Värisevän sielun vapautus

Ajatuksia herättävä teksti kopioitu täältä.

"Samalla tavalla kuin katson tuulen heiluttamaa puuta, sen taipuilevia oksia ja kahisevia lehtiä, katson jokaista sielua. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää taivutussuuntaa, toistaan parempaa liikettä. On olemassa vain täydellisiä, päämäärättömiä liikeitä ja suuntia. Riippumatta siitä, onko puu liikkumatta tai taipuuko se jousen tavoin kaarelle, se toimii juuri täydellisesti siinä hetkessä. Minulla ei ole mielipidettä siitä, miten sen pitäisi liikkua tai milloin sen pitäisi pudottaa lehtensä. Minulla ei ole sille päämäärää. Kunnioitan sitä puuna, erilaisena kuin minä, sillä meillähän on hyvin erilainen elämäntehtävä.

Samalla tavalla katson toista sielua kuin ihmettä. Katson sitä täydellisenä. Riippumatta teoista, sanoista, mielipiteistä, liikkeestä. Vaikka näkisin uskomuksia, ajatusmalleja, ”vääriä” tekoja, ”turhaa” rämpimistä ojan pohjalla. Kunnioitan sitä kohtaa, jossa sielu on, sitä liikettä, jonka se on valinnut. Toisen sielun tehtävä on toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä, omaa polkuaan. Ja ymmärrän, että tuo polku ei ole minun polkuni. En pysty neuvomaan puuta olemaan täydellisempi puu. En voi neuvoa toista sielua olemaan täydellisempi sielu. Jokaisen omalla polulla kaikki on täydellisesti joka hetki. En voi antaa ohjetta, suuntaa, mielipidettä, vastausta. Voin antaa jokaiselle sielulle vapauden liikkua omaan tahtiinsa omalla tavallaan omaan suuntaansa. Kun annan sille vapauden, se liikkuu kuin puu tuulessa. Aina täydellisesti.

Kun annan toiselle sielulle vapauden liikkua juuri niin kuin sen kuuluu liikkua, annan myös omalle sielulleni vapauden liikkua, niin kuin sen kuuluu. Kun sielut liikkuvat ilman mielipiteiden, päämäärien tai ennakko-oletusten häkkiä, ne voivat kohdata toisensa vapaina. Ja vain tuossa vapaassa kohtaamisessa voi tapahtua rakkaus, jumaluus, ihme – tai miksi kukakin haluaa tuota taikaa nimittää. Ainoaa rakkautta on sielujen kohtaaminen täysin vapaina. Samaa rakkautta on antaa toisen sielun liukua pois silloin, kun se liukuu. Tai antaa oman sielun vaeltaa sinne, minne sen kuuluu mennä. Sillä rakkautta ei ole vieressä pitäminen vaan täydellinen vapauttaminen, toisen täydellisyyden ihailu ja kunnioitus juuri sellaisena kuin se parhaillaan on.

Voin katkaista puun oksan, koska se on niin kaunis ja sen katseleminen tekee minulle hyvää. Voin laittaa sen maljakkoon. Mutta kun katselen sitä kauniissa maljakossa, se ei enää liiku täydellisesti. Se ei enää taivu katkeamatta. Siltä on varastettu sen luonnollinen elinvoima, joka pitää sen liikkeessä – aina täydellisessä liikkeessä. Kun oksa irrotetaan palvelemaan jonkun toisen iloa ja elämäntehtävää, sen iloisuus ja elämäntehtävä lakkaa olemasta, jolloin se lakkaa värisemästä.

Häkissään värisevän sielun voi elvyttää vain katsomalla ihaillen sen täydellisyyttä. Tuolla kunnioituksella voi luoda vapauden. Ja vapauden kautta voi kokea rakkauden."

