertaa, ja silloin 1-6 mg/kilo. Tällaisia pitoisuuksia voidaan pitää näyttönä siitä, että on ruiskutettu glyfosaattia viljan tuleennuttamiseksi, mikä on Suomessa kiellettyä."

Tässä vielä yks linkki: Torjunta-aineesta on tullut syöpäriski

Loppuun vielä luomuohrapelto tältä kesältä, luonnollisestikin ilman glyfosaattia tai muitakaan lisäaineita, ja ihan hyvin on kasvanut:

Seitsemän kymmenestä lomarakentajasta päätyy hirteen..!?

Täällä on meneillään Projekti isolla peellä. Pikkuhiljaa nousee kehikko, vaikka koko ajan tuntuu puuttuvan jotain, jos ei ruuveja tai eristettä niin vähintäänkin virtaa ruuvarin akusta. Ihan ensiksi meinas kuitenkin loppua into, sen verran huonoa jälkeä on ns. hirsiveistäjät tehneet. Päätettiin että hyvä siitä tulee anyway eikä enää jakseta kirota joka välissä, onkin ollut paljon mukavampaa rakentaminen sen jälkeen. Ja muuten tosi hyvää parisuhdeaikaa tuommonen yhteinen juttu! Kelitkin on olleet mitä parhaat. Nyt me raksaajat joudutaan pitämään pikku pakkotauko, kun pellavanauha loppui. Ehkä onkin aiheellista välillä hetkeksi keskittyä sisätiloissa vallitsevaan kaaokseen, plääh..