Päivän valo

Parin viikon takaiset valokuvat yhden päivän ajalta. Tänään valoa on jo vähemmän:

Kurkistetaan kellariin

Siihen se vaan on pihannurkkaan pikkuhiljaa kasvanut tässä reilun parin kuukauden aikana. Ei se vielä ihan valmis ole, pitää vielä mm. eristää ja peittää maalla, asentaa ovet ja ilmastointiventtiilit paikoilleen, rakentaa hyllyt, ja varmaan vielä tehdä paljon sellaista muutakin mistä mulla ei ole aavistustakaan, mutta onhan tuo jo kuitenkin sen verran valmis, että ajattelin pikapuoliin kantaa sisään ensimmäiset vihannekset. Tätä on tähän mennessä ollut rakentamassa kaikenkaikkiaan kuus ukkoa, kaikkien niiden kädenjäljet on ikuistettu betoniin tai vähintäänkin muurauslaastiin. Monen vuoden unelmoinnin tulos, meidän maakellari ♥

Uiminen

Tästä alkaa uusi sarja nimeltään Asioita joiden tekeminen tekee minut onnelliseksi. En vielä tiedä onko sarjassa enempää osia kuin tämä yksi, mutta ainakin nyt tämä..

Uiminenhan on vaan niin parasta. Tässä yks päivä lapsi kinusi uimaan, ja ensin olin ihan että no ei jaksa lähtä mihinkään halliveteen lillumaan, mutta lähdinpä kuitenkin. Laps otti kaverin mukaan, joten mun ei tarvinnu koko ajan puljata niiden kanssa. Kävin huitaseen kilometrin rintauintia silleen, että aina yks kiekka lepposaa tahtia ja seuraava mahollisimman täysillä. Tuli kyllä niin superhyvä olo! Eikä se poreissa ja pyörteissä lilluminenkaan mitenkään kamalaa ollut. Mieluiten tietysti uin luonnonvesissä, hyvässä seurassa, sillon ei lasketa metrejä vaan nautitaan hetkestä. On se aina vaan niiiin mahtava fiilis mennä eka kertaa talven jälkeen omaan lampeen uimaan. Onni.

Hupsis!

Juhlien jälkeisenä aamuna ottaa kameran käteensä ja alkaa plarata kuvia eiliseltä. Yhden tärähtäneen kohdalla painaa delete -nappulaa, oletko varma että haluat poistaa tämän kuvan, kyllä, ja puf! - sinne menee koko juhlapäivän kymmenet kuvat. Huutaa Ukolle apua mitä mä tein, voiko niitä enää saada takas, no katotaan, etitään palautusohjelma, palautellaan muistikortille kaikki kuvat mitkä siihen on ikinä otettu vaikka kuinka sen aina formatois ennenku alkaa ottaa uutta kortillista, mutta ei kuitenkaan niitä eilisiä kolmeveesynttäribilekuvia. Hyvin hämmentävää. Ja myös surullista tietysti. Onneksi otin kännykällä yhden kuvan päivänsankarista..

Ja nyt tämä ei edes anna mun tasata tekstin reunoja, edes tuolla html-koodilla. Melkoinen tekniikan ihmelapsi -fiilis.. Mikäpä neuvoksi, lopetanko koko pelleilyn näiden teknisien vempainten kanssa vai mitämitämitä??

Uusintakierros

Sama paikka, melkein sama ajankohta, lähes samat tyypit, samat maisemat, liekö samat kuvatkin kuin viime vuonna, ainakin samanlaiset. Sillä erotuksella tosin, että tällä kertaa näkyi vähemmän aurinkoa ja enemmän hirvikärpäsiä. Huuhkajankierros 2015.

Do more of what makes you happy ♥

Viime päivinä olen yrittänyt tehdä juurikin vain sitä mistä tulee hyvä fiilis. Olen viettänyt aikaa ja jutellut mun tärkeiden kanssa ♥, ja mikä vieläkin tärkeämpää: viettänyt aikaa itseni kanssa. Istuskellut pihalla ajatuksiini uppoutuneena imemässä talteen niin paljon valoa ja lämpöä kuin vain on ollut mahdollista, välillä avannut silmät ja nappassut pari kuvaa kaikesta kauniista ympärillä. Tänään intouduin jopa raivaamaan kotona pitkästä aikaa, ja mikä onni siitäkin tulee kun näkee kuinka helposti kaikesta turhasta luopuminen käykään, ainakin noin materian tasolla. Huomenna Ukko aikoo viedä mut vaeltamaan tuohon lähireitille, se tekee onnelliseksi jo etukäteen ♥

Vapauttako?

(Otan tässä oikeudekseni julkaista pätkän (mainos)sähköpostista, jossa kuitenkin puhutaan ihan asiaa.)

"Milloin viimeksi päivitit omia tapojasi tai tottumuksiasi? Olemme usein niin tottuneita toimimaan tietyillä tavoilla, uskotellen itsellemme, että näin tämä asia nyt vain on ja näin kuuluu tehdä. Kuitenkin monia pelottava tosiasia on se, että jokainen on halutessaan vapaa toimimaan uusilla ja rakentavilla tavoilla. Sinne uuteen hyppääminen ei kuitenkaan onnistu ihan suoraan tai automaattisesti.

Meille valmentajille on ihan törkeän helppo rummuttaa vapaudesta, itsensä kehittämisetä, ilosta, vapaudesta (uudestaan) ja siitä, kuinka jokainen meistä on vapaa tekemään ihan mitä tahansa. Jep jep. Vapaus ei ole sitä, että tekee mitä haluaa. Vapaus ei ole itsekkyyttä tai ylimielisyyttä muita kohtaan, koska "olenhan vapaa". Vapaus ei ole sitä, että tekee asioita toisten kustannuksella. Vapaus ei myöskään synny itsestään, ilman ponnisteluja.

Mitä se vapaus sitten on, jota tässäkin mainostan? Vapaus (minulle) on esimerkiksi sitä, että voi ottaa vastuuta itsestään. Vastuuta siten, että jos kaikki elämässä ei ole kuten haluaa, voi alkaa tutkimaan uteliaasti ja avoimesti elämäänsä sekä tarvittaessa huomaa mitä voisi tehdä toisin. Vapaus ei vaadi kauheasti rahaa. Vapaus ei vaadi oikeastaan elämässämme ylipäätäänkään mitään lisää, vaan päinvastoin: vapaus syntyy yleensä sarjasta luopumisia. Luopumista turhasta, joka yleensä pitää jokaista meitä tiiviimmin oravanpyörässä mukana.

Hyvin usein kuulen asiakkailtani tarinoita "Kyllä minä muuten voisin tehdä asioita joita haluaisin, mutta kun ensiksi pitää maksaa asuntolaina, kerryttää eläkettä, jne". Tämä on hyvin perinteinen "sitten kun" -kupla. Totuus on, että sitä maagista "sitten kun" -aikaa ei tule tule koskaan, ellet ota sitä aikaa jo nyt. Luovu turhasta. On hulluutta kuvitella, että kukaan meistä voisi jotenkin maagisesti nauttia elämästä vasta eläkkeellä tai "sitten kun" jokin muu asia on toisin."

(Sikäli mikäli jotakuta kiinnostaa, niin viestissä mainostettiin tätä.)

Kotorinlahti

Kaikkein kuumimpana päivänä huristeltiin bussilla Kotorinlahden ympäri. Matkalla pari kuvaustaukoa, veneellä pienelle kirkkosaarelle, kahvilassa istuskelua, ja lopuksi herkullista pitsaa Kotorin vanhassakaupungissa muurien suojassa. Hurjimmat kiipesivät muuria pitkin vuorelle 250 metrin korkeuteen. Lapsikin halusi, lupasin mennä kunhan lämpötila on kakskyt astetta vähemmän.